Antaa sen selluliitin hyllyä!

Minulle kävi toissapäivänä jotain outoa. Kutsun sitä henkiseksi kasvamiseksi tai jopa itsetunnon kohentumiseksi.  

Tarina alkaa Labellamafian treenitrikoista. Ironista kyllä, että näinkin mitätön asia käynnistää ajatustavan muuttumisen. Eli ensimmäisen palkkapäivän juhlahumussa tili sileäksi -meinigillä halusin palkita itseäni uusilla treenihousuilla. Olen kaiken suhteen melko nirso ja haluan rahalla laatua. Labellamafian housut ovat mielestäni törkeän kalliita, mutta tilasin ne kuitenkin. Ostopäätökseeni eivät vaikuttaneet brassimallin ylväät pakarat, vaan uteliaisuus tuotteen laatua ja toimivuutta kohtaan: kannattaako kyseisen merkin housuja enää koskaan tilata. 

Paketti noudettiin Prisman lokerikosta, blondeilin tälläkin kerralla, enkä tajunnut painaa avaa -nappia, tuijotin vain nuolen suuntaan ihmetellen koska se luukku aukeaa (ja ÄO muka 126 :D). Paketti kotiin, housut paketista ja smurffi-housut jalkaan. Housut olivat jämäkät, lahkeet ehkä hieman liian pitkät, mutta enhän ole brassimalli. Vyötärönauha oli sopivan tiukka *check*,

kyykkyyn pystyin menemään ilman vilkkuvaa puolikuuta *check*,

housut pysyivät ylhäällä, kun pompin *check*.

Vielä viimeinen tarkistus peilista, laitoin eteisen valot päälle ja.. APUA. Kangas ei ollut yhtään armollinen. Selluliittiläskipaskamuhkurat erottuivat - eivät paljoa, mutta kuitenkin. Shit! Sitten aloin maalaamaan kauhukuvia siitä, miten nuo muhkurat loistavat salin kirkkaassa valaistuksessa - varsinkin silloin kun pakaratreenissä pitää puristaa pakaroita yhteen. Silmiäkin jo särkee.  En kuitenkaan jaksanut tuotepalautuslappuja täytellä, vaan otin nämä treenihousut ns. laihdutushousuiksi, joita käytetään "sitten kun"...

Ilme kertoo kaiken: ou shit.

Pari päivää sitten oli jalkatreenin aika. Katsoin haikeana smurffi-housujani, koska olisin niin halunnut laittaa ne jalkaani tuomaan energiaa ja piristystä treeneihin, mutta nuo läskit.. Laitoin housut jalkaan ja ne tuntuivat hyvältä. Sitten tajusin, että hetkinen - mikä minua estää laittamasta niitä? Ai se, että joku muu näkee läskiperseeni + muhkurat? Ja mitä väliä sillä edes on? Senhän takia minä sitä takapuolta siellä treenaan, että ne muhkurat tasaantuisivat - eihän salille tulla kauneuskilpailuun, vaan tekemään töitä kropan eteen. Vai nauraisitko sinä ylipainoiselle ihmiselle, joka tulee salille hikoilemaan tavoitteenaan terveempi keho? Joku lapsellinen ja ilkeämielinen voisi nauraakin, mutta tämä kertoo enemmän hänen ajattelun kehittymättömyydestä kuin mistään muusta.

Miksi sitten pelkäsin muiden reaktioita? Ymmärsin, että olen tiedostamatta jatkanut itseni piilottelua, jota olen lihavuusvuosiltani asti harrastanut. Silloin en ole voinut mennä rannalle bikineissä, koska läski. Kesällä en ole voinut käyttää shortesja, koska läski. Olen pitänyt vuosia löysiä paitoja ja muita muodottomia rättejä, jotta häpeätahrani, läskimaha, ei erottuisi. Vaikka noista lihavuusvuosista olen ottanut hirmu harppauksen eteenpäin, hävettävää näyttäisi riittävän yhä - työstä ja kehityksestä huolimatta. Aivan kuin yrittäisin piilotella jokaista virhettäni samalla pyydellen anteeksi koko olemassaoloani. Nyt on siis korkea aika purkaa tämä valintojani rajoittava ajatusmalli: nyt loppuu piilottelu ja häpeily!

