Ruokasuunnittelusta helpotusta dieettaajan arjenhallintaan

Hej på er alla!

Kiirusta on tuttuun tapaan pitänyt. Olen jälleen elellyt matkalaukkuelämää, ja viimeisten päivien aikana on tapahtunut niin paljon, että voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan viime viikon tapahtumista. Matkaan on mahtunut uuden työn aloittaminen, iloa ja innostusta, mutta myös syvää surua. Viime viikolla olen ymmärtänyt, kuinka tärkeää läheisten tuki on - ihan kaikessa. Niin myös tässä kuntoprojektissa. Ihana siskoni on ollut semmoinen tsemppari (lue: armoton sadisti), joka saa minuunkin virtaa ja energiaa noudattaa treeni- ja ruokaohjelmaa. On huomattavasti helpompaa olla dieetillä, kun saa toiselta vertaistukea (ja huutoja, jos suunnitelmassa ei olla pysytty). Olen aina miettinyt kumpaa pelkäisin enemmän a) Bull Mentulaa vai b) siskoani. Sori Bull, sisko voittaa tässä asiassa 100 - 0, koska sen kielenkäyttö on tuhat kertaa järkyttävämpää ja se tietää missä mä asun :D

Kuvassa on erittäin nuutunut matkustaja, mutta Roteiinit pysyy väsymyksestä huolimatta matkassa!

Toisen dieettiviikon aikana olen ymmärtänyt myös kunnollisen suunnittelun merkityksen - tällä kertaa ruokalistojen muodossa. Sen sijaan, että pyörisin kaupassa suurena kysymysmerkkinä vailla päämäärää ja toistaisin tämän useampana kertana viikossa, päätin panostaa suunnittelutyöhön. Niinpä istuin kirjoituspöydän ääreen ja mietin valmiiksi, mitä ensi viikolla keittiössä värkkäilisin. Aion ehdottomasti ottaa tämän tavaksi. Kerran viikossa tapahtuva suunnitteltyö on paljon parempaa kuin jokapäivänen pähkäily. Treenien lisäksi aikaa jää myös muulle toiminnalle, kuten MTV:n laatusarjojen katselemiselle. ;) :D

Esimerkkiviikkoni ruokalista näytti tältä:

Ajatuksena on, että syön lounaalla aina edellispäivän päivälliseksi valmistettua ruokaa, koska työpaikkaruokaloiden sapuskat ovat kaukana dieettiruoasta. Kun lounaan valmistaa itse, tietää tasan tarkkaan mitä se sisältää. Ruokalistan pohjalta on helppoa laatia myös se kauppalista, joka on hyvä myös hyvä muistaa ottaa sinne kauppaan mukaan (eikä jättää keittiön pöydälle...). Näin loppuu se kaupassa vaeltaminen ja kaupasta selviää nopeasti ulos. Lisäksi säästyy aikaa ja rahaa, kun viikon ostokset saa kerralla kannettua kaupasta. Minulla menee tyypillisesti kauppareissulla noin 60 minuuttia, jonka aikan ihmettelen, mitä sitä tänään syötäisiin. Lopputulemana on kahden päivän ostokset + heräteostokset. Jos viikon aikana käyn 3 - 4 kertaa kaupassa, aikaa menee neljä tuntia. Yhden kauppareissun taktiikassa on myös eräs hyvä puoli: ei tarvitse mennä kauppaan joka päivä kuolaamaan kaikkien herkkujen perään!

Kuvassa rehuja, bataattimuusia ja pestosilakoita

Tuli eksperimentattua keittiössä raejuustolättyjen muodossa. Hyvin pysyivät kasassa.

Ruokasuunnittelua voi hyödyntää myös ravintolassa. Kyllä olen juuri tehnyt sitä, mitä pelkäätte: aiheuttanut keittiöhenkilökunnalle ihmetystä, harmaita hiuksia ja stressiä :D Viime lauantaina halusimme siskoni kanssa juhlistaa uutta työpaikkaani (todellinen syy: emme jaksaneet kokata) ja päätimme mennä ravintolaan syömään - dieetistä tinkimättä. Otimme listat treenien hierryttämiin kätösiimme ja aloitimme ruokalistan tutkailemisen: mikä annos sopisi ruokavalioomme ja missä annoksessa olisi vähiten muokattavaa? 

