Istuminen, passiivisuus ja liikkumattomuus ovat ongelmani (joka myös näkyy)

Fastin Muscle Challengen rytmissä ollaan eletty jo 7 viikkoa ja nyt pärähti käyntiin vko numero huit. Ruokamäärät ovat olennaisesti olleet isompia siihen verrattuna, jos söisin sen verran mitä huvittaisi. Ruokavalioa olen noudattanut sen 80 %:n tarkuudella, mutta herkkujakin siihen väliin on mahtunut - aivan kuten Fitfarmin Lite In Shapinkin aikana. Silmiinnähtäviä muutoksiakin on tapahtunut: käsivarsiin on tullut lisää lihasta, selässä on havaittavissa pientä V-shapea ja etureidet ovat alkaneet sieltä läskisoosin seasta hahmottumaan. Mutta sitten on myös jotain huonoakin tapahtunut: keskivartaloon on alkanut tulemaan sitä ahdistavan tuttua pehmytkudosta: laardia.

Kyllä siitä vielä selkä tulee!

Saavuin eilen siskoni luokse. Siskollani on samainen MC-projekti meneillään ja hän oli käynyt tarkistuttamassa oman kehityskulkunsa Inbody-mittauksella. Tulokset olivat erinomaiset: kolmen kuukauden aikana hänelle oli tullut lihasmassaa 0,5 kg ja rasvaa oli lähtenyt reilu kilo. Mutta mitä ilmeisimmin minulle ei ole välttämättä käynyt yhtä toivotulla tavalla. Siskoni, jolta saa kymmenen kertaa tarkempia ja luotettavempia kehonkoostumusanalyyseja kuin yhdeltäkään mittauslaitteistolta, totesi minulle, että Jenna sinä olet nyt kyllä vähän läski. Ja tottahan se on, mahaan on kieltämättä tullut hieman täytettä. Itse en ole juurikaan kiinnittänyt sen enempää huomiota, koska vaatteet istuvat entiseen tapaan eikä mittanauhallakaan ole tapahtunut reagointia edellyttäviä muutoksia. Kun vyötärönympärys on pysynyt samana ja pelastusvanteeseen on tullut vain pari senttiä lisää (lantiolta lähtenyt 2 cm), olen olettanut, että kysymys on normaalista massankasvatusruoan sivuvaikutuksesta.

Kuten minä: kirja kädessä vaikka terveys olisi vaarassa :D

Että semmoin wake up call tällä kertaa. Semimasentuneena pohdin siskoni kanssa, että onko ruokavaliossa jotain pielessä - onko hiilareita kenties liikaa. Sitten siskoni iloisesti päätti ilmoittaa, ettei hän ole noudattanut ruokavaliota niin tarkasti, vaan joskus iltapalana on ollut pullaa ja alkuruokana suklaata. Yhtenä päivänä meni jopa kokonainen suklaalevy. Ja kuitenkin rasvaa oli lähtenyt kilo. Lällällää. Toisin sanoen, hän on vetänyt herkkuluokkaan kuuluvia elintarvikkeita surutta reilusti enemmän kuin minä. Lisäksi Inbody-mittaaja oli käskenyt siskoani syömään vielä enemmän, eli kehottanut bulkille. Joten rationaalis-loogisen ajatusmallin mukaisesti minun kannattaa jatkaa ruokavalion mukaisesti edelleen, ehkä jopa lisätä ruoan määrää.

* olemme siskon kanssa kuin identtiset kaksoset, näytämme samalta,, kehomme reagoi samalla tavalla, kuulostamme samalta ja jopa inbodymittaukset viime  toukokuulta olivat lähes tulkoon samanlaiset :D Joten siksi vertailu siskooni on perusteltua. *

Koska ruokavalio oli minulle ja siskolleni yhteneväinen, pohdimme  seuraavaksi eroavaisuuksia. Merkittävänä eroavaisuutena oli se, että siskoni ulkoilee koiran kanssa, liikkuu paikkojen välillä kävellen taikka pyöräillen, käy salilla ja on kahdeksan tuntia päivässä töissä, joissa hän seisoo tiskin takana ja täyttää hyllyjä. Minä puolestaan käyn salilla ja.. istun perseelläni ainakin se 8 tuntia päivässä. Merkittävin ero on siten aktiivisuus pitkin päivää. Älkää ymmärtäkö väärin, treenaan kyllä verenmaku suussa salilla, enkä vain tuijota kotona televisiota kaiket illat. Ja seuraavaksi koottujen selityksien pariin. Nimittäin merkittävä harrastusta (kehonmuokkaus) haittaava työ on tällä hetkellä Operaatio Iso G. Olen viikkojen ajan raapustanut täysillä tuota ajatustyön multihuipentumaa ja kasassa on tällä hetkellä 75 sivua raakatekstiä (jota pitää vielä muokata rankalla kädellä). Niskassa hengittävät paineet valmistua ja suuri himo päästä työelämään.  Gradua on kirjoitettava silloin, kun iskee flow-vaihe, sillä keskeytykset katkaisevat ajatuksen, jolloin punaisen langan eteneminen voi pysähtyä kuin seinään. Ja kun sitä gradua on kirjoitettava täysipainotteisesti, kaikki muu on toissarvoista ja muun oheistoiminnan on tapahduttava nopeasti kirjoitustyötä haittaamatta. Joten aamuaerobiset ovat jääneet tekemättä, kirjastoon on menty 10 kg:n läppärin ja kirjavuoren kanssa bussilla, salille ja kauppaan on menty autolla ja varmaan rappustenkin kapuaminen on korvattu hissillä.

Toisin sanoen olen oppinut hyötyliikunnan merkityksen. Niin pienilläkin asioilla kuin kävellen tehtävällä aamuaerobisella ja kuntosalille pyöräilemisellä voi olla niin iso merkitys. Jopa niin iso, että asetettujen tavoitteiden toteutuminen voi olla siitä riippuvainen. Vielä kun oma perusaineenvaihduntani on niin naurettavan huono (1300 kcal), hyötyliikunnan ja aktiivinen elämäntapa olisivat minulle todella tärkeitä. Hyötyliikunnalla kun on aineenvaihduntaa kiihdyttävä ja lihaksia palauttava vaikutus. Miten ironista, jos oikein miettii: itse rummutan aktiivisen elämäntavan puolesta - ja huomaankin, kuinka päiväni täyttyvät liikkumattomuudesta ja passiivisuudesta. Istumatyön vaaroista ei todellakaan turhaan varoitella. Minun kohdalla se on väistämättä johtanut aineenvaihdunnan hidastumiseen ja ihanien niska-hartia-ongelmien come backiin. Nyt se on nähty, pelkkä neljä kertaa viikossa tapahtuva salitreeni ei yksin riitä, vaan kokonaisuuden on oltava muutoinkin kunnossa. Pienikin asia voi olla kokonaisuuden kannalta ratkaiseva.

Nörttinurkkaus. Tämmöistä näkyä tuijottelen useamman tunnun päivässä, takamuksellani istuen kuinkas muutenkaan,

Istuminen, passiivisuus ja liikumattomuus ovat tällä hetkellä ongelmani - ongelma, joka ei kokonaan hetkeen vielä poistu, koska kirjoitustyö on kunnianhimoisesti haastava ja pahasti kesken. Gradun kirjoittaminen on siten erittäin haitallista terveydelle, koska:

Istuminen tappaa = istun, koska kirjoitan gradua = gradu tappaa.

Näin sen on oltava. Mutta työelämään vihdoin päästyäni ongelma tulee olemaan lopullisesti poissa. Ellen sitten työllisty tutkijana ja aloita oman väikkärin raapustamista. Jess.

Yllättävääkin kyllä, myös kuntosalihirmukin voi näin ollen kärsiä passiivisesta elämäntavasta ja liikumattomuudesta. Nyt kun majailen kolme viikkoa siskoni  luona, menen joka aamu aamuaerobiselle tyhjän vatsan ja Welsh Corgin kera, liikun pyörällä ja kävellen ja ulkoilutan koiraa ahkerasti. Yritän nyt tosissani liikkua enemmän PITKIN päivää,

Näillä sanoin kehoitan kaikkia liikkumaan monipuolisesti, pitkin päivää ja arvostamaan myös hyötyliikunnan.. hyötyjä. Nyt kirjoituspuuhia seuraavaksi ja sitten menen kettunaattorin kanssa ulkoilemaan ihanaan syysaurinkoiseen ilmaan.

Mukavaa viikkoa kaikille!