Minä lihavimmillani, oikealla  tällä hetkellä. Lihavuusvuosilta ei löydy kuvia, joissa olisin tiukoissa treenivaatteissa, koska en treenannut ja pukeuduin täkkeihin :D Joten kaikki vertailut ovat vähä hankalia muodot piilottavien vaatteiden vuoksi.

Siitä se ajatus sitten lähti. Siniset trikoot vedettiin päättäväisenä jalkaan ja sitten treenaamaan. Mitä tapahtui? Naurettiinko minulle? Tunsinko olevani valokeilassa ahdistuneena? Maailma ei kaatunut eikä ketään ei voinut vähempää kiinnostaa selluliittikriisini, kaikki keskittyivät vaan omaan juttuunsa. Minä sen sijaan koin yllättävää vapauden tunnetta, tuntui kuin olisin päässyt itse luomistani kahleistani irti. Nautin täysillä uusista housuistani (jotka toimivat treeneissä todella hyvin, hengittivät eikä hikilänttejä tullut). Treeneistä tuli parhaammat treenit ikinä!

Vasemalla: tässä ja nyt, treenin jälkeisellä irvistyksellä. Oikealla: minä spagettikäsi- ja mahahyytelöaikana :D

Hyvän itsetunnon (ja tyytyväisyyden) salaisuutena on hyväksyä itsensä sellaisena kuin sillä hetkenä on. Tämä ei tarkoita sitä, ettei kuntotavoitteita voisi asettaa, vaan sitä, että on ylpeästi oma itsensä tässä ja nyt. On tärkeää myös muistaa, ettei työnalla olevaa kroppaa tule väheksyä tai piilotella - muutos vaatii aikansa. Minulla on vielä paljon työtä edessä kroppani suhteen, mutta olen minä helkkari soikoon tehnyt paljon jo työtä tämän eteen, ja minulla on täysi oikeus olla ylpeä saavutuksestani. Minä käytän vaikka kaikki läskit paljastavaa vaatetusta, jos tahdon. Tavoitekuntoon on vielä matkaa, mutta sillä välin antaa sen selluliitin hyllyä - vapaasti ja ylpeästi!

Ihanaa viikonloppua!
// Jenna

Ps. tein myös yhden toisen päätöksen: nyt tämä pitkä reuhka (hiukset) saavat luvan kadota! Tai siis lyhentyä :D

Ei enää nettivalmennuksia kiitos!

Nyt ollaan tultu ajatuksellisesti siihen pisteeseen, että netin kautta hankittavat valmennukset saavat riittää - siis minun osaltani. Sekä treenaamiseni että syömiseni ovat pitkälti rakentuneet netistä saatavien etävalmennusten ympärille. Olen valinnut nettivalmennukset lähinnä siitä syystä, että henkilökohtaisesti tapahtuvat valmennukset ovat usein kalliita ja mahdottomia opiskelijan kukkarolle. Toiseksi on ollut hankalaa etsiä tai edes miettiä etsivänsä valmentajaa, kun opiskelujen jälkeinen asuinpaikka on ollut suuri kysymysmerkki. Töiden aloittamisen jälkeen muutama epävarmuustekijä on poistettu, jolloin entisenkaltaisia perusteltuja syitä etävalmennuksille ei enää ole.

Takani ovat mm. seuraavanlaiset valmennukset: Fitfarm Lite In Shape, Muscle Challenge, Fitfarm Advanced sekä Tehodieetti (jälkimmäisin on tällä hetkellä meneillään). Tuloksia toki olen näillä valmennuksilla saanut aikaan eli ei ole siis kysmys siitä, etteikö niillä voisi saavuttaa tuloksia. Viime päivinä minusta on alkanut tuntumaan, etten saa niistä enää itselleni sitä, mitä olen nettivalmennuksista lähtenyt hakemaan: suuntaa treeneille ja työkaluja tavoitteiden toteuttamiselle. Tällä hetkellä haluan enemmän, ja tavoitteeni ovatkin muuttuneet treenaamisen suhteen asetetta kunnianhimoisimmiksi. Enää en halua vain muutamasta läskikilosta eroon, vaan haluan toteuttaa yhden haaveistani: olla joskus kisalavakunnossa. Tai edes kerran elämässä tehdä se saakelin yksi puhdas leuanveto! :D

Minkä takia etävalmennukset eivät enää kiinnosta minua?

