Parsakaalisalaatti fetakastikkeella

Kyllä mä nyt pihtaan taas kuulumispäivitystä, mutta tein torstai-illalle niin hyvää salaattia, että pakko jälleen jakaa tämä kokeilu virtuaalimaailman syövereihin. Eli fitnessruokavalioon kuuluva (kait, toivottavasti) resepti on luvassa tälläkin kertaa. Jokainen on varmaan huomannut, että kaikkien wannabe-fitnessheppujen ja  muidenkin fitnessheppujen lautasilla on usein parsakaalia. Toisin sanoen: ilman parsakaalia ei ole fitness-elämää. Nimittäin kaikenlaisten macajauheen, pakurinäätä eiku -kääpä sun muiden villitysten sijaan parsakaali on oikeaa superruokaa, sillä se on oikea vitamiinipommi, siinä on kuituja eikä sen syömisellä tarvitse huijata itseään ja maksaa itseänsä kipeäksi. Kaiken lisäksi sitä syödessä tulee kylläinen olo. Mikäli lehtisalaattipohjaiset salaatit (äidinkielen opettajat itkevät) kyllästyttävät, jättävät kiukkuisen nälkäiseksi tai aiheuttavat mahtavat vatsakivut kuten allekirjoittaneella, tarjoaa parsakaali mainion vaihtoehdon.

Itse käytin tällä kertaa pakasteparsaa, koska kaupasta löytyi vain homeisia, kauan lojuneita yksilöitä, joten tuoreet vihannekset suoraan pakkasesta kelpasivat paremmin kuin hyvin.

Parskaalisalaatti fetakastikkeella neljälle:

400 g pakasteparsaa/ tuoreita parsan kruunuja
150 g punaista paprikaa
150 g kurkkua

kastike:
200 g kevyt kermaviiliä / maustamatonta jogurttia
90 g fetajuustoa
1 rkl limen mehua
1 puristettu valkosipulin kynsi
mustapippuria
oreganoa

Sekoita kermaviiliin joukkoon murennettu feta, mausta limen mehulla, valkosipulilla, mustapippurilla ja oreganolla.

Ryöppää parsakaalit kiehuvassa vedessä (anna kiehua max 1 min) ja laita kylmään veteen ja valuta. Pilko parskaalin kruunut (nuput?), kurkku ja paprika. Sekoita kastike salaatin joukkoon.

Miniartikkeli parsakaalien hyödyistä löytyy englanniksi täältä. Lisäksi linkin takaa löytyy muutama resepti, jonka avulla voi tukkia hieman lisää parsakaalia omaan ruokavalioon.

Tarjosin salaatin kanssa kanafileitä, joiden ympärille on kääritty pekonisiivuja. Miehelleni on ilmaantunut pekonihimo ja pekonia tulisi tätä nykyä laittaa mitä erikoisempiin ruokiin. Noh, onneksi minä kuitenki päätän vielä tässä huushollissa ruoka-asioista. Onneksi.

Katsotaan, jos saan viikonlopun aikana kuulumispostauksen aikaiseksi, kirjoitustyötä ovat haitanneet keittiöhommat ja kirjoitushommat (=gradu). Olisi kyllä yksi resepti huomenna kokeiltavana... hmm...

Palaillaan asiaan,

graduterveisin,

J

Banaaniletut tai banaanilätyt kuten Pohjanmaalla sanotaan

Päätin julkaista tämän banaanilettureseptin uudestaan tässä blogissa, koska tämä on mielettömän hyvä välipala! Nyt kun tuoreita marjojakin on saatavissa, menee tämän syöminen jopa herkuttelun puolelle. :P Varsinkin treenin jälkeen lätyt ovat oiva välipala niiden sisältämien hiilareiden ja proteiinin vuoksi kropan kaivatessa treenin jälkeen ravintoa. Nopean laskutoimituksen perusteella yhdessä satsissa lättyjä olisi noin 20 g proteiinia.  Valmistaminen on nopeaa ja helppoa.

Banaanilätyt yhdelle:

1 banaani
1 luomu kananmuna
2 kananmunan valkuaista
reilu 1 rkl täysjyvävehnäjauhoa
1 tl hunajaa
hieman suolaa ja kardemummaa

Muussaa banaani, kananmuna ja valkuaiset keskenään sauva- tai tehosekoittimella. Lisää jauhot ja sekoita. Mausta hunajalla, suolalla ja kardemummalla. Paista pannulla ja tarjoile marjojen kanssa. Mikäli herkkuhammasta kolottaa, voit laittaa lusikallisen vaniljajogurttia päälle.

Lomakuulumisia ja syvällisiä ajatuksia luvassa joskus tämän viikon aikana, kunhan saan tuota gradua puskettua hieman taas eteenpäin :)

// J

Ps. palasin Lappiin toissapäivänä ja täällä on ihanan viileää, mittari näyttää tällä hetkellä + 13! Kolme viikkoa 30 asteen helteessä oli yhtä kärsimystä, kun nukkumisestakaan ei tullut mitään. Noh, kohta saan alkaa valittelemaan, että on liian kylmä :P

Monsteripäivitys: valita vai ollako valitsematta fitnesslajia?

Tavoite-asiaa tällä kertaa, mutta ensin tärkeä ilmoitus. Huomasin tässä menneellä viikolla, että mulla on KESÄJALAT!!! Viimeinkin! Ensimmäiset laihduttamisyritykseni nimenomaisesti liittyvät juuri läskiä sisältäviin reisiin ja niiden kohentamiseen, koska lihavat ja muodottomat reidet ovat aina ärsyttäneet ja inhottaneet minua. Kesäjalat ovatkin olleet tavoitteenani jo monta vuotta alkaen Operaatio Kesäjalat 2011- projektista, jota ovat sitten seuranneet epäonniset vuoden 2012 ja 2013 versiot. Mutta nyt havahduin yllättäen siihen, että kesäjalat ovat todellisuutta. Nimittäin kesken kaupungilla seikkailun huomasin, että minullahan on lyhyet shortsit jalassa. Olin laittanut ne jalkaani ihan huomaamattani, ilman häpeänsekaisia tunteita ja vielä Helsingissä. Siis ensimmäistä kertaa ikinä elämässäni voin kävellä julkisilla paikoilla shortseilla! :D Ihan naurettavaa ja itsestäänselvää varmaan muille, mutta ei minulle. Sen jälkeen, kun osallistuin Fitfarmin Lite valmennukseen, reisistä alkoi rasva palamaan ja pienimuotoiset etureiden lihakset ovat alkaneet erottumaan. Reidet ovat kiinteämmät kuin koskaan ja selluloosa on merkittävästi vähentynyt. Tajusin myös, että kesäjalat ovat ehkä enemmänkin tunne siitä, että voi itseensä tyytväisenä kävellä kadulla ilman pelkoa muiden ajatuksista. Se, jos mikä on iso muutos. Itsetunnon ja -kunnioituksen parantuminen siis.

Kesäjalat :D ja näyte siitä, mitä jännää peili, auringon valo ja huono valaistus saavat kuvassa aikaan.