// J

# Aktivoi oma seniorisi!

Tällä kertaa on vuorossa asiaa vanhuudesta ja ikäihmisten hyvinvoinnista. Suomessa on tällä hetkellä yli miljoona yli 65-vuotiasta, eli viidennes koko maan väestöstä. Itse olen erittäin huolestunut seniori-ikäisten ihmisten tulevaisuudesta. Väestön ikärakenteen muutos lisää sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaistarvetta ja suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle vaikeuttaa niin yhteiskunnan taloudellista liikkumavaraa kuin palvelujen tarjontaa. Kun yhtälöön lisätään vielä yleisen taloudellisen tilanteen heikentyminen, on huoli vanhusten hyvinvoinnista perusteltu. Sosiaali- ja terveysmenot ovat koko ajan kasvamassa, mutta nykyisen taloudellisen tilanteen vallitessa epäilen vahvasti, että juustohöylä käy ahkerasti etenkin tällä sektorilla. Joulukuussa 2012 tuli voimaan laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista eli ns. vanhuspalvelulaki. Lain tarkoituksena on mm. turvata ikääntyneille laadukkaat palvelut ja mahdollisuudet vaikuttaa saaminsa palveluihin, niiden toteuttamistapaan sekä sisältöön. Kunnalle asetetaan velvollisuuksia toteuttaa riittävät ja oikea-aikaiset palvelut, huolenpito toteutettaisiin lähtökohtaisesti kotona, ja tarjolla olisi myös ennaltaehkäiseviä tukitoimia. Ennen kaikkea tarkoituksena on turvata ihmisarvoinen kohtelu ja elämä. Aika näyttää, kuinka kunnat suoriutuvat tehtävistään. * Mutta jokaiselle nuorelle uravinkki: kouluttautukaa terveydenhoitoalalle.*

Tälläkin hetkellä on laitoshoitoon sijoitettuja vanhuksia, joiden perustarpeista ei ole tehokkuussyistä pystytty huolehtimaan riittävällä tavalla. Säästöpaineista johtuen ongelmia on myös niiden iäkkäiden kohdalla, jotka asuvat omassa kotonaan tai omaishoitajan kanssa. Erään esimerkin voi tarjota oma isotätini. Jo 80 ikävuoden paremmalla puolella oleva isotätini on käynyt lävitse lukuisia sairaalahoitoja ja leikkauksia ja silti hän yrittää (joko omasta tahdostaan tai kunnan rahatilanteen vuoksi) sinnitellä kotonaan, vaikka kaikki edellytykset palvelukotiasumiseen hänen kohdalla olisivat olemassa. Liikkuminen on hänelle hankalaa ja kummitätini on tenhyt suuren työn hänen auttamisessaan. Yhtenä päivänä isotätini kaatui, eikä päässyt ylös omin avuin. Onneksi hänellä on ranteessaan hälytysnappi tällaisia tilanteita varten. Yllätys oli kuitenkin melkoisen suuri, kun vartiointiliikkeen vartija tuli nostamaan kaatunutta ylös. Tästä avusta isotädilleni ilmaantui muutaman kymmenen euron lasku (!). Huolestuttavaa vartijan ilmaantumisessa oli se, että ensinnäkään kysymys ei ole terveydenhuollon ammattilaisesta, jolla olisi ammattitaitoa arvioida henkilön avuntarvetta, käyttää oikeita nosto-otteita jne. Toiseksi vartijan käyttäminen tällaiseen tilanteeseen on ongelmallista henkilötietojen ja yksityiselämän suojan kannalta: terveydentilaa koskevat tiedothan ovat arkaluontoisia tietoja, joita vain hoitosuhteen perusteella saadaan käsitellä.  Resurssien säästämistä kyllä, mutta kenen oikeuksien kustannuksella?

Ja sitten kirjoituksen treeniblogivaiheeseen. Yksi keino turvata ikäihmisten hyvinvointia tulevaisuudessa on se, että iäkkäiden mahdollisuuksia selvitä omin avuin arjestaan tuetaan niin pitkälle kuin mahdollista. Kysymys olisi ennenkaikkea terveysongelmien ennaltaehkäisystä, minkä avulla luonnollisesti lääke- ja hoitokustannukset pysyisivät matalampina, mutta ennenkaikkea kysymys olisi iäkkään elämänlaadusta. Yksi aliarvostettu keino päämäärän saavuttamiseksi on terveellinen ruokavalio ja aktiivinen elämäntapa.  Etenkin ikäihmiset unohdetaan usein, kun kysymys on terveellisestä ruokavaliosta ja lihaskuntoharjoittelusta. En sitten tiedä koetaanko edellä mainitut terveelliseen elämäntapaan kuuluvat osa-alueet sittenkin niin ulkonäköpainotteisina asioina, että ne yhdistetään ennemmin nuoriin ja nuoriin aikuisiin kuin seniori-ikäisiin. Jostain luin artikkelin, että iäkkäiden ruokavalio on usein hyvin hiilihydraattipainotteinen, yksipuolinen ja siinä on liian vähän proteiinia (pitää kyllä paikkansa, kun katsoo esim. oman isäni ja mummuni syömisiä). Lisäksi seniori-ikäisten lihaskuntoharjoittelun merkitys on tyystin jäämässä vaille huomiota. Pienen valonpilkahduksen tilanteeseen on tuonut Fitfarm, joka on lanseerannut senioiri-ikäisille oman lihaskunnon parantamiseen tähtäävän nettivalmennuksen. Lisää tällaisia palveluita senioreille ehdottomasti.

Ja minkä vuoksi sitten senioriväestön lihaskuntoon olisi kiinnitettävä enemmän huomiota? Lihasmassalla ja koolla on merkitystä toimintakyvyn säilymisessä: lihaskunto ratkaisee pääseekö ikäihminen omin avuin sängystä ylös, kuinka hyvä tasapaino on, noustaanko rappusia ja sen, kuinka kauan iäkäs henkilö selviää arjestaan omin avuin (tietenkin on sairauksia ja vammoja, jotka estävät tämän lihaskunnosta huolimatta). Lihaskadolla tarkoitetaan tilannetta, jossa lihasmassa laskee ja niiden toiminta heikkenee.  Lihaskatoa ilmenee sairailla ja etenkin ikääntyneillä ihmisillä. Kun kiinnitetään huomiota siihen, että jo nyt Suomessa on yli miljoona yli 65-vuotiasta ja tämä osuus tulee kasvamaan suurten ikäluokkien eläkeiän saavuttamisen myötä, myös lihaskadosta kärsiviä tulee olemaan paljon. Jostain luin, että lihaskatoa sairastavien osuus olisi peräti puolet kyseisestä ikäryhmästä. Tosin sanoen voidaankin todeta, että lihaskadosta on tulossa mm. diabeteksen rinnalle oikea "kansantauti". Lihastohtorin eli Juha Hulmin mainiossa blogissa käsitellään tarkemmin lihasmassan tärkeyttä. Lihaskato lisää useissa sairauksissa ennenaikaisen kuoleman riskiä, joten lihaskato aiheuttaa kuolemia. Lihasmassan lisääntymisen on puolestaan todettu vähentävän kehon rasvaa ja vähentää diabetesriskiä. Myös iso lihaskoko sänkypotilaalla auttaa kehon elintoimintojen ylläpidossa ja vastaavasti pienet lihakset ovat yhteydessä heikkoihin luihin ja suurentuneeseen luunmurtumariskiin (ks. lisää
http://lihastohtori.wordpress.com/2012/07/04/koolla_on_valia/)

Kuva kaapattu Lihastohtorin blogista, koska mielestäni kuva on niin pysyäyttävä ja havainnollistava.(http://lihastohtori.wordpress.com/2012/07/04/koolla_on_valia/)

Liikunnallinen aktiivisuus ja lihaskunto siten on yhteydessä siihen, kuinka hyvin ikäihminen selviää arjestaan. Jossakin tieteellisen tutkimuksen julkaisussa todettiin jopa, etä liikunnalla ja aktiivisella elämäntavalla on merkitystä myös muistisairauksien ennaltaehkäisyssä. Liikunta ei kuitenkaan yksin auta elämänlaadun paranatamisessa ja ylläpidossa, vaan myös ruokavalioon tulee kiinnittää huomioita. Suositus on, että iäkkäät tulisivat syödä 2 gramma proteiinia painokiloa kohden. Kun olen seurannut mummun vanhainkotiruokailua, ruoat ovat monesti keittoja ja vellejä, pari palaa leipää ja kinkkusiivu. Päivän viimeinen ateria tarjotaan klo 18, eikä mummu mene nukkumaan ennen klo 22. Ei ihme, että liikkuminen alkaa vaikeutumaan pikkuhiljaa, kun keho ei saa tarpeeksi ravintoa eikä proteiineja.