Ensinnäkin etävalmennukset ovat laadittu suurelle kuluttajaryhmälle, eikä niissä kyetä huomioimaan yksittäisen liikkujan fysiologisia ominaispiirteita tai tarpeita (kuten vaikkapa lihasepätasapainoa). Tätä puutetta on pyritty monissa valmennuksissa paikkaamaan mm. suunnittelemalla painoluokille omat ruokavaliot sekä hyödyntämällä keskustelufoorumeita. Minulle edellä mainitut keinot eivät kuitenkaan riittäneet. ESIMERKKI 1: alaselkäni rakenteelliset ongelmat, joiden vuoksi takareisien treenaaminen selkäliikkeiden jälkeen on mahdotonta. Paljon on joutunut soveltamaan itse treeniohjelmien kohdalla. ESIMERKKI 2. Advancedin bulkkikautena paisuin kuin pullataikina. Suuri hiilarimäärä kuuluu asiaan, mutta yhdistettynä minun hitaaseen aineenvaihduntaan + geneettiseen taipumukseen olla läski, tuloksena oli raskas ja pöhöttynyt olo. Ja trust me - on kymmenen kertaa mukavampaa lihoa pitsalla ja karkeilla, kun läjällä tummaa kuivaa riisiä ja pastaa. 

Tää ois hyvä metodi ainakin mulle :D

Kaipaan lisäksi kyttäjää. Sellaista, joka seuraa, että teen kaikki liikkeet puhtaalla liikeradalla sekä tarvittaessa auttaa oikeiden lihasten aktivoinnissa ja käyttämisessä. 

Kaipaan myös rääkkääjää. Kuulostaa hullulta, mutta luulen, etten ikinä ole tosiasiassa treenannut failureen asti. Jos en pysty tekemään viimeisiä toistoja, se johtuu siitä, että olen useimmiten väsynyt eikä siitä, että lihakset olisivat antaneet kaikkensa. Olisi niin hienoa, jos joku vetäisi minulle sellaiset treenit, etten pysty kävelemään salilta enää kotio. Mitä pelottavampi personal rainer, sitä parempi, koska osaan tarvittaessa pullikoida. Oikein iso mörkö saisi olla :D

Kaipaan tilintekovelvollisuutta, eli raportointia ja sitä, että joku ammattilainen seuraisi kehitystä/ kehittymättömyyttäni sekä antaisi tarvittaessa potkun persuksille. Siskoni kyllä huutaa (huusi minulle kahdesta karkista toissapäivänä, osoitin syvää katumusta ja pelkoa ;)), mutta ruodussa pysyminen on helpompaa, jos on konkreettiset tavoitteet ja joku, jonka luo pitää mennä sitten välillä häntä koipien välissä.

Tässä mulle metodia leuanvetoa varten :D

Haluaisin myös kokonaisvaltaisempaa valmennusta, kuten ohjeita kehonhuollosta ja liikkuvuuden parantamisesta. Jotkut kuntosaliliikkeet eivät tahdo onnistua huonon liikkuvuuden takia, eikä minulla ole (joogan lisäksi) keinoja/ tietämystä tarpeeksi.

Kaipaan myös uusia tuulia, uusia ajatuksia ja näkemyksiä treenaamisesta ja ruokavaliosta. Ruokavalio on ollut viime valmennuksissa melkoisen periksiantamaton. Olen suurella kaiholla katsonut fitness-kisaajien blogeista, kun he saavat joskus tankata pitsalla ja pitää kunnon cheat mealeja tai syövät jopa kisadieetilläkin 3000 kilokaloria. Tai syöneet avokado-baanaanijäätelöä tai sellaisia, jotka ovat nykyisessä valmennuksessa absoluuttisen kiellettyjä :'( sniff.