SIINÄ! Banjot esiin ja kastikkeet vain pois! Uuniperunaakaan ei ollut uitettu rasvassa. Jes! Tämän annoksen pystyy nauttia ilman, että viikon diettaamiset menevät hukkaan ja aineenvaihdunta menee sekaisin. Ja  juuri kun luulimme, että olimme onnistuneet välttämään kaikki houkutukset matkasta...

... sitten eteemme lätkäistiin läjä nachoja! FAIL! Emme muistaneet lainkaan, että ravintolassa oli nachovaara. Vajaan parinkytäminuutin ajan haistelimme ja haikailimme nachojen perään. So close but so far away... :D

Sitten vihdoin saimme ateriat eteemme ja pääsimme nachokidutuksen jälkeen syömään.

Etukäteissuunnittelu kannattaa, jää enemmän aikaa itse syömiselle ;) Suunnittelun ja sitoutumisen tuloksia on jo nyt havaittavissa. Ensimmäisen dieettiviikon aikana painosta lähti kaksi kiloa (mitä ihmettä?), läskivanteelta katosi peräti neljä senttiä! Kyllä sen heti huomaa, minne mulla varastoituu hiilarit :D Alla olevista kuvista vasen on otettu 1,5 dieettiviikon jälkeen, ja oikeanpuolinen tammikuun lopulla, advancedin viimeisellä viikolla. Tiivistymistä tapahtuu siis ja motivaatio on huipussaan!

Mulla on niin iso ja läski tuo takaosasto, että koirakin hukkuu kuvassa sen taakse :D

Sain eilen työhuoneen ja nyt odotan kuumeisesti työkonetta, jotta ne työt voisi vihdoin jo aloittaa! :)
Mukavaa lähestyvää viikonloppua kaikille!

// Jenna

Herkkujen yleismaailmallinen näkyvyys on dieetin pahin uhka

Blenderi huutaa aamuisin tuttuun tapaansa. Kaurapuurolautanen pyörii mikrossa ympyrää (tai siis melkein pyörii, sillä havaitisin, ettei aluslautanen taida olla mikron alkuperäinen lautanen, iskä voisi hieman selittää?!). Dieetti on siis alkanut ja paluu kurinalaisuuteen on taas käynnistynyt. Sen sijaan, että tuntisin suurta nälänpelkoa ja huolta jaksamisesta, suhtaudun koitokseen suurella innolla ja helpotuksella. Edellisviikon läskien juhlaviikko teki tehtävänsä, sillä turvotuksen lisäksi päällimmäisenä tuntemuksena on LÄSKIOLO - se olo, kun tuntuu manaatilta. Eli suurella intohimolla ollaan matkassa. Rasvan deletoimisprojektia on nyt pian ensimmäinen viikko takana ja suurimmaksi osaksi kaikki on ollut kivutonta - siis suurimmaksi osaksi.

Paluu liikunnan ja kuntosalin pariin eivät ole olleet ne kaikista vastenmielisimmät jutut. Rehellisesti sanoen olen ikävöinyt aerobista liikuntaa niin paljon, että olen suuresti nauttinut tyhjällä vatsalla tehtävistä aamulenkeistä. Pelkän salitreenin tanakoittamana ja kangistamana päätin kokeilla pitkästä aikaa myös kotitreenaamista Jillian Michaels 30 day Shredin parissa. Vaikka hyppiminen ja pomppiminen tuntuivat raskaalta, keuhkot vinkuivat rasituksesta ja läskit heiluivat sinne tänne, riehuminen oli vaan niin kivaa. Siis pitkästä aikaa olen saanut kokea liikunnan riemua! :D

Salirakkaus syttyi uudestaan uuden salilöydön ansiosta. Siis aivan mielettömän hyvinvarustellun salin bongasin tällä viikolla! Miksi en aiemmin löytänyt tätä?! Kuvassa kakara karkkikaupassa.