Ja seuraavaksi itse asiaan. Tavoittena on siis edelleen päästä kiinteämpään kuntoon, mutta pääpaino tulee olemaan lihasmassan kasvatuksessa. Kuntosalitreenaaminen on hyvin palkitsevaa, koska on mukavaa löytää itsestään (ihrojen alta) uusi lihas, jonka eksistenssistä ei aikaisemmin itsellä ole ollut tietoakaan. Myös voiman ja kestävyyskunnon kehittyminen on tosi iso plussa, esimerkiksi aikaisemmin kolme punnerrusta saattoivat hyydyttää minut lattialle. Koska olen erittäin kunnianhimoinen yksilö ja lievästi perfektionisti (niin hyvässä kuin pahassa), tietenkin kisahaaveet kutkuttavat mielessä.

Aluksi etukäteen pari vastausta tyypillisille lausahduksille, joita mm. isäni suusta on tupsahtanut fitnessiin liittyen:
a. Hyi, kun nuo ovat laihoja ja kylkiluut näkyvät - kysymys on kilpaurheilusta ja allaolevissa kuvissa olevat naiset ovat ennen kisaa dieetillä poistaneet nesteitä kehosta pois. Joten tämännäköisiä ollaan lähinnä vain kisapäivän tuntumilla. Ja sitä paitsi on ihan normaalia, että kykiluut näkyvät - normaalipainoisella ihmisellä.
b. miksi ne ovat noin ruskeita? - kilpailijoille levitetään kisavärit, jotta lihakset erottuvat lavavalojen loisteessa.
c. en tiedä miksi on silikonit. Get over it.
d. Kysymys ei ole raakavoimannostolajista tms. Kilpailijat eivät nosta lavalla puntteja.

Ja nyt kun tärkeimmät kysymykset on hoidettu pois alta, siirrytään itse asiaan. IFBB tarjoaa seuraavanlaisia lajeja ihmeteltäväksi (lainaukset ja kuvat IFBB:n sivuilta):

Fitness

"Fitness -kilpailussa haetaan urheilullisen lihaksikasta naisfysiikkaa, joka on notkea, liikunnallinen, voimakas ja akrobaattinen."

Akrobaattinen? Next.

Kuva IFBB:n sivuilta

Bikini Fitness
Tämä on se niin sanottu pepunnäyttölaji. :D
"Kilpailu on tarkoitettu itseään kunnossa pitäville naisille, joilla on terveelliset elämäntavat. Kilpailijoilla ei saa olla lihaserottuvuutta, mutta kehon pitää olla urheilullisen ja terveen näköinen. Ylä- ja alakehon pitää olla oikeassa suhteessa toisiinsa nähden ja arvostelussa otetaan huomioon myös kasvot ja hiukset."

Ei lihaserottuvuutta ja kasvot ja hiukset huomoidaan. Joo ei tuonne :D Hmm.. olen huomannut, että usealla bikinif-kilpailijalla on silikonit, saakohan siitä jotain bonuspisteitä? :P

Kuva IFBB:n sivuilta.

Body Fitness
Tätä lajia olen alunperin mietiskellyt.
"Body fitness on kauneuskilpailu, jossa haetaan lihaksikasta, urheilullisen esteettistä naisfysiikkaa."
Ja tässä alkukierroksen arvioinnista:

"1. Tuomarin pitää ensimmäiseksi huomioida kilpailijan urheilullinen kokonaisvaikutelma. Tämä tehdään arvioimalla kilpailija päästä alaspäin, ottaen huomioon kehon kokonaisuuden. Arviointi alkaa fysiikan yleisnäkymästä, jossa otetaan huomioon hiukset ja kasvot; yleisvaikutelmallinen urheilullisuus; fysiikan tasapainoinen ja symmetrinen olemus; ihon kunto ja sävy; ja urheilijan kyky tuoda itseään esille itsevarmasti, kauniisti ja tyylikkäästi.
2. Fysiikassa pitää arvioida lihasten yleismuodot, jotka on hankittu urheilemalla. Lihasryhmissä pitää olla pyöreyttä ja kiinteyttä. Kehon rasvamäärä pitää olla alhainen, mutta ei liian alhainen, jossa lihaserottuvuus tuo esiin liikaa yksityiskohtia ja lihassäikeitä. Jos kilpailijalla on liian suuret lihakset body fitness -kilpailijaksi, se huomioidaan pisteissä ja sijoitusta lasketaan.
3. Arvioinnissa pitää ottaa huomioon myös ihon sävy ja kiinteys. Ihon pitää olla pehmeän ja terveen näköinen, ilman selluliittia. Kasvot, hiukset ja meikki pitää ottaa huomioon urheilijan kokonaisvaikutelmassa.
4. Tuomarin arviointi urheilijasta pitää sisältyä koko siihen aikaan, minkä urheilija on lavalla, siitä hetkestä, kun hän astuu lavalle aina siihen hetkeen, kun hän poistuu lavalta. Body fitness -kilpailija pitää aina arvioida sen pohjalta, onko hän kauniin urheilullinen ja terveen näköinen, joka muodostaa kilpailijasta kokonaisvaikutelman.
5. Päätuomari voi ilmoittaa tuomaristolle kilpailijan sijoitusten laskemisesta 1-3 sijaa, jos hänen fysiikkansa ei täytä IFBB:n sääntöjä ja sen lajikriteerejä (mm. luonnottoman näköiset rintaimplantit, injektioilla turvotetut oudonmalliset lihakset, tatuoinnit jotka peittävät kilpailijan kehoa siten ettei hänen fysiikkaansa voida arvostella normaalisti tatuointien takia).

IFBB:n sivuilta.

O-ou, tuolla mainitaan sana selluloosa, meniköhän tähänkin lajiin nyt täydellisesti mahikset :O :D
Eli lihaksikkaampaa kroppaa haetaan kuin bikini fitneksessä, mutta en nyt tuosta sen enempää ymmärrä :D Ainakaan luonnottomia silikoneja ei kannata Viron reissulta hakea :D


Women's Physique
 IFBB:n sivuilla lajia luonnehditaan näin:
"Women’s Physique on niille naisille, jotka haluavat nauttia treenaamisesta, kilpailemisesta ja kilpailuun valmistautumisesta. Kilpailijan fysiikan pitää olla urheilullisesti treenattu ja sen pitää myös olla naisellinen sekä kaunis. Fitnessfysiikkakilpailijan fysiikka on hiukan lihaksikkaampi kuin body fitnessissä ja kilpailijoilla on parempi lihaserottuvuus kuin body fitness-kilpailijalla. Lihasmassa ei saa olla kehonrakentajamainen eikä lihakset samalla tavalla erottuvia kuin kehonrakentajilla."

Mitähän tuolla "nauttimisella" tarkoitetaan? Joo nautin itseni kiduttamisesta salilla, mutta varmaankin tätä varten kiduttaminen vie nauttimisen ihan uusiin sfääreihin. Tässä lajissa tehdään neljäsosakäännösten lisäksi pakollisia poseerauksia kuten tuplahauikset edestä ja takaa, rinta sivulta ja ojentaja sivulta. Lisäksi kisaan kuuluu pose down, jonka aikana saa vapaamuotoisesti pullistella 30 sekunnin ajan. Hmm aika hauskaa. :D

Lajiin kuuluu myös vapaaohjelma, joka on musiikkiin sovitettu ja jonka kesto on 30 sekuntia. Säikähdin ensin, että tässä haetaan jotain jenkkiläisten beauty pageant-kisojen tyyppistä ohjelmaa, jossa missiehdokit lauleskelevat, steppaavat tai esittävät jotain muuta omaperäistä. Ei herranjumala tuommoseen musta ole! Siispä äkkiä youtubettamaan.

