Menestyksen salaisuus olet sinä itse.

Viime päivät ovat menneet valmistumiseen liittyvissä askareissa, joihin on yllättävästi mennyt paljon aikaa. En voi vieläkään uskoa, että se oli nyt sitten siinä - tutkinto on nyt valmis! Kyllä on melkoisen mieltä ylentävää nähdä opintosuoritusotteessaan kaikki vaadittavat opintosuoritukset sekä ylimpänä merkintä tiedekuntaneuvoston hyväksymästä tutkielmasta. Asetin itselleni vuosia sitten tavoitteekseni kirjoittaa laadukas ja hyvä gradu. Paljon siihen meni aikaa ja aivosoluja, mutta hirmuinen vaiva ja usko omaan asiaan palkitisivat: tutkielma hyväksyttiin parhain arvosanoin. Aloitin tuossa myös työnhaun, mikä on itsessään hyvin aikaa vievää ja käy kyllä mielestäni jo työstä. Ette arvaakaan mikä pyöritys alkaa, kun ilmoittaudutte mollin sivuilla työttömäksi työnhakijaksi. Kolmantena työnhakupäivänä sain kuulla positiivisia uutisia, eilen tuli erittäin jännittäviä uutisia, katsotaan mihin kaikkeen tämä tulee johtamaan ;) 

Myös treenirintamalla on tullut tuloksia. Selailin treenipäiväkirjaani ja jumankauta mun sarjapainothan ovat kasvaneet ihan mukavasti! Neljä viikkoa sitten tein box-kyykkyjä smithissä 40 kg + tanko ja hackissa kyykkäsin 45 kg + kelkka. Viime viikolla minulle tuli joku ihmeellinen kohtaus sillä, box-kyykyt menivät 60 kg + tanko ja heti näiden perään tein hackissa 70 kg+ kelkka. Samoin yläkroppaan on tullut poweria lisää. Olen pitkään kärsinyt olkapään vammasta, joka uusii itseään aina vähän väliä. Tästä johtuen rintatreenini ovat aina menneet lähinnä päin mäntyä, minkä johdosta olen varmaan puoli vuotta hinkannut penkkiä maksimissaan 10 kg:n käsipainoilla. Toissapäivänä voimakohtaus jatkui, sillä sain tehtyä kaksi sarjaa jopa 15 kg:n käsipainoilla! Success! Olen todella innoissani, koska nyt tiedän, että olen tehnyt kaiken oikein. Nimittäin lisääntynyt läskimassa ei kasvata voimaa, vaan ainoastaan lisääntynyt LIHASMASSA. Eli lihasta on pakostakin tullut lisää :)

Koska olen viimeaikoina saanut onnekseni kokea onnistumisen riemuja, olen alkanut myös pohtimaan, että mikä saa ihmisen onnistumaan tavoitteissaan. Menestyminenhän on eräänlaista itselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Uskon, että menestymisen salaisuus on usko omaan tekemiseensä sekä positiivinen suhtautuminen niin asiaan kuin asiaan. Avainasemassa on olla aito oma itsensä sekä keskttyminen vain omaan tekemiseensä. Itseään ei kannata verrata muihin, sillä kaikki tulevat niin erilaisista lähökohdista, jolloin vertailu ei edes ole järkevää saati sitten mahdollista. Näin ollen menestyminen lähtee jokaisesta itsestään ja on riippuvainen pitkälti omasta asenteesta: suhtaudutko epäonnistumiseen epäonnistumisena vai mahdollisuutena oppia kokemuksen kautta. Täysin asenteesta riippuvaista on myös se, kuinka hyvin opit muiden kokemuksista ja kuinka hyvin otat muiden neuvoista onkeesi. Mikäli suhtaudut muiden kokemuksiin ja neuvoihin aina torjuvalla asenteella, et koskaan opi muilta mitään. Läheiset ovat hyvä voimavara, sillä vaikka menestyminen lähtee itsestä, ei kukaan menesty yksin tyhjiössä.