Joten treeneihin palaaminen ja dieettiruokailun aloittaminen eivät ole olleet minulle ongelma. Ehdottomasti suurin koetinkivi on minulle herkut ja koko ajan mielessä vellova herkkuhimo. Kannan varmaan jos jonkinlaista gourmée- tai kermaperseisyysgeeniä, sillä rakastan kokkaamista, mausteita, leipomista, makujen yhdistelemistä, täyteläisiä ruokia ja kuplivia juomia. Olen luonnostani herkkualtis. Näin ollen luontainen taipumukseni herkuteluun ei ole yllätys. Parhain tapani torjua herkkuhimoa on sulkea herkut pois mielestäni. En osta herkkuja enkä tee niitä missään muodossa. Tämä ei siltikään ole riittävää, sillä herkuilla on yllättävän suuri näkyvyys maailmassamme.

Herkkuja eli sokeri- ja rasvapommeja on kaikkialla, ja ne saavat näkyvyyttä minne ikinä menetkin, mitä tahansa teetkin. Ruokakaupassa käyminenkin tuotti ensimmäisenä viikkona haasteita. Kun katse haikeana selvisin megalomaanisen juustolaarin ohi, ja onnistuin kiertämään keksihyllyt kaukaa, kauppareissun viimeinen koettelemus, KARKKIHYLLY, seisoi edessäni. Voi sitä irtokarkkien tuoksua, kun kiidin hyllyjen välistä nopeaa ohi. Myös media on pullollaan kaupallisia muistutuksia herkuista. Yleensä olen onnistunut pitämään tunteeni kurissa, mutta kun VOF:n mainostauolla rutuun pamahti Maraboun uutuuspussi sisältäen suklaata ja hedelmäkarkkeja, kyynel tirahti linssiin. Pahimmat repsahdusohjelmani ovat Leila Bakar, Britannian parhain leipomo ja Masterchefin miljoonat eri versiot. Niitä ei kannata katsoa, mikäli ei halua herkkuhimon iskevän.

Siis aivan järjettömän hieno näky. Sadasosasekunnissa keksin 10 eri reseptiä, joihin voisin käyttää juustoja.

Lisään tuskaani edelleen: siis kuinka ihanaa olisi laittaa kanafileen päälle tuota punakuorista Red Devil- cheddarjuustoa?

Ei missään mielessä ole riittävää, että herkut saavat näkyvyyttä eri kokkiohjelmissa ja mainoksissa. Ei, niitähän on pakko tunkea myös muihinkin tuoteosastoille eri makujen muodossa. On mansikkakuppikakun makuista teetä, on mandariinijuustokakun makuista jogurttia ja kanelipullan makuisia proteiinipatukoita. Assosiaatiokyky on joskus huono asia. Juuri kun olen saanut himot pyyhittyä mielestäni ja suuntaan päättäväisenä lisäravinnehyllylle, niin sitten vastaan tulee valkosuklaa-lime-proteiinipussi. Miksi ihmeessä noita herkkujen mielleyhtymiä pitää tunkea treeniosastollekin?

Käsi sydämelle: kumpi maistuisi ennemmin a) pussin sukraloosisotku vai b) suklaacookiet ja kylmä maitolasi?

Perkele! Kun näen "kanelipullalta" maistuvan proteiinipatukan, minun ei todellakaan tee mieli sitä himputin kuivaa, pahvilta maistuvaa proteiinipatukkaa, vaan sitä oikeaa pullaa! En tiedä samaistuuko kukaan tähän tuntemukseen, mutta minun herkkuhimoni vain pahenevat kerta toisensa jälkeen, kun näen lisäravinneosastolla herkkuduplikaatiotuotteita (olipas hieno sana :D). Kyseiset tuotteet maistuvat kuitenkin todellisuudessa peeltä, eivätkä edes etäisesti muistuta autenttisia herkkuja. Pahimmassa tapauksessa tällaiset tuotteet synnyttävät kullatun mielikuvan lämpimästä kanelipullasta, kanelin, voin ja sokerin pyhästä liitosta, ja kylmästä maidosta. Mielestäni kyseiset tuotteet toimivat ennemmin herkkuhimojen triggereinä kuin niiden estäjinä.