No onneksi ei nyt steppaamaan kuitenkaan tarvitse, sikälimikäli videolla nyt on kysymys juuri siitä vapaaohjelmasta. Itseasiassa tuo vapaaohjelmassa tehtävät liikkeet näyttävät siistriltä ja noiden kilpailjoiden kehot eivät ole niin kuivan ja rääkätyn näköisiä kuin tuossa ylemmässä body fitness-kuvassa. Tästähän vois jopa innostua.

Sitten on tietenkin vielä naisten kehonrakennuslaji, mutta ehkäpä vedän itselleni rajan tähän. Tuo women's physiquen fysiikka näyttää minusta vielä kauniilta ja naiselliselta.

Mutta mitä kisalavoille nouseminen vaatii ja mikä on sen hinta? 

Kun katsoo yllä olevien naisten kuntoa, voi suoralta kädeltä todeta, ettei tuollaiseen kuntoon lyhyessä kuuden kuukauden pätkässä päästä. Jos tuollaiseen projektiin päättää lähteä mukaan, vaatii se ehdotonta sitoutumista, pitkäjänteisyyttä ja tahtoa. Olen miettinyt monta kertaa, kuinka elämäni muuttuisi, mikäli asettaisin itselleni kisatavoitteita. Mikäli hyppäisin pyörään mukaan, tästä seuraisi:

• Itsestäänselvyys: kunnon treenejä ja tarkkaa ruokavaliota = suunnitelmallista ja kovaa treenaamista & kieltäytyminen herkuista, työruokalan lounaista, taukopullista, karkeista jne.
• varmaan minun osaltani ainakin parin vuoden sitoutumista
• ajankäytön suunnitelmallisuutta: treenit on sovitettava aikatauluun oli töissä tai ei.
• RAHAA. Paljon. Esimerkiksi ruokavalio maksaa minulle jo nyt maltaita ja syön semisti fitness-ruokavalion mukaan. Mukaan tulisi lisäravinteita, kunnon treenikamppeet jne. En edes uskalla arvailla paljonko itse kisoihin menee. Jostain myydään-sivustolta katsastin, että käytetyt kisabikinit maksoivat jotain tonnin paikkeilla. 
• Eli massaa ja massia tarvitaan kisamenestystä varten :P

Eli ei siis alkuvaiheessa juurikaan mitään maatamullistavaa muutosta olisi luvassa, paitsi tuo taloudellinen tilanne saisi nyt hieman kohentua.

Eniten minua huolestuttaa fitness-lajeihin liittyvät terveysriskit. Pelkkä terveellinen ruokavalio ja lihaskuntotreenit itsessään eivät aiheuta terveydelle lähtökohtaisesti muita kuin positiivisia vaikutuksia, mutta kun kilpatasolle mennään, vaaditaan keholta paljon enemmän. Mielestäni fitneksen terveysriskeistä ei puhuta tarpeeksi, vaan tällä hetkellä lajin ympärillä pyörii kauhea hehkutus. Minusta fitneksestä on luotu sellainen kuva, että mennään vaan salille trenaamaan, hankitaan rusketus ja ihkuja vaatteita sekä otetaan hulluna selfie-kuvia ja näytetään hyvälle. Toisin sanoen fitness on pelkkää kauneutta, parsakaalipöperöä ja hymyä.

Lajin raadollinen puoli on sosiaalisessa mediassa ja julkisuudessa muutenkin jäänyt peittoon.  Pienen poikkeuksen kuplaan teki Ilta-Sanomien viikkoekstrassa ollut juttu entisestä Body Fitness-kilpailijasta, jonka terveys romahti rankkojen dieettien ja elämäntavan vuoksi. Kehon ja mielen liiallisesta kuormittamisesta seurasi entiselle kisailijalle rytmihäiriöitä ja masennus. Fitness-elämäntapa on itsessään hyvin stressaavaa ja en ihmettele ollenkaan, vaikka ihmiset menisivät huonompaan kuntoon kuin mitä sohvaperunoimalla voi mennä. Olihan minunkin keho 10 viikon nettivalmennuksen jälkeen todella kuormittunut, mikä ilmeni mm. migreenin paluuna (tosin graduakin olen kirjoittanut ja siitä stressannut). Fyysisen stressin ja kuormituksen lisäksi riskinä on myös mielenterveyden järkkyminen. Nettivalmennuksen foorumilla eräs nainen kertoi, kuinka hänellä on koko ajan stressiä syömisestä ja kaikki liikkuu ainoastaan ravinnon ympärillä. Pienikin lipsuminen aiheutti naiselle paniikinomaisia tuntemuksia ja katumusta. Nainen epäili itse sairastuneensa ortoreksiaan.

On selvää, että fitness ei sovi urheilulajina eikä elämäntapana kaikille. Varsinkin silloin, jos kärsii terveydellisistä ongelmista tai liian kurinalainen elämäntapa aiheuttaa stressiä, tulisi laji jättää muiden stressattavaksi. Treeneistä, aikataulutuksesta ja ruokavaliosta johtuva stressi yhdistettynä arkielämän muihin stressiaiheisiin voi johtaa ihan päinvastaiseen tilanteeseen kuin tavoiteltuun terveeseen kehoon. Tällaista elämäntapaa ei kannata aloittaa vain sen vuoksi, että se on nyt yksi suurimmista muoti-ilmiöistä tai pelkästään ulkonäkösyistä. Fitness ei minun mielestä ole vain fysiikan parantamista, vaan myös mielen- ja itsehallinnan laji. On tärkeää pitää huolta myös siitä, että pää pysyy menossa mukana.

Koska haluan tehdä aina päätökseni vakavasti harkiten, en mene soitellen sotaan, vaan haluaisin keskustella ensin alan ammattilaisen kanssa varsinkin terveyteen liittyvistä riskeistä. Etenkin siitä olisi mukava käydä keskustelua, että sopiiko mikään fitness-laji minulle vai rakentelenko itsekseni kroppaani omaksi ilokseni. Rehellisesti sanottuna en todellakaan tiedä juuri mitään yllä mainituista fitnesslajeista. En yksinkertaisesti tiedä tarpeeksi. Tämän vuoksi ammattilaisen neuvot olisivat tarpeen.

Joka tapauksessa minulla on suunnitelma siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Osallistun jälleen positiivisten kokemusten saattelemana uudelleen Fitfarmin Lite In Shape-valmennukseen, jonka jälkeen jatkan Advanced-valmennukseen. Valmistumisen jälkeen töitä (toivottavasti) löydettyäni palkkaan valmentajan, jonka kanssa käyn sitten keskustelua kaikista mieltäni askarruttavista asioista. Eri asia on haluaako kukaan minua valmennettavakseen :D Päätös kisarulijanssiin lähtemisestä tehdään vasta tämän jälkeen - jos tehdään.

Nyt pakkaan jälleen kimpsut ja kampsut, lähden reissun päälle ja viettämään lakimieslikkojen kanssa mukavaa viikonloppua.

Ihanaa kesäpäivää kaikille!
// J

Ylävartalotreeni kotona: jos minä en pääse kuntosalin luo, kuntosali tulee sitten minun luo!