Eli WANTED: oma PT ja liveversiona. Eli asiantunteva, asiakaslähtöinen ja pelottava - tai ainakin hyvän auktoriteetin omaava. Jos kuvaus vastaa tuntemaasi henkilöä Lapin tai Kokkolan alueella, hänet saa kernaasti ilmiantaa. 

Tämmöinen avautuminen tällä kertaa, jos sitten seuraavalla kerralla dieettipäivitystä luvassa :)

Mukavaa viikkoa kaikille!

// Jenna (& oikealla kuvassa vauvapapu :D)

Aina löytyy aikaa liikkua!

Tässä kirjoituksessa jaan omat vinkkini siihen, kuinka liikkumiselle löytyy aina aikaa. Minäkin olen (koen olevani) erittäin kiireinen henkilö, sillä aina jotenkin kummasti osaan ryssiä omat aikatauluni. Siitä huolimatta, että olen pakannut matkalaukkuun kaikki tavarat valmiiksi, laittanut eväät reppuun ja aloittanut pakkeloimisoperaation (=meikkaamisen) hyvissä ajoin, saan aina juosta juna-asemalle astmakohtauksen partaalla. En ole ikinä kokenut ns. tylsää hetkeä, jolloin ei ole mitään tekemistä. Päinvastoin nyt työelämän alettua päivät lipuvat ohi. Mutta työ ja arjen muut askareet eivät ole syy luistaa treeneistä ja hyvinvoinnin tavoittelusta. 

Laihduttaminen, rasvan tiristäminen ja lihasten kasvattaminen edellyttävät kunnollisen ruokavalion lisäksi myös säännöllistä  kuntosalitreeniä, aerobista kuntoilua sekä liikkuvuutta parantavaa liikuntaa. Mitä korkeammalle tavoitteesi asetat, sitä enemmän sinun on tehtävä duunia tavoitteiden eteen, mikä suomeksi raapustettuna tarkoittaa enemmän vaivaa ja etenkin aikaa. Varsinkin dieetillä liikunnan määrä lisääntyy, mutta kuinka kalenterista voidaan raivata lisää aikaa liikunnalle?

Mutta..

Kotitreenit
Kaikki ovat nähneet somessa kiertäneen kuvan, jossa todetaan, että tunnin kuntosalitreeni vastaa neljää prosenttia vuorokaudesta. BULLSHIT. Itse treeniin saattaa mennä se tunti, mutta kun tähän lisätään matkat salille ja takaisin sekä pukkarissa vaatteiden kanssa tappeleminen (kun hikiset liivit jämähtää hartioihin kiinni ja sotkeutuvat hiuksiin), saattaa reissu venyä vajaaseen kahteen tuntiin. Sitten jos kaikki salilaitteet ovat varattuja ja se kaikista höpöttävin treenikaveri osuu matkaan, treenin kesto lähenee jo 2,5 tuntia. Se on jo 10 % päivästä. Siis treenaa kotona omalla painolla/ omilla painoilla, mikäli mahdollista.

Treeniä tehään vaikka 22.30! :D

Liiku silloin, kun salilla ei ole ruuhkaa.
Treenit nopeutuvat kummasti, kun salilla on hiljaista. Nämä kolme ajankohtaa ovat yleensä aamulla, päivällä lounasajan jälkeen tai myöhemmin illalla. Tästä syystä minut löytää monesti salilta vielä klo 22 jälkeenkin.

Hoida venyttelyt samalla kuin katsot pakolliset TV-ohjelmat.
Itse unohdan/ olen liian "kiireinen" venyttelemään salilla heti treenin perään. Sen sijaan ehdin kyllä katsoa telkusta lemppariohjelmani. Nykyään hoidankin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja venyttelen samalla, kun tuijotan ruutua.