Omaa kynttilää ei tule koskaan tule pitää vakan alla muiden reaktioiden pelossa, sillä muuten onnistumisen ilo ja liekki saattavat sammua. Minulla jos kenellä on kokemusta tästä. Minua on aikoinaan kiusattu nörtiksi sun muuksi hyvän koulumenestyksen vuoksi. Mikäli olisin muuttanut käytöstäni kiusaajieni mieliksi, en olisi nyt tässä. Tärkeintä elämässä ei ole miettiä, mitä toiset sinusta ajattelevat. Sen vuoksi toisten ilkeilystä ja alentavista puheista ei todellakaan tule edes olla kiinnostunut, sillä negatiivisuuden takana on usein kateellisuutta, tyytymättömyyttä omaan elämäntilanteeseen sekä itsetunnon ongelmia. Uskon, ettei kukaan henkisesti tasapainonen, eläämänsä tyytyväinen ihminen pura pahaa oloaan ilkeilemällä muille. Tämän vuoksi negatiivisista ihmisistä ei kannata välittää. Loukkaavat sanat kertovat enemmän lausujastaan kuin niiden kohteesta. 

Joku viisas on minulle sanonut:

"Menestyjät keskittyvät menestymiseen, kateelliset menestyjiin."

Ja näin tulen myös tekemään: keskityn vain omaan tekemiseeni ja nautin siitä täysillä. Minulle on tulossa niin jännittävä kevät, että se jos mikä on ispiroivaa. Elämä on täynnä mahdollisuuksia, joten aina kannattaa tarttua uusiin ja erilaisiin haasteisiin - muuten ei voi koskaan saavuttaa mitään uutta ja hienoa. Seuraava haasteeni treenirintamalla tulee olemaan tehodieetin aloittaminen. Dieetti mukailee kisoihin valmistautuvan dieettiä, joten suurella mielenkiinnolla odotan, mitä dieetti tuo tulleessaan. Kunnon kiristymistä on ainakin lupailtu: jotkut ovat pudottaneet jopa 12 kiloa 12 viikon aikana! Hui. Tuleekohan mulle kovakin nälkä?

Tämä oli hyvin sekava postaus, mutta sekavat ovat myös kirjoittajan tunteetkin: sisälläni myllertävät ilon, jännityksen, innostuksen ja luopumisen tunteet :D Eiköhän tämä elämä kohta ala tasaantumaan taas. Yritän jossain vaiheessa tehdä koonnosta Advancedista kuvien ja arvioinnin kera :)

Ihanaa ja positiivista loppuviikkoa kaikille! Iloitkaa omasta ja toistenne onnistumisista! :)

// J

Köyhän fitness-harrastajan ruokaa

Laadukas ja monipuolinen ns. fitness-ruoka on kallista. Kun ruoan arvonlisäveron alennusta saadaan vielä odottaa tovi, moni alkaa pikkuhiljaa haikailemaan edullisten valmishampurilaisten tai nugettien perään. Köyhällä bodaajalla ei ole mitään asiaa ekoloogisuudella, luomulla tai muulla reilulla meiningillä hifistelyyn. Se on kylmä totuus. 

Mutta ei hätää.Terveellisen ja monipuolisen, treeniä ja kehitystä tukevan ruokavalion voi koostaa myös edullisesti. Itselläni on nyt opiskeluaikojen viimeisten kuukausien aikana asunut jos jonkinlainen matti kukkarossa, joten olen oppinut koostamaan kauppalistani hinta-laatusuhteeltaan parhailla vaihtoehdoilla. Köyhän bodaajan ruokavalio ei ole ehkä yhtä optimaallinen lihaksen kasvattamiseen kuin tuhlaamisen kykenevän bodaajan versio, mutta tällä pärjää mainiosti. Seuraavassa muutama vinkki, joiden avulla voi hankkia lihasten kasvua edistävän ruokakassin edullisesti.