Viime viikon pidin lepoa treeneistä, kun fyysisesti raskaat 10 viikkoa kestäneet treenit olivat takanapäin. Suositus on, että treenipätkien jälkeen pidettäisiin ainakin viikon mittainen kevyempi treeniviikko, mieluiten parikin, jotta keho saisi palautua rauhassa. Itse olen niin treenihullu, etten osaa tehdä vajaavaista treeniä. Yleensä sovin itseni kanssa (lol, höpötän usein itseni kanssa), että nyt teen kevyemmän treenin ja teen liikkeet - 30 % painoilla. No kuinkas sitten käykään, innostun yleensä niin, että teenkin treenit samoilla painoilla, jopa raskaammillakin. Joten tästä syystä jätin viime viikolla kokonaan menemättä salille. Viime viikon ylläpitävät treenit kuittasinkin Jillian Michaelsin kotijumppavideolla kerran ja toiset treenit tein kuntopiirityyppisellä Fitfarmin kotitreenillä (joka ei nyt oikein muhun kolahtanut, koska se oli sellaista raskaudenjälkeistä kotijumppaa, ainakin mun mielestä :D).

Tarkoituksena oli, että tällä viikolla palaan rytmiin ja menen tekemään pari lihaskuntotreeniä kuntosalille. Not. Ensinnäkin majailen tällä hetkellä pienellä maalaispitäjällä, jonka piskuinen kuntosali kuhisee hikisiä voimamiehiä ja pullistelevia kukonpoikia, joten tuohon salille mennään vain hampaat irvessä, hyvällä - erittäin hyvällä huumorintajulla varustettuna. Toiseksi varteenotettavimmat salit löytyvät 20 km päästä, eikä edestakaisin ajelu oikein innosta. Kolmanneksi tuo vieressä oleva pikkuinen sali on kaikenlisäksi tästä viikosta alkaen kiinni. Fak. Tunnen kuinka läskiolo hiipii jälleen luokseni...

Olin heittämässä kirvestä jo kaivoon lihastreeniajatuksen kanssa, kunnes huomasin, mitkä puitteet minulla täällä oli. Olen tuijotellut vuosikausia nurkassa ollutta vempainta mitenkään siihen huomiota kiinnittämättä, mitään merkitystä antamatta. Kunnes tänään tajusin, että hei - tuossahan on ylätalja! Siis voitteko ymmärtää ylätalja :O :D Sitten vempaimella pystyy tekemään peckdeckiä, rintapunnerrusta, etureisiliikettä, takareisitreeniä ja varmaan monta muutakin treeniä. Tämähän oli kultakaivos! Tämä Bodybuilder-laite on varmaan jotain 20 - 30 vuotta vanha, mutta toimii mahtavasti edelleen (kuten minäkin ;))

Siis katsokaa ja ihastelkaa miten mahtava peli täältä löytyi!

Bodybuilderlaite vm 88? :D

Lisäksi talosta löytyy jumppapallo, jolla voi tehdä kaikennäköistä treeniä.Otin myös matkaan mukaan joogamaton. Löysin myös kaksi viiden kilon käsipainoa - ja ha! Mullahan on täällä oikeen kotikuntosali!! Lisäksi mieheni siskon entisessä huoneessa on mahtava cd/ c-kasettisoitin jykevillä kaiuttimilla. Namnam, kyllä olen nyt oikein supertyytyväinen. Vapise läskiolo! :D Ainakin bassojen tärinästä! :DD

Mullahan on täällä kaikki mitä rautasormi (vastine viherpeukalolle :P) voi vain toivoa. Ja lisäksi massottain ysäri/ 2000-luvun alun musaa. Hyi ja haha :D

Päätin istahtaa alas ja pohtia mitä tässä nyt alkaisi treenaamaan. Suunnittelin hetken ja soitin konsultaatiopuhelun siskolle. Tuloksena on koko ylävartalon käsittävä kotitreeniohjelma ylävartalolle. Tekniikkana käytin supersarjoja, jotta saisin poltteen lihaksiin ja lihas väsyisi helpommin. Toiseksi teen liikkeet aina loppuun asti. Treeniohjelma voi vaikuttaa äkkisiltään pitkältä, mutta olen tottunut treenaamaan yksittäisiä lihasryhmiä/ lihaksia useilla eri liikesarjoilla ja paljon raskaammilla painoilla, mitä minulla nyt on käytössä, joten kuolemaksi ohjelma ei ole. Se nähdään huomenna, kun nousen sängystä ylös, kuinka kipeänä paikat ovat.

Ja tässä mun ylävartalotreeniohjelma kotivälineillä, alan ammattilaiset saa nauraa ihan itsekseen :P

En tiedä mikä ihmeen neliö tuohon kaiken vihreen keskellä tuli. Varmaan rasti ruutuun- neliö, että tulipahan tehtyä :P

Treeni tuli vedettyä tietenkin suurella hymyllä, kun viimein pääsin taas tekemään jotain, josta tykkään. Kyllä tuolla ohjelmalla ihan kunnon poltteen sain tuntumaan - ja nuo punnerrukset. Mua ihan hävettää kertoa montako - siis anteeksi - oikeammin kuinka vähän sain tehtyä... En tiedä kehittyykö tällä kroppa, mutta kyllä tällä ylläpidetään kuntoa. Suunnittelin ohjelman siinä mielessä, että se on kaksijakoisen saliohjelman toinen osa. Eli ajattelin, että tämä soveltuu hyvin tai kahdesti viikon aikana tehtäväksi. Aikaa koko pläjäyksen tekemiseen meni  1 h 8 minuuttia, kun käytin minuutin palautuksia. Jos kotona ei löydy ylätaljaa, sen voi korvata vaikkapa leuanvetotangolla, johon on kuminauha sidottu keventämään liikettä.

Ja vähän selityksiä ohjelmasta:

• 2 sek= eli puristusvaiheessa 2 sek pito
• max= niin kauan, kunnes pää kolahtaa lattiaan, eli kunnes ei enää jaksa yhtäkään
• a ja b- liikkeet ovat supersarjoja= ensin tehdään yksi sarja liike a:ta, jonka jälkeen välittömästi tehdään liikkeen b yksi sarja. Tämän jälkeen tauko ja uusiksi jne.

Tämä oli niin ihana ajatuslampun syttyminen kuin vain voi olla. Aina valitetaan, ettei sitä tai tätä voi tehdä, kun kaikki mahdollinen puuttuu. Oikeasti tarvitsee vain käyttää hieman mielikuvitusta ja omistaa pari kapinetta, niin kaikki on mahdollista - jopa kotona treenaaminen. Oma kotisali on erittäin tervetullut kuntosalien pahimpina ruuhka-aikoina tai silloin, jos oma aika on kortilla, eikä mieli tee polkea salille. Muutoinkin silloin, jos kynnys kuntosalille lähtemiseen on korkea, oma kotikuntosali voi olla ratkaisu. Tietenkin sillä edellytyksellä, että tietää mitä tekee eikä loukkaa itseään.

Nyt on lihaskuntotreenit ylävartalolle tehty, sauna on lämpiämässä (siis kirjaimellisesti) ja olo on hyvä: väsynyt ja hikinen, ennenkaikkea onnellinen. En vieläkään päässyt oikein kuulumisia kertomaan tavoitteista puhumattakaan, mutta ne saa odottaa. Tämä oman kotikuntosalin löytäminen tuntui niin kertomisen arvoiselta ;)

Iloista kesäviikkoa kaikille!