Eli herkkujen yleismaailmallinen näkyvyys ovat dieettini suurin uhka. Yritä siinä sitten pitää herkkuhimot kurissa, kun joka tuutista tulee jotain herkkuihin liittyvää, joka palauttaa mieleesi herkut. Koska kysymys on ennen kaikkea itsehillinnästä ja omien ajatusten hallinnasta, olen laatinut sotasuunnitelman:

• kierrän herkkuhyllyt kaukaa (pitäsköhän ostaa ravihevosille suunnitellut silmälaput? :D)
• en osta herkuista muistuttavia duplikaatiotuotteita :'D :D
• katson antiherkkuohjelmia telkusta (Olet mitä syöt, Jutta ja superdieetit)
• panostan dieetinmukaisen ruoan laatuun ja maistuvuuteen.

Uskon, että ajan mittaan tämäkin päänsisäinen ongelmani helpottaa. Kohta viikko ollaan kärvistelty, mutta lujana on pysytty! Kun itseensä vain uskoo, niin mikään ei ole mahdonta.

Mukavaa ensi viikkoa!

// Jenna

Ps. Löysin uuden rakkauden salilta: Step millin! Aivan mahtava laite <3 

Totaalinen fitness-breikki on suorittamista parempaa

Minulla on ollut viimepäivinä sellainen hullunmylly ja pyöritys käynnissä, että aikaa ei ole edes ollut nukkua! Pelkästään tässä parin päivän aikana olen taittanut kilometrejä sellaisen parin tuhannen verran, ja vasta nyt (monen päivän tauon jälkeen) olen vihdoinkin saanut istahtaa rauhassa alas läppärin äärelle, hengähtää ja avata Bloggeri kirjoittamista varten. Must-do-listassa on ollut niin paljon tekemättömiä tehtäviä, ettei aikaa ole jäänyt paljon muulle - ei edes treenaamiselle. Mutta onneksi nyt saan muutaman päivän ajan hengähtää rauhassa, kunnes tämä mylly lähtee käytiin pian uudestaan :D

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, minulla alkaa kolme kuukautta kestävä dieetintynkäinen, joka mukailee fitness-kisoihin valmistautuvan dieettiä. Tarkoituksena on seuraavien viikkojen aikana tiristää rasvaa tästä ruhosta niin paljon kuin mahdollista. Sain kuulla aikaisemmin dieetillä olleilta, että heillä oli paino pudonnut 7 - 12 kiloa! Vaikuttaa erittäin lupaavalta projektilta, mutta hyvin haastavalta ja raskaalta. Helppoa tästä ei tule. Näin ollen minun kohdallani dieetille siirtyminen edellyttää huolellista valmistautumista niin henkisellä kuin fyysisellä tasollakin. Advanced loppui minun kohdallani reilu viikko sitten, ja samalla alkoi myös valmistautuminen dieettiä varten. Valmistautuminen on noudattanut seuraavanlaista kaavaa:

Ei hielle ja tuskalle, kyllä levolle, erilaiselle liikunnalle ja vapaalle syömiselle.

Valmistautumiseni alkoi totaalisella salitauolla. Advancedin treenit olivat raskaita, uuvuttavia ja pitkäkestoisia. Kun rankkaa (ja yksipuolista) treeniä on takana 12 viikkoa, alkaa homma maistumaan pahvilta. Kun jokaista liikettä hinkataan miljoona toistoa kädet tuhannen rakkuloilla, eikä treeni ota loppuakseen 1,5 tunninkaan jälkeen ja jokaisen sarjan jälkeen seuraa välikuolema, ei ole ihme, että koko touhusta lähtee into ja ilo. Eli treenaamisenkin suhteen voi tulla ähky. Motivaatiopulan ja EVVVK-asenteen lisäksi treenitauko oli paikallaan ihan terveydellistenkin syiden vuoksi; nimittäin paikat alkoivat siinä määrin pärkyämään, etteivät treenit enää onnistuneet samassa laajuudessa. Yhtenä treenikertana alaselkä otti sen verran osumaa, että jaloista lähtivät kaikki voimat enkä voinut edes prässätä kelkan painolla. Samoin ranteet ja polvet ovat olleet koetuksella. Mieheni sanoi, että olen kuin vanha poro, kun lonkat ja nivelet naksuvat ja paukkuvat kävellessäni hänen ohitseen. Joten palautumisen näkökulmasta päätin pitää totaalisen breikin treeneistä.