Viestini tämän kirjoituksen myötä kaikille salimonstereille ja terveysintoilijoille (ja tottakai ylipäätänsä kaikille) on, että alkaisimme terveystalkoisiin vanhuusväestön hyväksi. Haastan jokaisen kykenevän tarkkailemaan oman seniorin elämäntapoja ja kannustamaan tätä terveelliseen ja monipuoliseen syömiseen ja liikunnalliseen aktiivisuuteen - etenkin lihaksunnon osalta. Oma seniori voi olla vaikka oma vanhempi, täti, kummitäti, isovanhempi - miksei naapurikin. Oman seniorin voi viedä esimerkiksi ulkoilemaan, jumppaamaan, punnertamaan tai vaikkapa tutustumaan kuntosaliin. Seniorin kanssa voidaan myös tehdä suosikkiruoista terveellisempiä ja monipuolisempia. Vain mielikuvitus on rajana.

Miten sitten kävi oman senioirini aktivointiyrityksessä?

Vein oman seniorini (isäni, joka kieltäytyy kutsumanimestä seniori) kuntosalille. Vedin hänelle yksijakoisen salitreenin, jossa oli perus penkkiä, prässiä, mavea ja ylätaljasta selälle liikkeitä. Voi sitä kitinän ja valituksen määrää! :D Mitään liikettä ei jaksettu kuulemma tehdä, kaikki oli hankalaa ja vaikeata, joka paikkaan sattui tms. muuta ylivoimaisen järkyttävää. Koska oma seniorini on kova luu, otin kovat keinot käyttöön! Sanoin jääräpäälle, että nyt tultiin tekemään treeniä, ja hän vaikka tekee 48 toistoa, kunnes kaikki sarjan toistot on tehty KUNNOLLA. Valvoin liikkeiden tekemistä armotta ja tarkasti. Ja kun vatsalihasliikkeissä alkoi sama kitinä, otin verryttelykepin ja kopautin polveen aina tarvittaessa. Loppui kitinä muuten (musta ei tulisi ikinä PT:tä, kun asiakkaat säikähtäisivät mun mafioso-tekniikoita :D).

Sitten seniori huomasi nurkassa roikkuvan nyrkkeilysäkin ja lattialla hanskat. Entisenä nyrkkeilijänä hän tahtoi mennä kokeilemaan säkin lyömistä. Ja mikä riemu valtasi hänen mielensä, kun hän sai hanskat käteen ja lakoi takomaan säkkiä. Kyllä oli tekniikka ja jalkatyö vielä hallussa, todellakin huomasi hänestä, että nyrkkeilty on. Tyytyväisenä seniori lähti salille ja totesi, että ihan nuoruusajat tuli mieleen (hyvä kait?). Sitten seniori pyysi päästä salille mukaan  myös seuraavallakin kerralla. Succes!

Toinen aktivointikerta oli kanssa yhtä surkuhupaisa. Vein seniorin puolukkaan, hukkasin hänet metsään ja löysin hänet onneksi parin tunnin päästä valtatien varresta, 3,6 km katoamispaikalta :D

Vanhemmat ihmiset ovat auttaneet meitä nuorempia kasvattamalla meidät, tukemalla meitä ja huolehtimalla meistä. Toki se on vanhempien ihmisten velvollisuutena lapsiaan ja nuorempiaan kohtaan, mutta se ei tarkoita sitä, ettei vanhemmille ihmisille voisi osoittaa arvostusta ja kiitollisuutta. Oman seniorin aktivoiminen terveellisempiin elämäntapoihin on minusta hieno vastapalvelus. Samalla ikäihmisen elämänlaatu paranee ja saatte yhdessä kokea arvokkaita hetkiä. Minusta olisi hienoa, että sosiaalinen media täyttyisi iänikuisten selfieiden sijasta kuvista, joissa vietetään aikaa läheisten kanssa. Parhaassa tapauksessa oman seniorin kannustaminen elämäntapojen parantamiseen, voi parantaa seniorin elämänlaatua ja kykyä selvitä arjestaan omatoimisesti - ja arvokkaasti.

Sivutuotteena oman seniorin aktivoimisesta voisi jopa julkinen talouskin hyötyä esimerkiksi hoitokustannusten kohdalla. Riku Rantala vei verotoimistoon kassillisen rahaa, viedään me mummot ja vaarit kuntosalille :D

Toivotan kaikille mukavaa alkutalvea (!?), ainakin täällä Lapissa on ollut jo pakkasta parin päivän ajan - ja nyt täällä sataa lunta ja räntää!!!!

// J

PS. Laskin tuossa toissapäivänä, että minulla on jo yli 70 sivua gradussa raakatekstiä :))) eli 90 sivun mittainen gradu tulee :D

Nörttilookin saa kirjoittamalla 70 sivua gradua: näkö heikentyy, hiukset räjähtävät ja ajatus ei kulje :D

Elämäntaparemontin ei tarvitse olla verta, hikeä ja kyyneliä.

Yllättävän moni tuttavapiiristäni haikailee ties milloinkin erilaisten elämäntapamuutosten pariin, jolloin tavoitteena on yleensä laihduttaminen. Ja yllättävän monella on liikakilojen ja rasvamäärän karsimisesta yllättävän rujo kuva: polku tulee olemaan työläs ja tuskallinen, vailla iloa ja nautintoa. Terveellisten elämäntapojen aloittaminen tuntuu nykyään tarkoittavan pyörtymisen rajoilla tehtävää treeniä, luopumisia kaikista makunautinnoista, nälkää ja kurjuutta, uhrautumista ja itsensä kiduttamista. Luulenpa, että suurin syy tämänkaltaiseen suhtautumiseen löytyy televisiosta ja sen ohjelmatarjonnasta. Erilaiset dieettiohjelmat (esim. Suurin pudottaja) ovat hyvin radikaaliin kehonmuokkaukseen tähtääviä, jolloin hyvin lyhyessä ajassa yritetään ihmisestä puristaa ulos mahdollisimman paljon rasvaa. Kyseiseen genreen kuuluvat ohjelmat toimivat varmasti motivoivina ja kannustavina kaikille elämäntapamuuttujille, mutta kolikon toisena puolena ne mielestäni myös osaltaan vääristävät totuutta. Monesti muodonmuutos kuvataan televisiossa dramaattisena kamppailuna, jossa ylipianoinen ihminen lyhistyy lattialle joka treeninkerran jälkeen, hyytyy epätoivoisena 45 asteen ylämäkeen ja taistelee hirmuisia herkkuhimoja vastaan. Kuntosoturi aloittaa sodan läskejä vastaan aikasin aamulla aerobisen merkeissä, sitten tehdään salitreenejä, joiden jälkeen tehdään vielä iltapäivällä ainakin yksi lenkki. Lopulta, kun rautaa on nostettu hampaat irvessä verenmaku suussa sydärin rajamailla kuukausia, rasvakotelosta kuoriutuu kaunis, hoikka ja elämänhalua huokuva ihminen.

Siten en yhtään ihmettele, että joillakin kynnys elämätaparemonttiin voi nousta puheena olevien ohjelmien katsomisesta. Varsinkin silloin, kun katsojana on henkilö, joka ei ole tottunut toimimaan mukavuusalueen ulkopuolella, voivat rajut ruokavalio- ja liikuntamuutokset pelottaa. Kun laihduttajan arki näytetään TV:ssä näin rankkana, voi kahdenvaiheilla oleva henkilö nähdä projektin vain kurjuuden aikana. Monesti olenkin kuullut lausuttavan, että "minä en ole noin ulkonäkökeskeinen, että kärsisin monta kuukautta, jotta olisin laiha. Minä haluan nauttia elämästä, kärsiköön muut ulkonäköpaineista." Moni, joka on tehnyt elämäntapamuutoksen tietää, että kysymyksessä on muukin kuin vain ulkonäkö, mutta sille, joka ei samaa prosessia ole vielä kokenut, ajatus saattaa vaikuttaa vain ulkonäköseikalta.

Ei muuten välttämättä ole pakko.