// Jenna

Vaikka penkki ei täältä löydy, ei se tarkoita sitä, ettei sitä voisi itse askarrella ;)

Pari kylmää (ja lähes kaloritonta) juomaa helteiselle kesäpäivälle

"En tahtoisi valittaa, mutta.." on tyypillinen suomalainen lausahdus lähestulkoon joka asiaan. Kun on lunta ja pakkasta, todetaan että onhan se ihan kivaa hiihtää jne. mutta pakkasta saisi olla vähemmän. Kun kesä loppuu ja ihanan raikas syysilma tulee kauniin ruskan kanssa, kitistään ja toivotaan, että olisipa jo kesä. Ja nyt kun on kesä ja helteet, niin tietenkin pitää seminauttia aurinkoisesta säästä - ja valittaa kuumuutta. Näin myös täällä, tälläkin kertaa.

Ja kun on kuuma, tulee kehon nestetasapainoista pitää huolta ja juoda tarpeeksi. Muutoinkin oloa on liian kuumalla säällä mukava viilentää virkistävällä juomalla. Ja mikä onkaan paras janojuoma:

vesi. Mutta vesi ei aina maistu niin kivalta varsinkin silloin, jos on tottunut  oloa viilentäekseen juomaan mehuja, limppareita ja alkoholipitoisia virvokkeita. Kuitenkaan viimeksi mainittuihin en kuitenkaan halua sortua*. Syy: sokeri ja tyhjät kalorit. Esimerkiksi Sydänliiton sivuilta löytyy taulukko eri alkoholijuomien kalorimäärästä. Esimerkiksi puolessa litrassa olutta on noin 200 kcal ja samassa määrässä siideriä on 270 kcal. Jos energiamäärää verrataan sokeripalojen perusteella oluen kohdalla määrä on 20 sokeripalaa ja siiderin kohdalla 27. Jos haluat syödä nuo sokeripalat, ota ennemmin valkoista tavaraa suoraan paketista. Näin vältyt lisäaineilta. Lisätty sokeri itsessään sisältää lukuisia terveyshaittoja, joista voi halutessaan lukea vaikkapa täältä. Etenkin virvoitusjuomat sisältävät runsaasti sokeria- ja tyhjiä kaloreita. Ei muutama herkku tapa, mutta juomien kohdalla ei usein huomaakaan, kuinka paljon energiaa sitä tuleekaan kitattua, sillä juoma vain kaadetaan kurkusta alas.

*Paraskin puhuja. Siis minä. Olin viime viikonloppuna pääkaupunkiseudulla reissaamassa ja kesäreissupäiviä tuli juhlistettua muullakin kuin vedellä.. :P

Em. syistä päädyin taas tekemään kokeiluja keittiössä. Tässä siis pari toimivaa vaihtoehtoa pelkälle vedelle:

Kylmä tee.
Ystäväni K antoi minulle tämän erinomaisen vinkin. Toimii hyvin piristäjänä kahvin tai teen korvikkeena ja makua voi lisätä vaikkapa sitruunanmehulla. Tee kuitenkin kuivattaa kehoa, jolloin vettä tulisi juoda vähintään yhtä paljon. Taas jostain olen tällaista lukenut.

Eli  ruokalusikallinen maustettuja teenlehtiä veteen ja veden maustumiseksi sen kannattaa antaa olla jääkaapissa pari tuntia.

Maustettu vesi. 
Korvaa mainiosti sokeriset mehut. Eli jälleen hyvin yksinkertainen resepti: veteen pilkoin muutaman mansikan, yhden limen ja lisäpotkua antamaan lisäsin pari sitruunamelissan lehtiä. Annoin veden maustua jääkaapissa reilun tunnin verran. Vettä voi maustaa monella eri tavalla, seuraava kombinaationi taitaa olla sitruuna ja inkivääri tai kiivi-ananas.


Jos jollakin on muita makuvinkkejä, niitä otetaan mielellään vastaan! 

Eli tämmöiset "fitness-reseptit" tällä kertaa. Minun piti laittaa tämä päivitys jo viime viikolla, mutta töpeksin mahtavasti aikataulut. Jälleen kerran.
Nyt taas nyyhkyttämään gradun pariin, kirjoittelen vielä tällä viikolla kuulumisia ja muutamia pilkahduksia tulevaisuuden suunnitelmiin liittyen.

Nautitaan kesästä (eikä valiteta lämmöstä) :)

// Jenna

Vaippakakkuilua!

Ette suinkaan eksyneet kaksplussan taikka kotiäitien kiehtovaan maailmaan, vaan tällä kertaa treeniblogissani kerron miten vietin lepopäivää treeneistä, kun kroppani ilmoitti minulle tekevänsä oharit ja huilaavansa. Lepopäivä sujui erittäin luovissa merkeissä, sillä pääsin tekemään yhdessä ystäväni kanssa vaippakakun babyshower-yllätyskekkereisiin. Oli todella ihanaa päästä tekemään jotain hyvin erilaista käsillä varsinkin, kun en ole pitkään aikaan askarrellut, maalannut tai piirtänyt mitään. Luvassa oli somistelua, asettelua, leikkaamista, teippaamista .. ja ihmeellistä tekemistä yllin kyllin. Mutta hauskaa sellaista.

**********
Tässä välissä haluan kertoa, että olen sulkija. Ystäväni kertoi, että kaksplussan sivuilla kerrottiin miehistä, jotka laittavat kaappeja, ikkunoita, ovia, lipastoja tms. kiinni vaimojensa perässä pakkomielteisesti. Tunnisitin kuvailusta itseni. Olen siis sulkija. Jännä tuo kaksplus-maailma.

**********

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun askartelin vaippakakun ja kokemattomuus oikein loisti läsnäolollaan. Sormet meinasivat mennä kerta toisensa jälkeen suuhun. Kaverimme totesi aikaisemmin, että voisimme ostaa vaippakakun jostain valmiina, mutta yli-innokkaana (kuten aina) halusin tarttua tuumasta toimeen ja väsästä tekeleen yhdessä Ju:n kanssa "kyllä me nyt yks vaippakakku osataan tehä"-asenteella. Ja niin me osattiinkin. Hieman soveltaen ja kantapään kautta ideoiden kylläkin.

Lopputulos, johon olimme Ju:n kanssa melko tyytyväisiä.