Vaihda pitkä lenkki tehokkaaseen HIIT-treeniin.
Mikäli aika ei riitä tunnin pituisiin ulkoreippailuihin, vaihda lenkki suosiolla tehokkaampaan HIIT-treeniin. Netti on pullollaan 25-30 minuuttia pitkiä treenivideoita, jolla hien saa kunnolla pintaan ja hengityselimille tekemistä. Minun lempparit ovat ehdottomasti Jillian Michaelsin (Valmentajana Biggest Loserissa).

Liikkuminen onnistuu myös työmatkalla.
Olin alkuviikosta elämäni ensimmäisellä työmatkalla. Sen sijaan, että oisin löhönnyt sängyllä koko illan, tein tilaa hotellihuoneeseen, avasin läppärin ja tein puolen tunnin dynaamisen hatha-joogan. Palkinnoksi sain veren kiertämään junaistumisen kangistamaan kroppaan ja rennon mielen.

Kuvaa työmatkalta hotellihuoneesta. Arvaatte varmaan mitkä tuotteet eivät kuuluneet minibaariin? ;)

Eräs erittäin hyödyllinen työväline kiireen kitkemiseen (tai tosiasiallisesti kiireen todenmukaiseen selittämiseen) on ajankäytön seuraaminen eli AIKAPÄIVÄKIRJA. Ihan samalla tavalla kuin täyttelet ruokapäiväkirjaa on hyvä seurata omaa ajankäyttöä merkitsemällä ruutupaperille mitä päivän mittaan on tullut tehtyä. Tällä tavoin on mahdollista löytää päivärutiineistaan oikeita aikasyöppöjä, jotka vievät turhaan aikaasi. Mielestäni ajankäytön kannalta turhia asioita ovat sellaiset asiat, jotka eivät ole a) velvollisuuksiasi b) millään tavoin edistä arkeasi tai c) tuo sinulle positiivisia vaikutuksia elämääsi.

Tein itse parilta päivältä ajanseurantamuistion ja tässä poimin pahimmat turhat aikasyöppöni:

• Facebook-roikkuminen 1h/vrk. Voin rehellisesti sanoa, että tuon tunnin aikana en lähettänyt yhtään fb-viestiä, selannut tärkeiden ihmisien kuulumisia tai hoitanut muita asioita. Sellaista päätöntä selailua.
• Höpöhöpö-lehtien ja komenttiketjujen lukeminen 1h/vrk. Voiko ihan oikeesti olla typerämpää ajankäyttöä kuin selata journalistien mielipiteillä väritettyjä "uutisia", selata suoraan jenkkiläisiltä viihdesivustoilta poimittuja juttuja  ja lukea trollien aiheuttamia ns. paskamyrskyjä? Jotkut kommentit ovat viihdyttäviä ja niistä voi saada hyvät naurut, mutta turhempaa vastinetta ajallensa saa hakea.
• Päämäärätön ja tarkoitukseton television katsominen 3h/ vrk. Ensin katson, kun koko maailma leipoo tai tekee ruokaa. Sitten katson samat Catfishin uusinnat ja Geordie Shoren (hei paheet ne on minullakin :D) uusintojen uusinnat. On eri asia katsoa lempiohjelmaansa tai elokuvaa telkusta, mutta juurtuminen sohvalle kanavasurffailun ajaksi on kyllä kuin heittäisi aikaa kankkulan kaivoon.
• Päätön vaeltaminen ruokakaupassa ilman kauppalistaa 30 min.

Sieltähän sitä putkahti yhden päivän aika monta tuntia lisää aikaa.. Aina ei jaksa olla tehokas ja joskus pitää rentoutua sekä palautua, mutta luppoajan voi käyttää paremminkin tiedostettuun, mukavaan tekemiseen kuin näyttöpäätteellä valumiseen.