Minusta fitness-buumi on toinen tekijä, joka voi aiheuttaa ihmisissä vastareaktioita. Joka paikassa on kuvia fitness-ammattilaisista ja -malleista. Lehdet ovat täynnä "fitness-ruokia", "fitness-treenejä" ja muuta "fitness-sälää", joten ei ole ihme, että ihmisiä alkaa koko sana fitness kyllästyttämään. Kuten yllä manituissa dieettiohjelmissa, myös fitness-starojen arki kuvataan yleensä rankkoina treeneinä, lukuisina aerobisina ja lautasella komeilee yleensä kuivaa kanaa, kuivaa riisiä ja kuivia vihanneksia. Ei varmasti innosta juustokastikkeisiin tottunutta ihmistä. Mutta se, että valitsee terveellisempiä elämätapoja ja alkaa kuntoilemaan esimerkiksi salilla, ei tarkoita, että pitäisi alkaa apinoimaan fitness-tähtien elämäntapaa. Kaikkien ei tarvitse olla the Biggest Loser tai seuraava fitness-stara, terveellisesti voi elää muutenkin. Tämä ei ole mikään acceptance-avaus sille, että on ok maata sohvalla katsomassa telkkua sipsejä syöden eikä ponnisteluja tavoitteiden eteen tarvitse tehdä. Tarkoituksenani on todeta, että terveellisten elämäntapojen omaksuminen voi tapahtua askel kerrallaan, eikä elämäntaparemontin tarvitse olla joka päivä yhtä tuskaa ja haastetta. Päinvastoin elämäntapamuutos voi olla mukavaa ja palkitsevaa aikaa. Arjen muutoksia voi toteuttaa myös pienen mittakaavan mukaan: herkkuja voi alkaa karsimaan pikkuhiljaa, herkuista voi valita kaikista terveellisimmän vaihtoehdon, ruokavalioon voidaan pikkuhiljaa lisätä kasviksia, salilla voidaan tehdä aluksi vain kokonaisvaltaisempaa treeniä tai käydä pumppi-tunnilla. Itse olen oiva esimerkki pienten muutoksien..öö.. muutoksesta.

Ruoan ei tarvitse näyttää tältä, tämä aikaansaannos on puhtaasti omaa laiskuuttani: 50g riisiä, 120 g tonnikalaa, 10 g oliiviöljyä ja 200 g parsakaalia.

Tässä on omat muutoskuvani niiltä ajoilta, kun laihdutin (nyt tavoitteet ovat toisenlaiset). Voi ei, onko niitä kuvia pakko näyttää, kun tuo lähtökuva on niin kamala.. pahoittelut verkkokalvosaasteesta...

And there it is, my friends, the ugly truth.. tai siis oli. Onneksi.

Mitään Biggest Loser-matskua ei muutokseni tietenkään ole, mutta tuon vajaan 8 kuukauden aikana matkasta karistettiin 4 kg, läskivanteesta 10 cm, rasvamassaa kolme prosenttiyksikköä ja lihasmassaa hankittiin reilu 2 kg. Eli yhteensä sitä itseään eli silavaa karsittiin kuudella kilolla (voiko pitää paikkaansa?!). Kaupasta löytyi jälleen normaalikokoisia vaatteita, maha ei roikkunut enää farkkujen päällä, juostessa maha ei enää inhottavasti hölsky ja olo on paljon kevyempi. Ja mikä parasta: mies ei voinut enää testata maanjäristysefektiä mahallani :D (=kun sormella tökkäsi mahan toiselle puolelle, värisi myös toisella puolella, se oli kuulemma söpöä ja hauskaa. Haha). Älkää huolestuko, muistin heittäytyä naismarttyyriksi tempauksen johdosta ;)

Tuloksia voi saavuttaa myös pidemällä aikavälillä tekemällä pieniä muutoksia yksi kerrallaan.

Miten saavutin ylläolevat tulokset? Yllättävän vähällä vaivalla. Olin aikaisemmin kulkenut erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla varmaankin 5-6 kertaa viikossa + lenkkeillyt ja tehnyt kotitreenejä. Elokuussa aloitin treenaamaan kuntosalilla yksijakoisella ohjelmalla kaksi kertaa viikossa. Ohjelmaan kuului vain perusliikkeitä: penkkipunnerrusta, prässiä, maastavetoa, kulmasoutua, hack-kyykkyä, vipareita ja vatsaliikkeitä. Lisäksi kävin kerran pari viikossa ryhmäliikuntatunnilla. Marraskuun lopulla vaihdoin kaksijakoiseen saliohjelmaan (ylä- ja alavartalo), jota tein kerran tai kahdesti viikossa. Siinä mun liikunnat sitten oli. En juurikaan harrastanut aerobista, en juossut ainuttakaan juoksulenkkiä, en käynyt juurikaan ryhmäliikunnalla, en harrastanut aamuaerobisia -  vain salitreenit ja hyötyliikunta muodostivat pääasiallisen liikuntarutiinini. Kun en jaksanut mennä salille, tein kotona jumppavideoiden treenejä.

Ruokavalioni oli semipaleodiettiin perustuva, jota noudatin epäsäännöllisen säännöllisesti. Kävin kuitenkin melkoisen usein syömässä ravintoloissa (melkein joka päivä kouluruokalassa, jonka ruoat ovat kaukana paleosta tai ylipäätänsä terveellisestä), söin karkkia varmaan joka toinen päivä ja herkuttelin aina joka viikonloppu. Kun en kieltänyt itseltäni mitään, en myöskään kokenut ruokaremonttia mitenkään vaivalloiseksi ja raskaaksi. Herkuttelin silloin, kun halusin - ja kun herkuttelin tietoisesti ja ajtuksella, en ajautunut mihinkään pahaan mässykierteeseen. Minusta hyvä ohjenuora ruokavalion suhteen on se, että sitä pitää noudattaa 80 %:n tarkkuudella. Sen 20 % voi huoletta tehdä miten itse haluaa. Varmaankin sen vuoksi minulle elämätapamuutoksen tekeminen oli mukavaa ja palkitsevaa aikaa. En juossut laskettelurinnettä ylösalas, en itkenyt salilla, en kärsinyt kauheista herkkuvieroitusoireista, en oikeastaan tehnyt mitään, mistä en nauttinut. Niin dramaattisen epädramaattinen minun laihdutusprojektini oli.

Tietenkin silloin, jos tavoitteena on päästä bikinifitness-kuntoon vuodessa tai karistaa 30 kiloa puolen vuoden aikana, on otettava rajummat keinot käyttöön. Silloin sitä verta, hikeä ja kyyneliä on vuodatettava. Mutta mikäli tavoitteena on terveellisempien elämäntapojen ottaminen osaksi omaa arkea ja saavuttaa kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia, pienillä muutoksillakin voidaan pitkällä tähtäimellä saavuttaa tuloksia. Monipuolisella prosesoimattomalla ruoalla, turhan sokerin karsimisella, säännöllisellä ruokarytmillä ja liikunnalla sekä riittävällä unella päästään jo pitkälle. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaa, mutta kokonaisuus ratkaisee. Mikäli kaikki muu ruokavaliossa ja elämätavoissa ovat pielessä, eivät lucuma-jauhe ja pakurikääpä taikka intiaanisokeri auta (joku taitaa inhota ns. superfoodeja ;D). Summa summarun: kynnys elämäntapamuutokselle ei saa olla liian korkea, eikä matkan tarvitse olla kuntosoturin via dolorosa.

Sitten varoitus: kun alkuun päästään, ei loppua välttämättä näy. Kuntoremppaan voi jäädä koukkuun. Hyvän kunnon metsästäminen on kuin etsisi aarretta sateenkaaren päästä: matkan varrella huomaa, ettei sitä sateenkaarenpäätä olekaan olemassa - vaan matka onkin ennemmin elinikäinen prosessi. Mutta kuten edellä on käynyt ilmi, prosessin voi mielestäni aloittaa niin ryminällä kuin myös maltillisemmin.

Hiljenen tällä kanavalla nyt toviksi, koska minun pitää raapustaa tuo gradu siihen kuntoon, jotta voin sen lähettää ohjaajalle kommentointia varten. Ehkäpä minäkin valmistun joskus.

Siihen asti aurinkoisia syyspäiviä ja tehokkaita treenejä kaikille!

// J

Jenna kokeilee ja arvostelee: virtuaalijoogaa livenä ja aminohappojuomajauhe

Seuraava on puhtaasti oman kokeilun myötä tehty arvostelu eli kysymyksessä ei ole mainos. Itse omin pennosin olen hankintani tehnyt. Ainut "sponsori", joka minulla tällä hetkellä on (muita ei varmaankaan tule ja tuo nykyinenkin häipyy pian :D), on valtio opintotuen muodossa ja sekin hoituu huonosti ;) Eli haluan jakaa rehellisiä kokemuksia testaamastani palvelusta ja tuotteesta.

Yhden kategorian bloggaamisessani muodostaa erilaisten palvelujen ja tuotteiden kokeilu. Koska minulla ei ole sellaisia kytköksiä, joista saisin tuloja, taloudellista hyötyä tai muuta etua, voin hyvän maun rajoissa verrattain vapaasti arvioida käyttämiäni treeneihin ja ravitsemukseen lukeutuvia kulutushyödykkeitä. Tällä kertaa kerron kokemuksia live-joogaan osallistumisesta netin välityksellä ja siitä, kun olen aloittanut treenin aikana nautittavan (tai miten sen nyt ottaa) aminohappojuoman. Pienellä omintakeisella tyylilläni ryyditettynä tietenkin ;)

A. Live-ryhmäliikuntaa netin välityksellä

Oletko aina halunnut kikattaa ja heittää väliaikaläppää ryhmäliikuntatunnilla, mutta moraaliseettisistä käytösnormeistä johtuen et ole tätä voinut tehdä?

