Parsakaalisalaatti fetakastikkeella

Kyllä mä nyt pihtaan taas kuulumispäivitystä, mutta tein torstai-illalle niin hyvää salaattia, että pakko jälleen jakaa tämä kokeilu virtuaalimaailman syövereihin. Eli fitnessruokavalioon kuuluva (kait, toivottavasti) resepti on luvassa tälläkin kertaa. Jokainen on varmaan huomannut, että kaikkien wannabe-fitnessheppujen ja  muidenkin fitnessheppujen lautasilla on usein parsakaalia. Toisin sanoen: ilman parsakaalia ei ole fitness-elämää. Nimittäin kaikenlaisten macajauheen, pakurinäätä eiku -kääpä sun muiden villitysten sijaan parsakaali on oikeaa superruokaa, sillä se on oikea vitamiinipommi, siinä on kuituja eikä sen syömisellä tarvitse huijata itseään ja maksaa itseänsä kipeäksi. Kaiken lisäksi sitä syödessä tulee kylläinen olo. Mikäli lehtisalaattipohjaiset salaatit (äidinkielen opettajat itkevät) kyllästyttävät, jättävät kiukkuisen nälkäiseksi tai aiheuttavat mahtavat vatsakivut kuten allekirjoittaneella, tarjoaa parsakaali mainion vaihtoehdon.

Itse käytin tällä kertaa pakasteparsaa, koska kaupasta löytyi vain homeisia, kauan lojuneita yksilöitä, joten tuoreet vihannekset suoraan pakkasesta kelpasivat paremmin kuin hyvin.

Parskaalisalaatti fetakastikkeella neljälle:

400 g pakasteparsaa/ tuoreita parsan kruunuja
150 g punaista paprikaa
150 g kurkkua

kastike:
200 g kevyt kermaviiliä / maustamatonta jogurttia
90 g fetajuustoa
1 rkl limen mehua
1 puristettu valkosipulin kynsi
mustapippuria
oreganoa

Sekoita kermaviiliin joukkoon murennettu feta, mausta limen mehulla, valkosipulilla, mustapippurilla ja oreganolla.

Ryöppää parsakaalit kiehuvassa vedessä (anna kiehua max 1 min) ja laita kylmään veteen ja valuta. Pilko parskaalin kruunut (nuput?), kurkku ja paprika. Sekoita kastike salaatin joukkoon.

Miniartikkeli parsakaalien hyödyistä löytyy englanniksi täältä. Lisäksi linkin takaa löytyy muutama resepti, jonka avulla voi tukkia hieman lisää parsakaalia omaan ruokavalioon.

Tarjosin salaatin kanssa kanafileitä, joiden ympärille on kääritty pekonisiivuja. Miehelleni on ilmaantunut pekonihimo ja pekonia tulisi tätä nykyä laittaa mitä erikoisempiin ruokiin. Noh, onneksi minä kuitenki päätän vielä tässä huushollissa ruoka-asioista. Onneksi.

Katsotaan, jos saan viikonlopun aikana kuulumispostauksen aikaiseksi, kirjoitustyötä ovat haitanneet keittiöhommat ja kirjoitushommat (=gradu). Olisi kyllä yksi resepti huomenna kokeiltavana... hmm...

Palaillaan asiaan,

graduterveisin,

J