Kiire on hyvin subjektiivinen käsite. Monet kokevat tiettyjen asioiden lisäävän kiirettä, kun taas toiset eivät näe kyseisen asian kanssa mitään ajankäytöllisiä ongelmia. Itse olen huomannut omasta elämästäni sen, että selittelen kiireellä tekemättömyyttäni. Kiire on hyvä vihollinen: sen varjolla saa itseltään ja muiltakin anteeksi asioita, kuten liikkumattomuuden. Joskus on hyvä kuitenkin tiedostaa, että johtuuko ainainen kiire huonosta ajankäytön suunnittelusta vai siitä, että arki on liian hektistä eli olet järjestänyt liian paljon tekemistä. Mikäli esimerkiksi työ kuormittaa niin paljon, ettei liikunnalle ja omasta kunnosta huolehtimiselle jää aikaa, on aika kysyä, onko työpaikka hyväksi terveydelle. Hyvinvoiva ja terveydestään huolehtiva työntekijä on aina työnantajan etu. Samoin työnantaja, joka tukee työntekijän liikkumista on hektisessä arjessa ratkaiseva tekijä työkyvyn säilyttäjänä.

Eli liiku aina kuin voit ja panosta ajankäytön suunnitteluun. Siispä ylös, ulos ja salille - tai ainakin ylös siitä tuolista! :)

Ihanaa loppuviikkoa! 
// Jenna

Töissä ja dieetillä - mahdoton yhtälö?

Eräs ystäväni totesi minulle eilen, että minulla tämä harrastukseni on mennyt ihan uusiin sfääreihin, kun se näkyy niin selvästi elämässäni ja sen jokaisella osa-alueella. Tottahan tämä on, koska kehonrakentaminen ei ole pelkkää punttia ja bodaamista, vaan se on eräänlainen elämäntapa, tai harrastus, jota harrastat kellon ympäri. No nyt tämä sfääri ulottuu myös työpaikalle, kun satuin pari viikkoa sitten aloittamaan työt. Dieettaava työkaveri voi olla erityisen ärsyttävä terveysintoilija muiden työkavereiden silmissä. Toisaalta työelämä voi tuoda dieettaajalle haastetta ruokavalion noudattamiseen. Kuinka työpaikasta voidaan saada dieettiä tukeva ympäristö ilman, että työkavereilla palaa päreet? Kuinka rakas harrastus ja työpaikka yhteensovitetaan?

Dieettaminen näyttelee suurta rooli varsinkin lounaalla. Tällä viikolla olen oppinut, että dieetillä olevalla ei ole mitään asiaa työpaikan lounasravintolaan, sillä dieetinmukaista sapuskaa on mahdotonta haalia muualta kuin omasta eväsrasiasta. Esimerkiksi proteiini ja sen laatu ovat lounasravintoiloissa dieetin kannalta huonoja, kaikki killuu jos jonkinmoisissa kastikkeissa ja et voi mitenkään tietää, mitä kaikkea lounasruoka sisältää. Vaikka lounaslista näyttäisikin sisältävän tavallista kotiruokaa, raaka-aineet voivat olla pitkälle prosessoituja, rasvaisia ja paljon sokeria sisältäviä valmistuotteita. 

Toisin sanoen yllä oleva esimerkkiruokalista ei dieettajalle sovi. Nyyh. Mikäli dieettiä haluaa noudattaa tarkasti (ja saada itsensä kesäkuntoon), omaat eväät ovat ehdoton valinta. Välipalatarvikkeita on myös turhaa etsiä ravintoloista. Etsinnän vaivanpalkaksi saa usein vain eteensä kaikkea ruokavalioon kelpaamatonta sekä hirmuisen herkkuhimon. Heikkoina hetkinä kierrän yhä leivosvitriinit kaukaa :D

Tämän lähemmäksi ei lounasravintolaruokaa päästä.

Peruslounasta töissä: rehuja ja jauhelihaa texmex-mausteilla.