Onko joskus alusvaatteesi mennyt hieman raiteiltaan tunnin aikana, mutta lukuisten tarkkailevien silmäparien vuoksi et oikomistoimia ole kehdannut tehdä?

Onko sinua ikinä ärsyttänyt tehdä jotakin liikettä tunnilla ja olisit halunnut skipata liikkeen ja vaikka käydä vessassa välillä, mutta ryhmäkurin vuoksi tämä ei ole ollut mahdollista?

- Nyt tämä kaikki on mahdollista! :D Ratkaisuna on live-tunti omassa kotona nettiyhteyden välityksellä. 

Roikuin surullisen päämäärättömästi facebookissa vailla sen hetkistä elämän tarkoitusta - ja PAM! - silmiini osui Gainomaxin mainos ilmaisista live-tunneista. Tavallisesti inhoan mainoksia yli kaiken ja sivuutan mainokset nopeasti, mutta tällä kertaa Gainomax mainosti tarjoavansa kokeilupätkää Yoogaian live-treeneistä. Ja entisenä astanga joogalaisena mainos ilmaisesta joogatunnista houkutti kuinTokmannin ämpäri (en ole jonottanut ko luksustuotetta). Luvassa oli vinyasa flow joogaa, jossa jokaisen liikeyhdistelmän jälkeen käydään alaspäin katsovassa koirassa.

Selvä, tunti alkaa 18:15, ehdin mainiosti tässä syömään välipalan, viedä roskat jne. Muutaman puhelun jälkeen huomasin, että ei helkkari kello onkin jo kymmenen yli kuusi! Kauheella paniikilla äkkiä klikkasin Gainomaxin sivuille... missä hemmetissä se linkki siihen tuntiin nyt on... joo tuolla!.. Ööö? Mikä reksiteröityminen!? Joo joo, rekisteröidyn fb-tunnuksilla, hyväksyn 40 sivua erilaisia käyttöehtoja tutustumatta niihin laisinkaan.. kamera päällä vai ei?.. apua, no ei mulla ole vaatteitakaan niin EI.. äkkiä hotkaisen banaanin... missä vaatteet? missä matto? missä vesipullo? Hukassa!

Juostuani ympäri kämppää istahdin viimein näytön ääreen matolle ja näytöllä ohjaaja odottelikin jo tunnin alkamista. Kauhean paniikkihääräämisen seurauksena olin jo valmiiksi hikinen ja sykkeet oli katossa. Sitten ensimmäisenä ohjaaja käskee mennä lattialle makaamaan, sillä nyt aloitetaan rentoutumis- ja hengitysharjotteella. Ja mun sydän meinas hypätä rinnasta sillä hetkellä ulos! Rentoudu nyt sitten siinä :D Samalla huomasin, että ohjaaja näki itse kameran välityksellä ne, jotka olivat laittaneet kamerayhteyden päälle. Onneksi mulla ei mitään kameraa ollut, ohjaaja olisi saanut kunnon naurut, kun olisi seurannut härdelliäni sen viiden minuutin aikana.

Kauhean kiireen seurauksena jäi kauheasti skrääpää pöydälle :D Mutta tuolta palvelu näytti katsojan silmin.

Ohjaaja selitti todella hyvin liikkeet ja sain kuulla todella hyviä neuvoja, joita en ollut koskaan aikaisemmin ajatellutkaan, kuten sitä, että asanoissa ei pidä roikkua tai nojata nivelten varassa, vaan lihasten varassa (lihaksia jännittäen ja puristaen). Kun tiedostin tämän, hittolainen kun joogatunnista tuli raskas! Siis varmaan raskain lihaskuntotreeni, jonka olen koskaan tehnyt. Puolessa välissä käteni tärisivät ja jalat kramppasivat ja jouduin menemään vähän väliä lepoasentoon. Vaikka kohtalaisen hyvän salikunnon omaankin, oli tämä yhtä tuskaa (siis hyvällä tavalla). Koska joogassa on paljon pitoja ja rauhallisia liikkeitä, sopii se ainakin minulle syvien lihaksien ja liikkuvuuden treenaajaksi - hyvää vastapainoa kuntosaliharjoituksille.

Mitä miinuspuolia virtuaalituntiin liittyi? Ensinnäkin mielestäni kamerayhteys ei korvaa täysin ohjaajan fyysistä läsnäoloa. Toki on mahdollista, että ohjaaja pystyy ruudulta tarkistamaan asiakkaan asennot, mutta etenkin joogassa on todella tärkeää ihan oman turvallisuudenkin kannalta olla oikeissa asennoissa, jotka ovat omalle kropalle mahdollista tehdä. Etenkin BodyBalancella olen havainnut, että monet asiakkaat valitsevat heti ne haastavimmat asennot, joista ei oikeasti suoriuduta. Astanga joogassa monesti ohjaajat kävivät ihan fyysisesti korjaamassa asennot ja liikeradat oikein jokaisen asiakkaan kohdalla.

Toiseksi virtuaalijoogan asiakkaat unohtelivat mikrofoninsa päälle, jolloin ääni välillä kiersi inhottavasti. Ohjaaja joutuikin monesti huomauttamaan tästä, mikä hieman haittasi keskittymistä (jooga on keskittymislaji). Kolmanneksi seurasin tuntia pöytäkoneelta ja näyttö on tietenkin pöydällä. Kun ollaan lattialla alaspäin katsovassa koirassa, vilkaisu näyttöön oli mahdotonta. Joten jouduin tulemaan asennosta pois tarkistaakseni missä mennään. Eli suosittelen ehdottomasti läppäriä lattialle. Neljänneksi ongelmallista oli ne asennot, jotka eivät ole turvallisia minulle, kuten pitkät sarjat suorin käsin lankussa, josta ponnistetaan eteenpäin käsien varaan. Käsivarteni eivät kestä tätä liikettä, mutta kuinka tiedustelet vaihtoehtoista liikettä? Palvelussa oli chatti-ruutu, johon pystyi kirjoittamaan kysymyksen, mutta kesken tunnin näppäimistölle siirtyminen ei minun mielestä ole kovin sujuvaa, koska juurihan pyrin pääsemään näppäimistöltä pois. Ja kun en voinut tehdä liikettä, lintsailin sen aikaa lattialla. Laiskimus :D

Kokonaisuutena arvioiden tunti oli hyvä ja mukava kokemus. Hyvä vaihtoehto niille, jotka eivät ehdi kuluttaa aikaa matkoihin ja aivan loistava vaihtoehto niille, jotka inhoavat treenata ryhmäliikuntatunneilla, joissa on paljon väkeä. Mutta yksi suuri haittaava (mutta ei monenkaan kohdalla varmastikaan estävä) tekijä on se, että tunti tapahtuu kotona - siellä missä ne häiriötekijät yleensä on: lapset, mies, puhelin, tiskit, pyykit, gradu, lemmikki jne. Itselle virtuaalitunti toimii parhaiten silloin, kun kaikki to do-listan tehtävät ovat tehtynä ja kukaan muu ei ole kotosalla. Muutoin keskittymistä ja rahoittumista edellyttävä tunti ei onnistu stressipesäkkeen keskellä. Ehkäpä tämän vuoksi itse pidän mieluummin muualla kuin kotona tapahtuvasta treenaamisesta. Summa summarum: muutamaa pikkuista yksittäistä tekijää lukuunottamatta tunti oli hyvä, ohjaaja oli ammattitaitoinen ja osaava, palvelu oli hyvin toteutettu ja sain treenattua hyvin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, muistaakseni tunteja oli ilmaiseksi saatavilla 21.9. asti. :)

Kun jooga-moodi jäi päälle ja täysikuu loistaa, pakkohan silloin on päästä iltakävelyllä pelleilemään :D

B. Fitfarmin On-Time aminohappojuoma.

Tähän on nyt tultu: otin treenien aikana juotavan aminohappojuoman käyttöön. Susanna Mantila (IFBB Women's physique world champion & overall winner) on kertonut jättäneensä kaikki ravintolisät ja lisäravinteet pois, eikä mitään tapahtunut. Hänen mielestänsä ruoasta saa kaiken tarpeellisen ja lisäravinteiden ja ravintolisien käyttöhyödyt ovat vain marginaaliset. Kun katsoo hänen fysiikkaansa, voi helposti todeta, ettei hänen paljoa juuri tarvitse enempää ponnistella, vaan varmasti hyvä ruokavalio ja kunnon treenit riittävät. Sitten kun katsoo minun vielä niin iloisesti roikkuvaa kroppaa, voin suoralta kädeltä todeta, että kaikki marginaalisenkin avun tuovat tuotteet ovat erittäin tapreen :D

Joten otin marginaaliavut käyttöön ja ostin Fitfarmin On-Time- aminohappojuomajauheen. Purnukan mukana saat Bull Mentulan iloiset kasvot kaupanpäällisiksi koristamaan keittiötäsi :D (Bull Mentulasta sain todella hyvän vaikutelman Fitfarmin Lite-valmennuksen aikana: hän vastasi kaikkiin kysymyksiin perusteellisesti ja käyttipä hän jopa hymiöitä! Hänestä on annettu telkkarissa niin möreä kuva, joten ihan hyvältä tyypiltä vaikuttu ainakin Litessä :D).  Jauheen on luvattu estävän kataboliaa, lisäävän suoritustehoa, lihasten kasvua ja voimaa. Uuuu, mulle tätä ja heti! Sekoitin sheikkeriin tupla-annoksen itseäni ja miestäni varten ja suunistimme salille jalkatreeneihin.