Rainbow-rahkat. Yksi harrastukseni suuri pelastaja. Tässä tujussa kulmikkaassa purnukassa on peräti 30 grammaa proteiinia. Prismassa yksi kappale maksaa 0,55 euroa. Ehdottomasti halvin ja eniten proteiinia sisältävä tuote. Tosibodaajat syövät tämän raakana!!
Rahkaa käytän:
- aamupalalla smoothiena
- välipalalla hedelmän kanssa
- iltapalalla hedelmän/ marjojen kanssa

Aamuni alkaa aina kaurapuurolla, marjoilla ja rahkasmoothiella.

Kananmunat. Taivaan lahja fitnessmaailmalle. Prismasta saa vapaiden (vive la liberté) kanojen munia 10 kappaletta 1,05 eurolla. Siitä ei proteiini paljon halpene! Yksi kananmuna sisältää noin 6-7 g proteiinia (ja kaikki välttämättömimmät aminohapot). Itsellä menee rasia päivässä tai parissa.

Kananmunia olen käyttänyt

- välipaloissa munakkaiden ja pannareiden muodossa

- iltapalana

- lounaan ja päivällisen yhteydessä tuomaan annokseen lisää proteiinia

Välipalana tai iltapalana syön monesti munakkaan, johon olen sekoittanut hedelmän. Usein teen banaanimunakkaita, mutta olen sekoittanut munien joukkoon myös päärynäsosetta.

Itsepomitut marjat. Pyllistely hyttysten syöttinä todellakin kannattaa. Viime syksynä poimimme isäni kanssa yli neljä kiloa pakastimeen. Kaupassa 200 g pussin hinta on kahden euron paikkeilla, joten kaupasta ostettuina noihin olisi uponnut 40 euroa. Kaupan mustikat ovat sitäkin kalliimpia. Kun käytän päivittäin marjoja noin 200g, on helposti pääteltävissä, että kaupasta ostettuna marjani tulisivat melkoisen kalliiksi..

Marjoja käytän:

- itse tekemässä mehukeitossa

- aamupalalla puurossa

- iltapalalla rahkan/ munien kanssa

Naudan jauheliha ja tarjouslihat. Jos lihahyllyllä loistaa oranssi tarjouslappu, nopeasti mummojen sekaan vaan penkomaan. Hyvänlaatuisen ja rasvattoman lihan hinta on pilvissä, joten kyynärpäätaktiikka on sallittu. Mikäli budjettisi on todella alijäämäinen, paras vaihtoehto on naudan 10 % jauheliha. Siitä kun saa tehtyä pihvejä, murekkeita, pullia, pastakastiketta, laatikoita, tortillan täytteitä jne. Tonnikala kannattaa jättää hyllyyn. Vaikka tonnikalalla on edullinen maine, sen kilohinta on verrattain korkea jauhelihaan nähden.

Lounaana"oranssilappuista" kanaa, erästä kasvismixiä ja curryriisiä.

Näistä perusraaka-aineista saa vaikka mitä aikaan.

Sesongin kasvikset ja pakastekasvikset. Talvisin perustomaattien ja -kurkkujen hinta nousee, joten on aika suunnata katse juureshyllylle. Juureksia saa usein hankittua hyvällä kilohinnalla ja ne säilyvät jääkaapissa pitkään. Itse olen tehny juureksista keittoja ja soseita sekä uunijuureksia. Myös pakasteiden vihannesvalikoimaa kannattaa hyödyntää. Itse poimin pakastinosastolta (yleensä ikävä kyllä, tylsistymiseen asti) kukkakaali-parsakaali-porkkana-mixiä..

Uunijuurekset

Kuori ja paloittele juurekset

(esim. porkkana, lanttu, palsternakka)

pyörittele rypsiöljyssä

mausta suolalla, pippurilla ja timjamilla/ kirvelillä

paista uunissa 200 C noin 30 min

Reissumies naisen tiellä pitää. Reissumies - varmastikin hinta-laatusuhteeltaan parhain ja edullisin ruisleipä.

Hiilarinlähteinä minulla on niinkin epäeksoottiset tuotteet kuin peruna, riisi ja pasta.