Tässä siis taktiset ohjeet ensimmäistä kertaa vaippakakun tekijöille:

1. Varaa kunnolla aikaa projektin toteuttamiselle ja varaudu siihen, ettei kaikki suju kuten toivot. Kakkua ei koota tunnissa eikä parissa. Ei Roomaakaan rakennettu päivässä. Aloitimme hienolla suunnitelmalla, teimme kauppalistaa ja mietimme värimaailman valmiiksi. Paitsi, että jo tässä kohtaa suunnitelmille kävi kuin laihduttajalle jouluna - huonosti. Haluamiamme värejä ei ollut saatavana. Ramppasimme Cittarissa, Prismassa, Halpa-Hallissa (hyi, kirjoitin sen tänne!), HH-kankaassa ja H&M:ssä. Vauvojen sukkia on todella vähän ja värivalikoimat ovat erittäin huonot. Tavaroiden keräämisessä kului tovi ja itse vaippojen käärimisessä ja asettelussa sai käyttää aikaa. Yhteensä aikaa kului reilut kuusi tuntia, joista tunti tosin meni oman aikaansaannoksen ihasteluun :)

2. Budjetti tulee ylittymään, koska aina jotakin unohtuu tai loppuu kesken ja sitä jotakin pitää lähteä hakemaan kaupasta. Ja kun vauhtiin päästään, vauhdin huumassa sitä ostaa kaikkea kivaa ja sopivaa lisää. Näin kävi pikkaisen meillekin. Kusi sukassa menimme lisäostoksille, koska tiesimme ylittävämme toimivaltamme lisärahoitustarpeen takia :D

3. Varaa nauhaa ihan hemmetisti, koska suurella todennäköisyydellä sitä menee paljon ja sitä on ihan liian vähän. Ensimmäisenä huomasimme, että kahden metrin rullat eivät tule riittämään, koska yhteen kerrokseen meni se kaksi metriä. Jos haluaa saada kunnon rusetit, tulee narua olla yli 2 metriä... Ja sen lisäksi nauhamme oli ihan vääränlaista: se oli läpikuultavaa, jolloin vaippoja kasassa pitävät kuminauhat näkyivät rumasti lävitse. Eikun uudestaan ostoksille - ja tässä kohtaa on varauduttava myös värimaailman muuttumiseen. Alkuperäisestä vihreästä siirryttiin pakon edessä helmiäissiniseen. Ei huono valinta kuitenkaan.

4. Hanki itsellesi evästä, niin askartelu sujuu, eikä nälkäkiukkua tule. Mikään ei ole niin kamalaa kuultavaa kuin kitiseva Jenna- siis minä.

5. Vaikka alussa kakku näyttääkin vaippaläjältä, älä vaivu synkkyyteen. Kakku muotoutuu sen sitomisen jälkeen.

Vaippakakkua varten hankimme:

• 2 pkt vaippoja, joista käytimme noin 90 kpl
• kuminauhoja, hindsight-neuvo: osta valkoisia
• alustaksi suurehkon kirjan
• rungoksi kosteuspyyhepaketin
• liian lyhyttä ja läpnäkyvää narua, jota loppuviimein käytimme sidontanaruna
• 4 m keltaista ja sinistä nauhaa
• sukkia, pehmolelu ja kolme tuttia koristeeksi
• paketoimme koko komeuden yhteen rullaan sellofaania, joka juuri ja juuri riitti!

Ja seuraavassa tekniset ohjeet:

1. Aloitimme vaippojen käärimisestä rullalle kuminauhaa käyttäen. Rakensimme runkona olevan pyyhepaketin ympärille, koska näin seuraava kerros pysyisi paikallaan. Kiinnitimme vaippoja kuminauhalla toisiinsa kiinni.
2. Kun arvelimme, että ensimmäinen kerros sisältää tarpeeksi vaippoja, sidoimme nauhalla kuminauhakohdan päältä vaipat yhteen. Tällöin havaitsimme nauhan riittämättömyyden sekä läpikuultavuusongelman. Sitten tungimme nauhan sisään niin pailjon vaippoja kuin vain saimme. Huomataksemme, että punaiset kuminauhat loistivat väleistä rumasti. Joten otimme reunimmaisia vaippoja pois tekeleestä, irrotimme kuminauhat niistä ja tungimme takaisin.
3. Sama homma toiselle ja kolmannelle kerrokselle. Sidoimme ensiksi vaaleansiniset nauhat, jotka eivät riittäneet rusetiksi asti. Sitten sidoimme keltaista nauhaa päälle, joka kuin ihmeen kaupalla riitti sentilleen ja saimme sidottua sen rusetille.
4. Seuraava vaihe onkin koristeiden sommittelu ja kääriminen sellofaaniin.
Eli sounds very simple, mutta ei se niin helppoa ollut :D

Ja tässä mahtava ohje sukkaruusujen tekemiseen:

Lopputulos oli mielestämme hyvä ja olimme tyytyväisiä. Toivottavasti lahjansaajat myös. Sunnuntaina koitti h-hetki ja hiippailimme tulevan äidin kotiin. Onneksi father-to-be oli laatinut hyvän peitetarinan, eikä äiti osannut odottaa mitään. Pikemminkin hänen ilmeensä oli hyvin hämmästynyt, kun saavuin kakun kanssa eteiseen. Vietimme oikein rennon päivän: söimme ulkona pientä suolasta ja makeaa, mm. arvuuttelimme äidin vatsan ympärysmittaa ja vaihdoimme sokkoina aikaa vastaan Mirabel-nuken vaippaa. Tuleva isä antoi Mirabelille kyllä aika rajua vaippakyytiä: Mirabelin pää sai vähän damagea, ja sen käsi ja jalka tulivat samasta lahkeesta. Lopuksi isä rusersi Mirabelin sisuskalut :D Äidin pitää himen kouluttaa isää vielä, mutta onneksi heillä on hyvin vielä aikaa harjoitella :)

Oli ihanaa viettää aikaa ystävien kanssa ulkona lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Lisää tämmöisiä kekkereitä ehdottomasti! Yhden muutoksen päätimme tehdä seuraavia babyshowerseja varten. Nimittäin Mirabelin vaippojenvaihdon vaikeustasoa nostetaan, koska kaikilta se alkaa sujua jo silmätkin sidottuina. Seuraavan kerran Mirabelilla on tuplasti vaatteita päällä, se riehuu ja ehkäpä pissaakin kesken operaation! ;)

Näin ihanista ja leppoisista tunnelmista toivotan kaikille hyvää alkavaa viikkoa!

// Jenna

10 viikkoa ohi ja kroppaa kiittää.. ja väsyy

Nettivalmennukseen kuuluvat kaikki kymmenen viikkoa ovat ohi, ja siltä se todella tuntuukin, että  koko 10 viikkoa ollaan tehty töitä kropan eteen. Treenit olen tehnyt aina sata lasissa, sarjat aina loppuun asti ja mikäli sarjan olen tenhyt viimeiseen toistoon asti hyvällä tekniikalla, olen lisännyt melkein joka kerta hinkattavien painojen määrää. Tämä tarkoittaa sitä, että treeni on ollut joka kerta raskas: hirveätä hikoilua, huohotusta ja ähkimistä jotain 50 tuntia takana. Ja näitä  verenmaku-suussa-treenejä on minulle kertynyt joka viikko neljä, joiden lisäksi olen käynyt tasasykkeisillä aamuaerobisilla. Muu liikunta on jäänyt vähämmälle: esimerkiksi korkeasykkeinen aerobinen on jäänyt kokonaan pois, jotta plussakaloreilla oleminen olisi mahdollista. Myös Bodybalance jäi matkasta pois olkapää-hauis-kipujen vuoksi.

Eli treenattu on sydämmeni pohjasta, tunteella ja taidolla. Mutta ruokapuolen kanssa on ollut kaikenlaista kommervenkkiä. Ehkä suurin miinuspuoli tässä nettivalmennuksessa oli sen ajankohta, eli loppukevät ja alkukesä. Juuri tälle ajankohdalle osuu 100 %:n todennäköisyydellä kaikki juhlat ja muut kissanristiäiset sekä jäätelö- ja grillaussesonki. Yritä siinä sitten pysyä dieetillä ja noudattaa ruokavaliota 80 %:sesti, kun ympärilläsi syödään herkkuja. Eikä kaveripiiristä varmaankaan kesällä löydy yhtäkään laihduttajaa tai elämäntaparemppaajaa, koska ihmisille tuntuu tulevan läskiolo aina uudenvuoden jälkeen- ei kesällä, eikä lomalla. Syö siinä sitten niitä kuivia porkkanoita, kun muut mässyttää maustekastikkeella kyllästettyjä grilliherkkuja. Uskaltaisin väittää, että jos nettivalmennus osuisi syksylle tai alkuvuodelle, tarkan ruokavalion noudattaminen sujuisi mutkattomammasti.