Olin kyllästynyt myös kaikkeen kurinalaisuuteen, jota viimeisten 12 viikkojen aikana minulta on vaadittu (olen itse vaatinut). Koska aloitin lepoviikon treeneistä, päätin ottaa lepoviikon myös tarkasta ruokavaliosta, sillä minua ei vähempää kiinnostanut aloittaa aamua iänikuisella kaurapuurolla, en jaksanut syödä ainuttakaan parsakaalia enkä tarkkaillut kellosta ateriavälien pituuksia. Päätin tehdä kaikkea, mistä olen kokenut jääväni paitsi advancedin aikana. Jäin köllöttelemään sohvalle, kun siltä tuntui ja nappasin kouraani teekupposen ja lehden. Liikuntaa harrastin talvisessa metsämaisemissa ja leikkimällä koiran kanssa lumihangessa. Vatsarutistuksien sijaan treenasin vatsalihaksiani nauramalla siskoni kanssa.

Sen sijaan, että olisin yksin tuskaillut hikisellä punttiksellä, menin hyvässä seurassa talvikävelyreitille.

Koirissa on se jännä juttu, että aina kun yrität ottaa kuvaa, ne kääntävät pään pois oikealla hetkellä.

Salilaitteiden sijaan päätin ihastella luonnon kauneutta. Kuvassa pakkasellakin virtaava lähde.

Rasvanpolttoa tällä viikolla.

Ruokavaliostani päätin irroittautua heti kunnolla: mässäilin kaikkea kaipaamiani herkkuja. Join monen kuukauden tauon jälkeen kokista, söin mozzarella-tikkuja, tein över-juustoisia enchiladoja, käytin KERMAA, kastikkeita ja muuta epäterveellistä ja kiellettyä. Mwahhaa! Tavoitteenani oli saavuttaa dieettiä varten sellainen herkkuähky, ettei muutamaan kuukauteen tee mitään mieli. Let me tell you a secret: nyt tiedän, ettei herkkuähkyä ole mahdollista saavuttaa  koskaan - se on yhtä saavuttamaton kuin sateenkaaren toinen pää :D

Lounaalla ei murehdittu makroja, ja päreiden sijaan poltettiin kynttilöitä.

Rahka sai jäädä rauhassa jääkaappiin, aamiasella minulla oli pitkästä aikaa jogurttia, aivan taivaallista!

Kuvassa moni(a)tyydyttynyttä rasvaa <3 <3 <3

Kuvassa kuivaa ja tummaa riisiä, vähärasvaista kanan rintafilettä sekä kukkakaali-porkkana- parsakaalimixiä ;) :D

Eli advancedin aikana fitness-elämäntapaa tuli melkein noudatettua aina kyllästymiseen asti. Niin mieli kuin keho olivat uuvuksissa kurinalaisten ja rankkojen viikkojen jäljiltä. Uskon, että dieetin aloittaminen heti advancedin jälkeen olisi ollut liian kuormittavaa myös sen vuoksi, että motivaatio ohjelmien noudattamiselle oli pohjalukemissa. Elämässäni on meneillään muutoinkin niin kaikenlaista, kuten valmistuminen ja uusi työpaikka, joten breikki oli ihan stressinhallinan kannalta tarpeellinen.

Nyt voimaa (ja kaloreita!) on kerätty viikon aikana runsaasti ja pieni kuntosali-ikävä on hiipynyt jo mieleeni. Ensi viikolla aloitan dieettaamisen, johon suhtaudun nyt uudella innolla!

Ihanaa ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Käykäähän ulkoilemassa luonnossa, sillä on ihmeellisen voimaannuttava vaikutus.

// Jenna