Istuminen, passiivisuus ja liikkumattomuus ovat ongelmani (joka myös näkyy)

Fastin Muscle Challengen rytmissä ollaan eletty jo 7 viikkoa ja nyt pärähti käyntiin vko numero huit. Ruokamäärät ovat olennaisesti olleet isompia siihen verrattuna, jos söisin sen verran mitä huvittaisi. Ruokavalioa olen noudattanut sen 80 %:n tarkuudella, mutta herkkujakin siihen väliin on mahtunut - aivan kuten Fitfarmin Lite In Shapinkin aikana. Silmiinnähtäviä muutoksiakin on tapahtunut: käsivarsiin on tullut lisää lihasta, selässä on havaittavissa pientä V-shapea ja etureidet ovat alkaneet sieltä läskisoosin seasta hahmottumaan. Mutta sitten on myös jotain huonoakin tapahtunut: keskivartaloon on alkanut tulemaan sitä ahdistavan tuttua pehmytkudosta: laardia.

Kyllä siitä vielä selkä tulee!

Saavuin eilen siskoni luokse. Siskollani on samainen MC-projekti meneillään ja hän oli käynyt tarkistuttamassa oman kehityskulkunsa Inbody-mittauksella. Tulokset olivat erinomaiset: kolmen kuukauden aikana hänelle oli tullut lihasmassaa 0,5 kg ja rasvaa oli lähtenyt reilu kilo. Mutta mitä ilmeisimmin minulle ei ole välttämättä käynyt yhtä toivotulla tavalla. Siskoni, jolta saa kymmenen kertaa tarkempia ja luotettavempia kehonkoostumusanalyyseja kuin yhdeltäkään mittauslaitteistolta, totesi minulle, että Jenna sinä olet nyt kyllä vähän läski. Ja tottahan se on, mahaan on kieltämättä tullut hieman täytettä. Itse en ole juurikaan kiinnittänyt sen enempää huomiota, koska vaatteet istuvat entiseen tapaan eikä mittanauhallakaan ole tapahtunut reagointia edellyttäviä muutoksia. Kun vyötärönympärys on pysynyt samana ja pelastusvanteeseen on tullut vain pari senttiä lisää (lantiolta lähtenyt 2 cm), olen olettanut, että kysymys on normaalista massankasvatusruoan sivuvaikutuksesta.

Kuten minä: kirja kädessä vaikka terveys olisi vaarassa :D

Että semmoin wake up call tällä kertaa. Semimasentuneena pohdin siskoni kanssa, että onko ruokavaliossa jotain pielessä - onko hiilareita kenties liikaa. Sitten siskoni iloisesti päätti ilmoittaa, ettei hän ole noudattanut ruokavaliota niin tarkasti, vaan joskus iltapalana on ollut pullaa ja alkuruokana suklaata. Yhtenä päivänä meni jopa kokonainen suklaalevy. Ja kuitenkin rasvaa oli lähtenyt kilo. Lällällää. Toisin sanoen, hän on vetänyt herkkuluokkaan kuuluvia elintarvikkeita surutta reilusti enemmän kuin minä. Lisäksi Inbody-mittaaja oli käskenyt siskoani syömään vielä enemmän, eli kehottanut bulkille. Joten rationaalis-loogisen ajatusmallin mukaisesti minun kannattaa jatkaa ruokavalion mukaisesti edelleen, ehkä jopa lisätä ruoan määrää.

* olemme siskon kanssa kuin identtiset kaksoset, näytämme samalta,, kehomme reagoi samalla tavalla, kuulostamme samalta ja jopa inbodymittaukset viime  toukokuulta olivat lähes tulkoon samanlaiset :D Joten siksi vertailu siskooni on perusteltua. *