Sanotaanko näin, että olen syönyt kaikki ruokavalion edellyttämät ateriat.. plus miljoona herkkua siihen päälle. Näiden 10 viikon jakson aikana ehkä neljä viikoista on kulunut herkutta. Mutta synttärien, häiden, valmistujaisten, illanistujaisten jälkeen koko käsi on mennyt herkkupussiin pikkurillin sijasta. No tällaista tämä on välillä. Tasapainoilua joka suuntaan.

Normaalia arkiruokaani: protskapuuroa, tunamakaronia, pinaattilättyjä sekä kauppakassin tyypillinen sisältö.

Mitä nettivalmennuksesta jäi sitten käteen? Oliko siitä mitään apua? Ensinnäkin valmennus tarjosi mahtavat treenit niin salille kuin kotiinkin. Saliohjelmasta huomasi, että se oli suunniteltu ammattitaidolla ja se sisälsi hyviä tekniikoita, joilla poltteen sai lihaksiin. Toiseksi treenien myötä voimani kasvoivat hurjasti. Hehkutinkin jossain aikaisemmin, että ekana viikkona tein roomalaisia maastavetoja 30 kilolla ja toissapäivänä tein 50 kilolla. Hack-kyykyt luonnistuvat jo 50 kilolla (+ kelkan paino), kun aikaisemmin laitteessa roikkui vain yksi surullinen 20 kilon levypaino. Tässä siis vain muutama esimerkki voiman kasvamisesta, mutta jokaissessa kehon kohdassa voima on kasvanut. Kolmanneksi hermotukseni on parantunut, eli saan treenin tuntumaan heti oikeassa kohtaa ja treeni menee helpommin perille. Aikaisemmin minun piti tehdä jotain 50 vatsarutistusta, jotta ne tuntuisivat. Nykyään riittää vähän päälle 20. Ja hoovereissa väsyy käsivarsien sijaan vatsa - ensimmäistä kertaa elämässäni.

Merkittävin muutos oli ruokavalio. Olin aikaisemmin syönyt aivan liian vähän. Etenkin hiilareita. Eipä ole enää ihme, ettei maaliskuun jälkeen enää lihasta kasvanut, koska söin aivan liian vähän hiilareita. Olin tuolloin paleodieetillä, jossa perinteisiä hiilarinlähteitä, kuten leipää ja pastaa, ei ole, vaan energia tulee kasviksista, rasvoista ja lihasta. Mutta lihasten kasvattaminen edellyttää hiilareita - ja niitähän Fitfarmin ruokavalion myötä tuli runsaasti. Niin runsaasti, että oli järkyttävä tankkilolo ja kroppa keräsi nestettä. Alhaalla olevista kuvista huomaa hyvin eron: fitness-dieetillä kroppa on kerännyt lihasta, mutta myöskin nesteitä. Maaliskuulla otetuista kuvista huomaa, että kroppa on kiinteä, nesteitä on vähemmän, mutta lihasta on paljon vähemmän, etenkin käsivarsissa. Eli mitä tästä voi päätellä: jos haluat kiinteämmän kropan karsi hiilareita, mutta ei kasvisten kustannuksella. Jos tavoitteena on lihasten kasvattaminen, pientä pönäköitymistä ei kannata pelätä.

Nykyinen fitness-ruokavalio on minulle parempi muustakin syystä. Ensinnäkin maha toimii paremmin, vähähiilihydraattisuus sai aikaan mm. ilmavaivoja :D Toiseksi paleodieetillä ollessani elämä oli jotenkin kauhean rajoitettua, koska kiellettyjen ainesosien lista on paljon pitempi kuin fitness-dieetissä. Nykyään on ihan ok laittaa muutama vähärasvainen fetakuutio salaattiin makua tuomaan ja uusia perunoitakin voi popsia huoletta. Paleosta edelleen hyödynnän puhtaan ruoan määritelmää, eli ostan ja syön mahdollisimman prosessoimatonta ja tuoretta ruokaa, koska siinä on mielestäni järkeä. Mutta muutoin paleo ei mielestäni sovi rankkoja treenejä tekevälle. Vähähiilarisen ruokavalion myötä treenien teho kärsi, olo oli melkoisen voimaton nykyiseen verrattuna eikä painojen määrä noussut treeneissä juurikaan koskaan. Fitfarmin dieetillä olen jaksanut treenata kunnolla ja viedä treenit aina loppuun asti. Ja kuten aikaisemmin mainitsin, voima ja lihas on kasvanut merkittävästi, mitä ei paleodieetillä tapahtunut.

Kuva huhtikuulta, jolloin olin paleodieetillä. Hyi, miten ruma selkä, onneksi nykyään tuota peittää pikkuinen pehmokerros ;) siskolla ilmeisesti joku vappu-halloween teemajuhlat huoneessa :D

Olihan myös Fitfarmin dieetissä hiilarivähennyksiä, mutta en halunnut ottaa niitä käyttöön. Nyt kun kerrankin sain treenitehot käyttöön ja pumpin niin sanotusti päälle, en halunnut pilata draivia sörkkimällä hiilareita. Ja koska tavoitteet ovat nykyään erit kuin maaliskuuussa, ei pieni tanakoituminen haittaa. Joo, oli ehkä paremmassa kuosissa maaliskuussa, mutta mitä iloa hoikkuudesta on, jos treenit eivät suju ja on voimaton olo?

Fitfarmin nettivalmennus oli siis erittäin hyödyllinen, paljon uutta ja hyödyllistä on opittu. Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka kamppailevat painonhallinnan tai huonon kehonkoostumuksen kanssa. Mutta nämä 10 viikkoa ovat olleet kuitenkin fyysisesti rankkoja. Nimittäin keho on alkanut ilmoittamaan väsymyksestä. Graduväsymys iski viime viikolla migreenin muodossa ja lukuhommat ovat nyt olleet jäissä. Tällä viikolla treeneistä palautuminen on ollut hitaampaa ja pumpin sijaaan kohtaan yhä useammin väsymystä ja uupumusta. Aikaisemmin olen jalkatreeneistä palautunut kahdessa päivässä, nyt on mennyt jo neljä päivää. Treenien jälkeen oloni on ollut niin väsynyt, että olen joutunut menemään päiväunille treenien jälkeen. Vielä viikko sitten treenit piristivät ja toivat energiaa, eivät imeneet sitä minusta pois. Eilen olkapää-rinta-ojentaja-treeneissä puhti oli kokonaan pois. Tanko nousi huonosti, tekniikka ontui eikä mikään tuntunut muulta kuin pahalta.

Nämä ovat selviä merkkejä siitä, että nyt saa hetkeksi treenit jäädä.  Pidänkin siis ensi viikon salitreenittömän viikon ja liikun maltillisesti, käyn ehkäpä pari kertaa lenkillä tai uimassa.  Ja mikäli keho sitä vaatii, pidän taukoa kauemminkin. Teen korkeintaan pari ylläpitävää, kevyttä treeniä viikossa, mutta muutoin lepään. Sen kehoni ja minä olemme ansainneet.