Nyt pitää sanoa, että ravintolisien suunnittelijoilla on hyvä mielikuvitus ja sitäkin loistavampi huumorintaju! Kun sekoitin juoman, sen haju ja ulkonäkö muistutti... öö.. miten tämän nyt kauniisti sanoisi.. no päätelkää itse :D Sitten oli vuorossa empiirinen testivaihe salillla. Olin tehnyt raskaan setin jaloille ja päätin maistaa sekoitusta, reteesti otin pullon esiin vähänkö olen cool-asenteella, ravistin muutaman kerran ja otin jättikulauksen. Vierustoveri seurasi huvittuneena, kun ilmeeni muuttui melkoisen nopeasti epätoivoiseksi. Naama tuhannen mutkalla sain sitten kurkusta juoman alas. "Harjoituksen aikana "nautittava" "hyvän"makuinen aminohappojuomajauhe". Epäilen vahvasti, että kyseinen lause on kirjoitettu sarkasmin kukan kukkiessa :D Mieheni sanoi, että olin taas jälleen kerran saliprinsessa, jolle kaikki pitää maistua karkilta ja mansikoilta. Hän ei nähnyt maussa mitään ongelmaa. PETTURI. Sitten salilla se nolo tilanne tapahtuikin, kun lujaan ääneen kävin mieheltäni kysymässä, että hei, maistuisko "keltainen neste"? Parin minuutin syvän hiljaisuuden, muutaman silmät pyöreänä katsovan kanssatreenaajan ja kiukkuisen miehen jälkeen hiippailin takaisin prässin ääreen. Seuraavaksi mieheni toisti saman kömmähdyksen, jonka jälkeen hihitimme kummatkin treenien loppu ajan. Väsymyksen piikkiin ;)

Mutta kuinka jauhe vaikutti treeneihin? Jaksoin lisätä painoja jalkoihin, olo ei ollut niin voimaton tunnin lopussa eikä epätoivoinen nälkä iskenyt heti. Vaikka kysymyksessä olisikin placebo-vaikutus, niin vaikutushan sekin on. Kävin eilen tekemässä olkapäät salilla ja JUOMA unohtui kotiin ja väitän, että olo tuntui paljon väsyneemmältä ilman sarjojen välissä hörpittävää juomaa. Olen siis addiktoitunut juomaan. Ja mitä makuun tulee, niin olen tottunut siihen jo. Kuten elämässä yleensäkin tavoitteiden eteen pitää olla valmis tehdä töitä - sellaisiakin, jotka eivät ole kivoja ja helppoja. Sama tämän lihastenkasvatusprojektinkin kohdalla. Jos edelleen söisin ja joisin vain sellaisia, jotka maistuvat hyvälle ja kivalle, olisin varmasti samassa kunnossa kuin vuosi sitten. Kauneuden ja kaiken muunkin kivan eteen pitää kärsiä aina välillä, niin se vain on. Jos aina mennään vain mukavuusalueella, ei mitään hienoa voi koskaan saavuttaa.

En ole maistanut muita aminhappojuomajauheita, mutta uskon, etteivät ne maultansa merkittävästi eroa tästä tuotteesta. Joten ajattelin käyttäväni tämän purnukan loppuun ja jos lopetettuani huomaan negatiivisia muutoksia treeneissä, otan ehdottomasti uudelleen käyttöön :)

----------------------------------------

Muita kuulumisia: Muscle Challenge etenee ja luulenpa, että olen saanut jotain tuloksia aikaan! Menen läskimittaukseen (kehonkoostumusmittaus, mutta kulkee tuolla nimellä, koska laardia minussa on eniten ;)) 25.9. joten peukut pystyyn, jotta saataisiin hyviä uutisia. Hokasin myös, että olen blogannut jo yli vuoden, joten jossain vaiheessa voisin kirjoittaa kehityksestä vuoden ajalta ja laittaa muutama kauhea kuvakin. ;D Kuusi viikko MC:tä takana, kuusi vielä edessä.

Nyt yritän päästä iso G:n pariin (=gradu), ja tuskastua sen kanssa taas loppupäivän ajan.

Mutta leppoisaa sunnuntaipäivää kaikille!
// J

"Ihme pullistelija!" - mietteitä kroppaa rakentelevan kohtaamista ennakkoluuloista

Ennen varsinaisen asian käsittelemistä ilmoitan, että olen liittynyt treenibloggareiden laajaan kirjoon! Kysymyksessä on blogiyhteisö, josta löytyy erilaisia treenibloggareita. Itse sain kunnian olla yksi heistä ja kannan korteni kekoon tarjoamalla tyylilajiltaan vaihtoehtoisen treeniblogin. Eli samaa hullunkurista menoa luvassa, päättömiä juttuja, noloja tilanteita ja ennekaikkea lupaan olla ihan oma autenttinen itseni :D Profiilini löytyy täältä.

Treenibloggareiden luonnehdinta yhteisön verkkosivuilta:

"Treenibloggarit on usean treenaajan yhteinen sivusto, niin täällä kuin facebookissa.

Me olemme bloggaajia, joita yhdistää yhteiset aiheet: TERVEYS, HYVINVOINTI, FYSIIKKA, ELÄMÄ JA RAVINTO.

Me olemme erilaisia. Meidän elämämme ovat erilaisia. Meillä on erilaiset tavoitteet. Silti olemme samassa paikassa, koska meillä on se yhteinen juttu.

Me haluamme jakaa omaa tietouttamme, motivoida, jakaa omia epäonnistumisia, jakaa omia onnistumisia, antaa vinkkejä ja ennen kaikkea jakaa omaa tarinaamme teidän kanssa."

Käykääpä tsekkaamassa sivut, on niin mielenkiintoisia bloggaajia että! :)

Lisäys: "A proud member of.." :)

Ja sitten riemukkaasti itse aiheeseen, joka on ennakkoluulot, jotka kohdistuvat kehonrakentajiin ja muihin fitness-pirkkoihin (itse en tiedä mikä olen :D). Tässä gradua kirjoitellessa on väistämättä tullut mieleen, että pian on aika aloittaa taas työnhakurumba: monta tuntia koneen ääressä über-asiallista hakemusta tehden samalla miettien kikkoja, joilla erottua siitä suuresta työttömien massasta, joka Suomessa tällä hetkellä on. Yksi mietinnän paikka on se, mitä ihmettä merkitsen CV:hen harrastuksekseni. Tosiasiahan on, että juuri harrastuksen kautta saadaan selville ihmisen persoonasta enemmänkin kuin läjästä todistuksia. Eräs työoikeuden proffa kerran totesi minulle, että harrastukseton työntekijä on työnantajalleen riski. Jäin moneksi vuodeksi pohtimaan asiaa, kunnes olen tajunnut sen merkityksen.