Koska ruokavalio oli minulle ja siskolleni yhteneväinen, pohdimme  seuraavaksi eroavaisuuksia. Merkittävänä eroavaisuutena oli se, että siskoni ulkoilee koiran kanssa, liikkuu paikkojen välillä kävellen taikka pyöräillen, käy salilla ja on kahdeksan tuntia päivässä töissä, joissa hän seisoo tiskin takana ja täyttää hyllyjä. Minä puolestaan käyn salilla ja.. istun perseelläni ainakin se 8 tuntia päivässä. Merkittävin ero on siten aktiivisuus pitkin päivää. Älkää ymmärtäkö väärin, treenaan kyllä verenmaku suussa salilla, enkä vain tuijota kotona televisiota kaiket illat. Ja seuraavaksi koottujen selityksien pariin. Nimittäin merkittävä harrastusta (kehonmuokkaus) haittaava työ on tällä hetkellä Operaatio Iso G. Olen viikkojen ajan raapustanut täysillä tuota ajatustyön multihuipentumaa ja kasassa on tällä hetkellä 75 sivua raakatekstiä (jota pitää vielä muokata rankalla kädellä). Niskassa hengittävät paineet valmistua ja suuri himo päästä työelämään.  Gradua on kirjoitettava silloin, kun iskee flow-vaihe, sillä keskeytykset katkaisevat ajatuksen, jolloin punaisen langan eteneminen voi pysähtyä kuin seinään. Ja kun sitä gradua on kirjoitettava täysipainotteisesti, kaikki muu on toissarvoista ja muun oheistoiminnan on tapahduttava nopeasti kirjoitustyötä haittaamatta. Joten aamuaerobiset ovat jääneet tekemättä, kirjastoon on menty 10 kg:n läppärin ja kirjavuoren kanssa bussilla, salille ja kauppaan on menty autolla ja varmaan rappustenkin kapuaminen on korvattu hissillä.

Toisin sanoen olen oppinut hyötyliikunnan merkityksen. Niin pienilläkin asioilla kuin kävellen tehtävällä aamuaerobisella ja kuntosalille pyöräilemisellä voi olla niin iso merkitys. Jopa niin iso, että asetettujen tavoitteiden toteutuminen voi olla siitä riippuvainen. Vielä kun oma perusaineenvaihduntani on niin naurettavan huono (1300 kcal), hyötyliikunnan ja aktiivinen elämäntapa olisivat minulle todella tärkeitä. Hyötyliikunnalla kun on aineenvaihduntaa kiihdyttävä ja lihaksia palauttava vaikutus. Miten ironista, jos oikein miettii: itse rummutan aktiivisen elämäntavan puolesta - ja huomaankin, kuinka päiväni täyttyvät liikkumattomuudesta ja passiivisuudesta. Istumatyön vaaroista ei todellakaan turhaan varoitella. Minun kohdalla se on väistämättä johtanut aineenvaihdunnan hidastumiseen ja ihanien niska-hartia-ongelmien come backiin. Nyt se on nähty, pelkkä neljä kertaa viikossa tapahtuva salitreeni ei yksin riitä, vaan kokonaisuuden on oltava muutoinkin kunnossa. Pienikin asia voi olla kokonaisuuden kannalta ratkaiseva.

Nörttinurkkaus. Tämmöistä näkyä tuijottelen useamman tunnun päivässä, takamuksellani istuen kuinkas muutenkaan,

Istuminen, passiivisuus ja liikumattomuus ovat tällä hetkellä ongelmani - ongelma, joka ei kokonaan hetkeen vielä poistu, koska kirjoitustyö on kunnianhimoisesti haastava ja pahasti kesken. Gradun kirjoittaminen on siten erittäin haitallista terveydelle, koska:

Istuminen tappaa = istun, koska kirjoitan gradua = gradu tappaa.

Näin sen on oltava. Mutta työelämään vihdoin päästyäni ongelma tulee olemaan lopullisesti poissa. Ellen sitten työllisty tutkijana ja aloita oman väikkärin raapustamista. Jess.

Yllättävääkin kyllä, myös kuntosalihirmukin voi näin ollen kärsiä passiivisesta elämäntavasta ja liikumattomuudesta. Nyt kun majailen kolme viikkoa siskoni  luona, menen joka aamu aamuaerobiselle tyhjän vatsan ja Welsh Corgin kera, liikun pyörällä ja kävellen ja ulkoilutan koiraa ahkerasti. Yritän nyt tosissani liikkua enemmän PITKIN päivää,

Näillä sanoin kehoitan kaikkia liikkumaan monipuolisesti, pitkin päivää ja arvostamaan myös hyötyliikunnan.. hyötyjä. Nyt kirjoituspuuhia seuraavaksi ja sitten menen kettunaattorin kanssa ulkoilemaan ihanaan syysaurinkoiseen ilmaan.

Mukavaa viikkoa kaikille!

// J