Oikein mukavaa lauantaita, ensi viikolla luvassa kaikkea jännää!

// Jenna

Hyvä, että rasvaa on vielä peitteenä, muutenhan tästä touhusta katoaisi motivaatio ;)

Ja taas sitä mennään!

Tää se päivä on! Uusi blogi, mutta vähän samaa ja uutta kujetta mukana. Tosiaan läski ei enää kammota niin pahasti tätä wannabe-kehonrakentajaa, vaan olen hurahtanut täysin tuohon lihasten kasvattamiseen. Tavoitteena on nyt saada lihasta ja voimaa ja tehdä asioita, joihin en ole aikaisemmin pystynyt. Kisahaaveet kummittelevat yhä mielessä, joten katsotaan miten asiat sujuvat sen suhteen.

Tämä blogi kertoo fitness-elämästä sellaisena kuin se oikeasti on, ilman turhaa hypetystä, eikä ainuttakaan duck-feissiä täältä löydy! Kerron edelleen treeneistä, kirjoittelen fitness-reseptejäni ja omia treenivinkkejä, joiden olen haivainnut toimivan hyvin. Samalla analysoin omaa kehittymistäni / kehittämättömyyttä ja niiden syitä ja seurauksia. Pyrin tuomaan esille myös sen, millaista fitness-elämä on oikeasti, sen negatiiviset kuin positiivisetkin puolet. Ja tietenkin luvassa on myös kommelluksia ja kömmähdyksiä, joita minulle tuntuu aina tapahtuvan. Ja seuraavassa muutama sellainen.

Tein eilen oikein emämunauksen salilla, se pahin mahdollinen, minkä salilla voi vain tehdä: pilasin toisen treenin! Tai melkein, keskeytin ainakin. Kömmähdys alkoi siitä, kun metsästin reisienojennusta varten pieniä levypainoja, joita tietenkään ei ollut helposti saatavilla. Se on niin kummallinen juttu, että juuri niillä saleilla, joissa treenataan tosissaan lihasmassan kasvattamiseksi ja joissa käy oikeasti treenaavia miehiä enemmän kuin salilaitteita jumittavia poikasia, pieniä levypainoja (1,25 - 5 kg) on vähän ja ne ovat aina hukassa. Pieniä levypainoja ei vain yksinkertaisesti voi kerätä loogisesti yhteen telineeseen - ei, koska ne pitää sirotella ympäri salia jokaisen laitteen omiin telineisiin tai sitten jemmata pitkin salia penkkien alle tai sitten lattian nurkkiin. Näin tälläkin kertaa. Koska esiväsytän etureidet ennen varsinaisen treenin alkua, tarvitsen noita pieniä painoja hienosäätämään rasitusta. Ja koska niitä painoja ei ollut samassa paikkaa, jouduin ravaamaan ympäri salia ja poimiman jokaisen levypainon eri paikasta. Siinä pienessä kiukussa huomasin, että yhdessä telineessä oli yksi tuolla toinen, ja jee tuolta vielä tuo niin sitten kaikki on kasassa. Sitten joku koskettaa olkapäätäni, olin napannut siinä tohinassa yhden komean* miehen tangosta painon... hups. Onneksi noloniloinen hymy pelasti minut pälkähästä ja mieskin oli lopulta yhtä hymyä, ja kiukkuisen mulkoilun & mäkätyksen sijaan tulikin vain hehe :D kauhee bimbo-olo oli lopputreenin ajan ja yritin vältellä kaveria parhaani mukaan...

* jos ei ois ollut komea, niin ei olisi ollut niin kauhea juttu, vähemmän omantunnontuskia :P Sinkkunaisille vinkki: salilla käy tosi paljon komeita miehiä, jotka eivät ole jämähtäneet kaljaa kittaaviksi sohvaperunoiksi ;)

Sitten olen taas tosi outo tai jotain, mutta pohjetreeneissä mulla on niin ihmeellinen ongelma, etten edes ole varma kannattaako sitä näin julkisesti kertoa. Olen aivan varma, että jos kysyisin asiasta PT:ltä, hän joko nauraisi tai ihmettelisi samalla todeten, ettei koskaan ole kuullut vastaavaa. Nimittäin minulle tulee pohkeita treenatessa ihan kamala vessahätä! Mahaa alkaa vääntää, treenihien sijaan otsalle tulee tuskanhiki, tulee vilunväristyksiä ja lopulta huono olo. Ja nämä kaikki oireet katoavat 15 sekunnin päästä sarjan jälkeen. Mikään muu treeni kuin pohjetreeni ei tätä aiheuta. Asiaa ei auta yhtään se, että pohjetreeneissä käytän tekniikkaa, jossa tehdään kolme pitkää sarjaa (yht. 60 toistoa/ sarja) jalan asentoja vaihdellen. Joo, tällä saadan hyvin pohjelihaksiin tuntumaa ja tärinää, mutta myös mahaan actionia. Kyllä saa melkoisesti keskittyä koko sarjan ajan, ettei käy vahinkoa ja miljoona toistoa pumppaavaa liikettä vain pahentaa asiaa. Ja asennolla ei ole mitään väliä, sama toistuu tein pohkeita sitten istualteen, seisaalteen tai vaakatasossa. Joten joudun tekemään pohjetreenit äkkiä-pois-alta-tekniikalla, eli vedän syvään henkeä ja teen ne miljoona toistoa silmät kiinni hampaita purren niin nopeasti kuin voin :D

Pohkeisiin saa ihan erilaisen tuntuman, kun lennosta vaihtaa jalkojen asentoa.

Kolmas jännä juttu treenien  jälkeen on joskus se, että multa "irtoaa jalka" :D Luit aivan oikein. Ilmiö esiintyy jalkatreenien jälkeen etenkin silloin, kun takana on pohjetreenit. Ensinnäkin pohjetreenien jälkeen jalat väpättävät ja tärisevät, etten pysty nousemaan päkiöille, koska jalat alkavat vispaamaan niin villitysti. Toiseksi takareiden polven lähettyviltä jokin lihas varmaan kramppaa tai on muuten vain sekaisin, kun astuessani polvi ikään kuin pettää alta eikä jalka ota jämäkästi askelta vastaan. Voitte vain arvailla miltä käveleminen tuntuu, kun päkiöille ei voi nousta ja askellus ei ole niin sujuvaa. Sitten vielä, kun tuo toinen polvi nytkähtää alta, niin näky on aika hauska. Eteenpäin mennään tosi hitaasti. Tämä tapahtui kerran Lapissa, kun Johannan kanssa lähettiin kävellen salilta ja takana oli mitkään muutkaan kuin takareisitreenit. Kun en yllättäen voinut laskea painoa toiselle jalalle, huusin Johannalle, että multa irtosi jalka. Ehkäpä pientä hämmennystä aiheutin Johannassa, joka nauroi, että ei varmaan edes hänen fysioterapeutti poikaystävänsä tiedä yhtään tällaista tapausta, jossa jalka irtoaa...

Toivottavasti uusi layout miellyttää! Tervetuloa mukaan seuraamaan kehonrakennusurakkaa ja kommentoikaa, jos jokin askarruttaa.

Iloista kesäviikkoa,

Jenna