Harrastan kehonrakennusta, ainakin wannabe-tasolla, jos en muuten. Lihasten kasvatus, eli saleilu, kehonhuolto, kokkaaminen ja eri juttujen kokeilu ja niistä bloggaaminen vievät leijonan osan vapaa-ajastani. Joten tätä voi hyvällä omallatunnolla kutsua harrastukseksi. Mutta sitten mieleeni juolahti, että minkälaisen kuvan hakemusmassaa selailevat rekryammattilaiset saavat minusta, jos laitan CV:hen termin kehonrakennus. Melko monella on tietynlainen kuva kehonrakennusta tai lihaksiaan kasvattavasta henkilöstä. Olen itse saanut kohdata niin monenlaista mielipidettä ja käsitystä, kun olen puolitutuille kertonut harrastuksestani. Osa kommenteista hämmentää, osa naurattaa ja osa itkettää ja naurattaa! :D Kysymys on puhtaasti ennakkoluuloista, joita kohdistetaan lihaksikkaisiin ihmisiin. Tässä kerron teille parhaimmat (tai siis pahimmat), joita minulle on sanottu. Read and laugh! :D

1. "Kaikki kehonrakentajat käyttävät MÖMMÖJÄ!"
Tämä on niin paras! Hyvin rakennettu ruokavalio ja lihaskuntotreeni eivät sitten millään voi olla lihaksikkaan kropan salaisuus, vaan tähän on pakko liittyä jotain hämäräperäistä: mömmöt! Etenkään nainen ei voi kasvattaa lihaksia ilman mömmöjä. Ja kun nainen syö niitä mömmöjä, alkaa partahaiventa pukkaamaan leuasta, ääni madaltuu ja seuraavaksi se sitten nakkelee miestänsä pitkin seiniä. Olen monesti yrittänyt selvittää, mitä nämä ns. mömmöt ovat, eli mitä kommentin lausuja tarkoittaa mömmöillä. Vitamiinit eivät ole mömmöjä, eikä kananmunat taikka raejuusto. Mutta sitten, kun proteiini muuttu heraisolaattijauheeksi, aletaan jo olemaan mömmöjen äärellä. Usein mainitsen, että kehonrakentaja on useissa maissa antidoping-sääntöjen alainen, eikä tiettyjen aineiden käyttöä sallita. Mutta mömmöjä on kuitenkin käytetty, koska lihakset eivät tule tyhjästä. Mömmö näyttääkin käsitteenä tarkoittavan lisäravinteita, jotka eivät ole treenipiirin ulkopuolella kovin tuttuja. Toisaalta samalla logiikalla naapurin keski-ikäinen Sirmakin käyttää mömmöjä, kun hän käy luontaistuotekaupassa hakemassa Bioteekin Alfalipoiinia.. ;)

2. "Kehonrakentajan lihakset ovat ilmaa."
Kyllä, tällaista minulle on sanottu. Lihakset kuulemma pumpataan vain täyteen ilmaa, mutta tosiasiassa niissä ei ole voimaa. Heti, kun pitäisi oikeasti nostaa jotakin raskasta, verisuoni poksahtaa päässä ja jätökset ovat housuissa. Juuri näillä sanoilla minulle on kommentoitu. Mitäpä tuohon enää lisäämään. Pitääpä varoa, kun housuja ompelen, ettei neula osu vahingossa lihakseen, ettei ilmat tule ulos :D Hei senkö takia mun lihakset ei kasva?! :D

Niin aiheeseen - ja etenkin mun elämään sopiva :D

3. "Lihaksikkaat naiset ovat miehekkäitä."
Tämän minulle totesi eräs kohtelias herrasmies, kun tuli puhetta harrastuksestani. Ilmeisesti olen kauhea testosteronihirviö hänen mielestänsä :D Olisi mukava myös tietää (en todellakaan halua tietää), että ovatko pyöreät ja lihaksittomat miehet hänen mielestänsä sitten naisellisia, mutta en halunnut alkaa ilkeilemään. Onneksi miehelläni on hyvä partakone, jota sitten lainaan, jos vaikka miehistyn tässä seuraavan yön aikana ;)

4. Salihirviöt eivät ole mitään tukkijätkiin verrattuna
Tämä ei ole ennakkoluulo, mutta tätä olen jo useamman kerran kuullut. Eräissäkin valmistujaisissa sain kuulla, kuinka entisajan metsä- ja tukkimiehet olivat miehiä isolla M:llä. Siellä ne mettässä paiskoivat hommia aamusta iltaan paljain käsin ja työ oli fyysisesti rankkaa. SO? Minusta koko vertailukohta on mahdoton: aivan kuin vertailisi hiuslakkaa ja shampoota keskenään. Toinen oli töissä koko päivän mettässä ilman nykyaikaisia koneita ja laitteita ja toinen treenaa salilla. En saanut koskaan selville, mikä koko pointti oli, mutta sen nyt tiedämme kaikki, että tukkijätkät pesee salikundit 6 -0 :D

5. Treenaaja osallistuu kekkereihin - partykill!
Sinut on kutsuttu ystäviesi kekkereisiin, mutta mikäs muukaan sinulla on menossa kuin dieetti. Sitä paitsi sunnuntaina on kiva päivästä mennä salille, kun kansa makaa krapulassa ja saat tehtyä treenisi kunnolla :D Vaikka talossa olisi 40 muutakin ihmistä, kummallisesti huomio kiinnittyy sinuun ja juomattomuuteesi. " Jenna, mikä h*lvetti toi on?! Kattokaa jätkällä on vissiin nälkä, kun eväätkin on mukana!", huudahti yksi, kun otin iltapalarahkan esiin. No olihan mulla, kuten aina :D Vaikka höpötät kuten ennen, olet menossa mukana kuten ennen, etkä yritä raitistaa koko valtakuntaa, silti juomattomuutesi (ja se hemmetin rahka) selvästi vaivaavat porukkaa. Tähän on vain yksi ratkaisu: IMAGOJUOMA. Imagojuomana käy vaikka tyhjä siideritölkki. Täytät sen vaikka vedellä ja sitten hengaat se kourassa koko illan. Pääsee paljon helpommalla ja muut voivat rentoutua ;) :D Ja kaikki sitten ymmärtävät, että tämä oli tämmöinen kärjistys (kohta mua ei enää kutsuta mihinkään :P)

6. "Ai kävit vähän jumppailemassa?"
Vastaus kerran, kun sanoin tulleeni juuri salilta. En tiedä onko tämä naisiin yleisestikin liitetty stereotypia, mutta jotenkin tuntuu joskus, että naiset käyvät vain salilla esittelemässä peppua, ja muutamia, söpöjä pikku pinkkejä painoja nostelemassa. Hiki ei valu ja meikit naamassa hymysuin tehdään vähän lantionnostoja - aivan kuin 90- luvun jumppavideoissa. Siis joidenkin mielestä. Mun treenit eivät todellakaan ole kaunista katsottavaa: treenaan melkein joka kerta uupumukseen asti, hiki roiskuu, naama on punainen, hampaat irvessä ja naama kurtussa treenaan, kunnes istun puolikuolleena lattialla -  ja sitten joku kehtaa kysyä, että kävitkö vähän jumppailemassa! Murrr. Vähän joo...

7. Lihashirmu kyylää ja arvostelee kaikki kaverit
"Arvostele mun kaveri" tai "Kaverit kuntoon, Jyrki Sukula!" - siinä vasta olisikin ohjelmat :D Onko sinulle ikinä tapahtunut seuraavaa: kun näet kavereitasi, osa vetää mahaa sisään ja toiset alkavat päivittelemään, että pitäisi ottaa itsestään niskasta kiinni ja aloittaa taas terveellisempi elämä. Joskus minusta tuntuu, että harrastukseni aiheuttaa muille paineita, mutta oikaisen asian tässä. Minä EN ole kävelevä kehonkoostumusmittari, joka 100 metrin päästä analysoi, kuinka hyvässä tai huonossa kunnossa ihminen on. Vaikka asetan itselleni tavoitteita ja vaatimuksia, en aseta niitä muille (paitsi jos he ITSE pyytävät). Haluan kohdata ihmiset nimenomaan ihmisinä, en tiettynä lihas- tai rasvamassaprosenttina. Minulle on aivan sama, miltä ihminen näyttää, koska kaikki olemme erilaisia. Kukaan ei ole täydellinen (paitsi Antonio Banderas, näin pienenä sivuhuomautuksena :D). Toki mielelläni autan ja opastan, mikäli joku oikeasti haluaa apua. Mutta varoitus: sitä puheripulin ja ohjeiden tulvaa ei voi sitten pysäyttää! :D

Ja lopuksi:

8. "Kaikki salilla treenaavat ovat ihme pullisteiljoita."
Totta. Oman kovan työn tulosta on mukava ihailla. Harmi vaan, että fysiologisesti lihasta pitää jännittää, että se sadaan makeasti esiin. Siinä missä Sirma esittelee viimeisimpiä ristipistotöitään (no nyt minä harjoitan stereotypian muodostamista :D), minä esittelen uusimpia saavutuksiani kropallani (paitsi niitä saavutuksia ei ole vielä niin hirmuisesti esiteltävänä). Totesin kommentin lausujalle, että minusta pullistelu on ihan kivaa. Ja mikään ei ole niin kivaa, kuin mennä kaverin kanssa yhdessä salille pullistelemaan. ;)

Tässä oli tällainen muutama helmi arkistosta. Oletko itse joskus kohdannut ennakkoluuloja tai stereotypisia kommentteja harrastukseesi liittyen? Pitää kuitenkin muistaa, että suurin osa ennakkoluuloisista ja stereotyyppisista kommenteista johtuu puhtaasta tietämättömyydestä. Kun asioiden oikeaa laitaa ei tiedetä, jokin on uutta, outoa ja vierasta, on luonnollinen puolustustapa suhtautua asiaan kielteisesti. Tämä tapa ei tietenkään ole hyväksyttävä, mutta kun kielteisyyden pohjan ymmärtää, voi sitä yrittää muokata: yksi tapa on tietämyksen jakaminen. Ehkä se oli yksi syy, miksi aloin bloggaamaan - tiedon levittäminen, jotta salitreenaaminen  ja terveellinen ruoka olisivat ihmisille ennemmin normaali kuin outo ja ihmeellinen asia. Monesti minulle ilkeyksiä laukoneet ovat lopettaneet, kun olen selittäneet asiota heille. Ja aina on niitä, joiden mieltä et voi muuttaa vai kuinka yrittäisit.