Diettaaminen näkyy myös kahvitauoilla. Saakelin taukopullat ovat tälle dieettaajalle pienen pieni turhautumisen kohde. Niitä on joka hemmetin työpaikalla. Istu siinä sitten ja syö kuivaa parsakaalia, kun muut mussuttavat keksejä ja pullia sekä lukevat leivontalehtisestä herkullisia reseptejä. Muut kyllä saavat tuputtaa sinulle taukokeksejänsä tai muita tyhjiä kaloreita sisältäviä herkkujansa, mutta auta armias, jos et ole heti juonessa mukana. Mikäli haluat dieettajana olla uhkarohkea, voit kokeilla kieltäytyväsi turhasta sokerista ja alkaa valistamaan taukoherkkujen kerääntymisestä vyötärölle. Yhden yli-innokkaan dieettaajan ilmestyminen kahvipöytään salaattinsa ja Body-lehtiensä kanssa voi muista tuntua "fitness-uskonnon" tuputtamiselta ja muiden elintapojen arvostelemiselta tai jopa tuomitsemiselta. Sitähän emme halua, koska kaikkien ei tarvitse elää samalla tavalla. Mutta työpaikan ei kuitenkaan tarvitse tuntua jokapäiväiseltä temptation islandilta, vaan sitä voi myös muokata dieettiä helpottavaan suuntaan.

Omasta työpaikasta on siis tehtävä otollinen kasvualusta omalle dieetille. Toisin sanoen on suoritettava dieetti-invaasio työpaikalle, mutta se on tehtävä hienovaraisesti. Kaikki naiset tietävät, miten poikaystävän luo muutetaan pikkuhiljaa ilman että itse poikaystävä karkaa tilanteesta. Ensiksi kuljetetaan poikaystävän kotiin harmiton hammasharja peilikaappiin toisen harjan kaveriksi. Seuraavaksi otetaan meikkipussit ja hiustenlaittovälineet, näin säästetään katsos yhteistä aikaa kullan kanssa, kun ei aamuisin tarvitse ajaa oman kodin kautta töihin/ kouluun. Tämän jälkeen poikaystävän kaappiin ilmaantuu omia vaatteita. Ihan käytännön syistä siis. Sitten otat vain kaikki loputkin kamppeet mukaan - ja SIMSALABIM! - pääsetkin jo sisustamaan ja hallinnoimaan koko kämppää! ;)

Tältä näyttää tutkija-bodarin työhuone :D

Sama taktiikka pätee myös työpaikan ja dieetin yhteensovittamisen kohdalla. Otollisen kasvualustan alustaminen tulee aloittaa omasta työhuoneesta, josta tulee tehdä oman näköinen työhuone (lue: diet cave). Huoneessa tulee olla kaikki sellainen tilpehööri, joka helpottaa... öhöm.. harrastamista (hyvinvoiva työntekijä on tehokas työntekijä). Itse olen kiikuttanut välipalatarvikkeita, kuten pähkinöitä ja roteiinia sekä sheikkereitä. Seuraava aluevaltaus on turvallista tehdä jääkaappiin. Omien eväiden lisäksi sinne voi pikkuhiljaa kiikuttaa öljyjä ja raejuustoa. Gently baby steps. Taukopullien valtakauden syrjäyttämistä voi yrittää tarjoamalla vaihtoehtoisia tapoja nauttia kahvihetkestä. Mielestäni kohtelias pullakorvike voi olla vaikkapa kahvipöydälle aseteltu hedelmävati. Eräänä päivänä taukohuoneen pöydälle voi ilmestyä matalan kynnyksen urheilulehti yleisesti selattavaksi. Jos hyvä tuuri käy, voi joku työkavereistasi myös innostua salilla käymisestä ja voit saada hänestä jopa treenikaverin. ;) :D

Mun naistenpäivän aamupalaa. Hassua kyllä, kaikki kuvan kukat olen saanut naisilta! :D

Omasta harrastuksesta saa ja tulee voida nauttia - myös työpaikalla. Ruoka ja kropan fysiikka ovat kuitenkin aiheina niin tunteita herättäviä, että hienovarainen käyttäytyminen on etenkin työpaikalla suotavaa. Itse yritän pitää oman fitness-hypetyksen työpaikalla hillittynä ja hallittuna, koska harrastuksena kehonrakennus on erittäin provosoiva. Säästän kaiken innokuuteni tänne blogin puolelle - tai yritän säästää, kyllä minä vähän olen jo tainnut duunissa hiiskua ;)

Hyvää naistenpäivää kaikille ja ihanaa viikkoa!

// Jenna & testissä olevat Labellamafiat