Kuka pelkää puntaria? - En!

Kaksi viikkoa takana Fitfarm Advancedia ja seuraavassa luvassa pientä raportointia. Kokonaisuutena arvioiden olen ollut hirmu innostunut ja tyytyväinen valmennukseen. Tosin volyymitreenit olivat aluksi shokki, koska en ikinä ole treenannut aiemmin näin rankalla ohjelmalla. Treenikertoja on viikkoon tullut viisi, joten lepopäiviä on ollut vain kaksi viikossa. Olen kyllä pitänyt pari ekstravapaapäivää viimeisen kahden viikon aikana, koska uusi treeniohjelma sai aluksi sellaiset domsit aikaan, että sängystä nousemista varten piti kehitellä ihan uusi teknikkaansa. Varsinkin etureiskapäivän jälkeen sängystä päästäkseni minun piti ensin kääntyä kyljelleni, kaatua lattialle konttausasentoon ja käsillä työntää itseni alaspäinkatsovaan koiraan ja siitä sitten seisoma-asentoon :D

Lisäksi olen vain käynyt pari kertaa kävelylenkillä ja BodyBalancessa, jotta peruskunto saisi jotain puuhaa. Nyt keho alkaa pikkuhiljaa tajuamaan mistä on kysymys ja palautuminen varmastikin nopeutunee, tosin kehonhuoltoa se tulee vaatimaan myös (jota kummasti aina laiminlyön). Se, mikä on tehnyt tästä haasteellista, on tuo syöminen. Tällä kertaa ongelmia ei aiheuta herkkuhimot, vaan se, että hiilareiden määrät ovat ihan järkyttävän suuret siihen mihin olen tottunut. Erityisen vaikeata on syödä vajaa 2 dl kauraryyniä (puuroa lautanen täynnä), iso läjä marjoja ja rahkapurkki heti aamutuimaan. Muut ateriat saan suurinpiirtein väkisin syötyä, mutta tuo aamupala. Olen pohtinut sen pilkkomista kaheen osaan. Ja kun olen syönyt paljon, se näkyy myös puntarissa.

Varsinkin naiset ovat uskollisia puntarinseuraajia ja erityisesti tätä sukupuolta pelottaa puntarilukemien nousu. Puntari ja painon seuraaminen eivät kuitenkaan ole parhaat keinot selvittää oman kunnon tilaa: laiha ei välttämättä ole terve ja laihassa voi olla hirmuisesti rasvaa, mutta vähän elintärkeää lihasmassaa. Koska olen ns. massakaudella ja pyrin lihasmassan kasvamiseen, syön yli tarpeideni, sillä lihas ei kasva miinuskaloreilla. Joten sivutuotteena painoni tulee nousemaan. Ja onhan se jo noussutkin. Ennen Advancedia paino on pysynyt koko Muscle Challengen ajan 72 kilossa, eilen se oli 74 kg! Rai rai :D Myös senttejä on tullut lisää. Kuluneen syksyn aikana reiden ympäryys on kasvanut 3 senttiä (53 cm -> 56 cm) ja varmaan kasvaa tästedeskin.  Lantion ympärys on näiden kahden viikon aikana kasvanut 2 cm. Mahaläskiäkin on tullut, mutta se on luonnollista ja tavoitteisiin nähden asiaan kuuluvaa. Korostan nyt vielä, että mitään ranskalaisia ja pizzaa ei ole vedetty, vaan suuri määrä monipuolista ja prosessoimatonta ruokaa.

Tajusin myös, että painan yhtä paljon kuin silloin, kun olin lihavimmillani. Mutta ahdistavatko puntarilukemien nouseminen ja lihominen minua? Ei. En koe siitä minkäänlaista stressiä, koska a) tavoitteiden kannalta tämä on realistinen seuraus b) sarjapainot ovat kasvaneet c) suurin osa on varmastikin hiilareista kertyvää nestettä d) pikkuosa on lisälihasta. Eli läskiolo on loistanut totaalisella poissaolllaan. Puntarilukema on aina ollut minulle vain numero muiden joukossa. Tässä teille havainnollistava esimerkki siitä, miksi puntari/ BMI ei vältämättä kerro kehosta oikeata tilannetta: 

Eli painan tällä hetkellä saman verran kuin silloin, kun olin läskeimmilläni, mutta kunnossa on suuri ero. Ekan kuvan Jenna kyykkäsi lyhyitä sarjoja pelkästään omalla painolla sohvalle ja ylös (salilla aloitin prässissä 50 kilolla..). Toisen kuvan Jenna jaksaa prässätä 170 kilolla, hackista nousee 60 kg + kelkka ja kyykkyjä volyymisarjoilla tehdään 40 kilosta aloittaen. Ekan kuvan Jenna teki habatreeninsä kaupan maitohyllyllä maitopurkkeja kärryyn laittamalla taikka kaukosäätimellä heiluttelemalla. Toisen kuvan Jenna treenaa habaa volyymisarjoilla ja sentään käsipainoilla. Ekan kuvan Jenna sai tolpanvälilenkkeilystä melkein sydärin, toinen jaksaa juosta myös ylämäkiä pyörtymättä. Toisen käsivarret ja reidet ovat muodotonta läskihyytelöä, toisessa lihakset jo hieman antavat muotoa kehoon. Toinen Jenna söi toisen äidin tekemää ruokaa, vähän vihanneksia, paljon lihajalosteita, karjalanpiirakoita, runsaasti karkkeja, keksejä, sipsejä jne ja maitotaloustuotteista juustoja, sokerijugurtteja  ja kevytmaitoa. Nykyinen Jenna syö täysjyväviljaa, paljon tuoreita vihanneksia, vähärasvaista lihaa, kananmunia, hyviä rasvoja ja maitotaloustuotteista uppoaa rasvaton maito, rahka ja raejuusto. Toinen Jenna oli hyvin tyytymätön itseensä ja kurjaan oloonsa, toinen pystyy paremman olonsa vuoksi keskittyä paljon muuhunkin kuin vain itseensä. Toinen oli laiska ja passiivinen, toinen on innostuva ja aikaansaava.

Tässä vertailukuva reilun vuoden takaiseen tilanteeseeni, johon nähden olen LIHONNUT 2 KILOA..

... vaan eipä tämänlainen lihominen haittaa ollenkaan! ;)

Eli syömällä riittävästi ja paljon,  terveellisesti ja monipuolisesti + lihaskuntotreenaamalla saavuttaa terveen ja muodokkaamman kropan. Vaikka paino nousee, voi myös itsetunto ja terveys nousta. Sen takia puntaria ei tarvitse aina orjallisesti uskoa, eikä painonnousua tarvitse välttämättä pelätä. E contrario laihtuminen voi myös kertoa ongelmista, kuten aliravitsemuksesta. Why?Koska lihasmassa. Tietenkin on täysin eri asia, jos kysymys on merkittävästä ylipainosta (ilman kunnollisia lihaksia ja terveellistä ruokavaliota). Silloin ylipainolla on suora yhteys nivelten rasitukselle, kivuille sekä tasapaino- ja koordinaatiokyvylle. Ylipaino itsessään lisää erilaisten sairauksien riskiä. Lihominen ja lihavuus ovat siten eri asioita, jolloin kehon terveyden kannalta ne eivät välttämättä kulje käsikädessä. Kehitystä ei voida arvioida pelkän painonnousun perusteella.

Oikein mukavaa ja toimeliasta maanantaina, minä siirryn sopimustyypittelyn pariin! :)

// J