Mutta ilkeistä kommenteista ei pidä ottaa itseensä - ja lopulta ne naurattavatkin. Ja nyt tiedän, mitä laitan harrastuksekseni CV:hen: wannabe kehonrakentaja! Siinäpäs lähtee rekryammattilaisten mielikuvitus laukkaamaan ja erotunpa ainakin massasta! :D

Oikein mukavaa viikkoa kaikille!
// J

Jennan fuusio-keittiöstä päivää: reenipizzaa, bolognesea ja thai-broileripyöryköitä

Helou,

tällä kertaa ei ole luvassa hirveän informatiivista settiä, sellaista on suunnitteilla tässä parin päivän sisällä. Minulla on kyllä mehevää kerrottavaa siitä, kun ylpeys kävi totaalisen hyytymisen edellä ja siitä, kun koin tutustumishetkiä treenin aikana juotavan aminohappolitkun kanssa. Koska edellä mainitut aiheet ovat aika rehuusta luettavaa ja koska seuraavassa luvassa kunnon ruokapläjäys, enkä halua, että keneltäkään menee ruokahalu, kerron tarinat seuraavassa postauksessa (enkä käytä pistettä tarpeeksi, koska kiilalauseista välittyy ajatus paremmin :P). Muscle Challengen takia ollaan tässä syöty ns. kunnon fitness-kamaa. Olen useampana päivänä puhdasta laiskuuttani mutustellut ruokaa todella askeettisesti: 50 g pastaa, 120 tonnikalaa, 10 g oliiviöljyä ja 200 g yhtä ja samaa kukkakaali-parsakaali-porkkana- mixiä - tuoreena suoraan pakkasesta. Arki siis rullaa melko tylsästi eteenpäin: makrot kohdillaan, treenit kulkee ja gradu ei, joten ihan minun mittakaavassa hyvin tavanomaisesti arkipäivät ovat menneet.

Mutta riittävän kauan toistettuna tavanomainen muuttuu tylsäksi- ja etenkin kukkakaali-parsakaali-porkkana-mix aivan helkkarin tylsäksi! Olen niin tympääntynyt jo tuohon sekoitukseen, että toissa yönä näin unta siitä, kun menin ostamaan marjoja, kaikki altaat oli täynnä - juuri niin- kukkakaali-parsakaali-porkkani-mixiä! Miksi tuon sekoituksen nimikin pitää olla noin pitkä? Tuskan hiessä pomppasin sängystä ylös sykkeet katossa. Joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin palata pölyä keränneen reseptiarkiston pariin ja kokkailla jotain muuta.

Lauantaina tein kunnon rinta-haukka-ojentajareeniä, eli viikonloppu oli yhtä reeniä ja pizzaa, eli reenipizzaa. Korvasin juuston Valion Aamupala juustolla, jossa oli verrattain mukava hiilari-rasva-proteiinisuhde. Sunnuntaina tein bolognesea, johon hain makua fenkolista ja chilistä - toimii! KPP-sekoitus tosin ilmestyi yllättäen lautaselle silloinkin. Koska maustehammasta kolotti ihan hirveästi, päätin ottaa vaikutteita taas kerran aasialaisesta keittiöstä - ja mikä fuusioenergian määrä täytti keittiön :D Tein broilerilihapullia thai-versiona, kiinalaistyylistä sweet sour-kastiketta ja kyytipojaksi intialaista raita-kastiketta. Ihme kyllä nuo kaikki kolme sopi yllättävän hyvin yhteen :P

Eli tässä on muutama osoitus siitä, että kyllä lihaskasvattaja voi muutakin syödä, kuin kuivaa riisiä, kuivaa tonnikalaa tai KPP-mixiä. Tärkeintä on itse olla selvillä ruoka-aineiden suhteista ruoassa. Mutta soveltamaan oppii kyllä nopeaa ;)

Reenipizzaa

POHJA:

5 g kuivahiivaa

1 tl hunajaa

1 tl ruususuolaa

2 dl kädenlämpöistä vettä

2 rkl oliiviöljyä

2,5 dl vehnäjauhoja

2 dl täysjyvävehnäjauhoja

TOMAATTIKASTIKE:

1 tlk = 400 g tomaattimurskaa

1 keltasipuli

1 tl joditoitua suolaa

1 tl hunajaa

mustapippuria

oreganoa

basilikaa

TÄYTTEET:

120 g 7 % naudan jauhelihaa

100 g 5 % aamupalajuustoa

100 g tomaattia

30 g punasipulia

50 g ananasta

50 g rukolaa

Eli ensiksi valmistetaan pohja, annetaan kohota lämpimässä 30 minuuttia, työstetään taikinasta pohja ja annetaan pohjan nousta ennen täyttämistä 5 minuuttia liinan alla.

Kuullota pilkottu sipuli kattilassa öljyssä, lisää tomaattimurska ja muut (pl. oregano ja basilika). Anna kiehua noin 5 minuuttia ja sitten hiljalleen matalalla lämmöllä noin 10 minuuttia tai kunnes kastike paksuuntuu. Lisää lopuksi basilika ja oregano. Anna jäähtyä.

Sitten vain täytetään pizza ja paistetaan 225 asteessa.

Jauhelihabolognese

400 g naudan 10 % jauhelihaa

2 keltasipulia

2 valkosipulin kynttä

1 punainen chili

1 pieni fenkoli

2 raastettua porkkanaa

2 rkl sitruunan mehua

400 g tomaattimurskaa

400 g paseeratttua tomaattia

1- 2 tl merisuolaa

1 rkl hunajaa

mustapippuria

oreganoa

basilikaa

Paista jauheliha ja freesaa sipulit ja vihannekset oliiviöljyssä kattilassa. Lisää sitruunamehu, tomaattimurska ja paseerattu tomaatti. Mausta suolalla, hunajalla ja mustapippurilla. Anna kiehua 5 min. Lisää jauheliha ja anna hautua hiljalleen kiehuen kannen alla noin 10 minuuttia. Lisää oregano ja basilika. Tarjoile täysjyväpastan kanssa + jo legendaarista (lue: iänikuista) kukkakaali-parsakaali-porkkana- mixiä.

Thai-broileripyörykät ja vihanneksia sweet sour-kastikkeessa

Thai-pyörykät

400 g broilerin jauhelihaa

1 dl kiehuvaa vetta

1 dl kauraryynejä

1 tl ruususuolaa

2 tl red curry paste

2 puristettua valkosipulin kynttä

1 rkl fish sauce

2 tl kuivattua korianteria

hieman sitruunan mehua

mustapippuria

kananmuna

Sweet sour-kastike

2 dl vettä

3 rkl riisiviinietikkaa tai  2 rkl tavallista etikkaa

2 rkl hunajaa

3 rkl paseerattua tomaattia

1 rkl vehnäjauhoja

suolaa

mustapippuria

Lisää kiehuvaan veteen kauraryynit ja mausteet. Anna tekeytyä. Lisää liha ja muna ja sekoita. Muotoile pyöryköitä ja paista 200 asteessa 15 - 20 minuuttia.

Sekoita kastikkeen ainekset. Pilko haluamiasi vihanneksia (porkkana, paprika, sipuli jne) ja freesaa niitä pannulla. Lisää kastike ja anna kiehua. Tarjoile nuudelien kanssa.

Täyteläisyyttä annokseen toi myös raitakastike.

Seuraavalla kerralla taas jänniä juttuja luvassa, ei mitään järkyttäviä muutoksia, mutta jotain pientä uutta kylläkin. Huomenna saan tänne taas seuraa ja pääsen (tai oikeammin: minut pakotetaan) yliopistolle kirjoittamaan gradua. Minun on pakko tehdä siellä graduhommia, koska en saa jostain kumman syystä verkkoa toimimaan. Eli pakko on kirjoittaa, kun ei änkkäreitä pysty pelaamaan eikä netissä roikkumaan!

Seuraavaan kertaan! Iloista viikkoa kaikille, ei ole enää pitkästi viikonloppuun :)

// J