Rasvanlähteenä käytän kananmunan keltuaisia, rypsiöljyä ja joskus Prisman pähkinälaarista pähkinöitä.

Yhdestä en luovu: palautusjuoma. Mutta toki tässäkin mennään matalan budjetin ehdoilla. Oikeaoppisesti palautusjuoma pitäisi sekoittaa heraisolaatista ja hiilareista, mutta valmiit proteiinijuomat tulevat paljon edullisemmaksi kuin heraisolaatit ja hiilarisäkit.

Olen kokeillut mm. näitä neljää tuotetta, joista parhaimmalle sijalle pääsee Leaderin Prode +. Rainbow-juoma on halvin, mutta ehdottomasti kamalimmasta päästä :D

Summa summarum, näin fitness-ruokavaliota voi noudattaa edullisesti:

• tarkkaile tarjouksia, mutta tarjoustuote ei välttämättä ole halvin
• halvin proteiininlähde on kananmuna vrt. herasäkki
• älä sorru halvoilta vaikuttaviin einesratkaisuihin: maksat tyhjästä, sillä niissä ei yleensä ole tarpeeksi ravintoaineita + saat löysän pepun kaupan päälle
• vertaile laatua ja kilohintoja
• näe vaivaa: itse tekemällä säästät. Esim. kananmunan valkuaisia myydään purkeissa, mutta valkuaiset tulevat paljon halvemmiksi, kun ne erottelee itse
• tee isompi annos ruokaa kerralla ja pakasta ylijäänyt ruoka
• harrasta meal-preppausta: rahan lisäksi säästyy myös aikaa
• hyödynnä ruoantähteet vaikka pyttipannun muodossa
• mene kerran viikossa kauppaan, niin ei tule turhakkeita ostettua turhan tiheästi
• ota eväät töihin
• harrasta ruokalistoja - näin aikaa ei tuhlaudu mietiskelyyn ja ostoslistan suunnittelu helpottuu

Mukavaa lauantaita kaikille!

// Jenna

Kuntotestillä potkua persuksiin!

Tulipa hankittua itselle taas aimo annos motivaatiota liikkumiseen ja aktiiviseen elämäntapaan. Löysin vanhasta Menaiset Sport 3/2014 -lehdestä kuntotestin. Bulkkaamisen, lihomisen sekä kaiken aerobisen karsimisen johdosta tiesin, että kuntoni ei varmastikaan ole mitään tähtiluokkaa: olenhan iso lössykkä :D Myöhemmin keväällä minulla on edessä sekä dieetti että järkyttävästi aerobista, joten halusin vertailupohjaa kunnon paranemisen mittaamiseksi. Pakkasin lehden mukaan reppuun ja marssimme siskoni kanssa salille. Tarkoituksemme oli, että tekisimme kuntotestin ennen treeniä ja sitten vasta nostelisimme rautaa. Toisin kävi. Salilla oli ihme treeniporukoiden invaasio, jolloin kaikki laitteet ja painot olivat varattuina. "Pitkää tunkkinne" - asenteella päätimme siskomme kanssa (änkkäreitä ensin pukkarissa pelattuamme), että tänään ei todellakaan ole treenipäivä. Sen sijaan päätimme keskittyä täysin kuntotestiin.

Otimme kuntotestin pohjaksi lehdessä olevan testin, johon lisäilimme itse muutaman inhokkiliikkeen. DIY - kuntotestiimme kuului:

1. Kyykyt siten, että sormet koskettavat lattiaan
2. Punnerrus (en saanut tehdä polvet maassa)
3. Istumaannousut vatsoille
4. Pystypunnerrus kp vuorokäsin
5. Burpee-hypyt
6. Lankku
7. Liikkuvuutta testattiin syväkyykyllä
8. Cooper-testi

Pystypunnerrukset taidettiin tehdä liian kevyillä panoilla, joten seuraavat testataan 7 kiloisilla. 

Liikkeitä 1 - 5 tuli tehdä niin monta kuin ehtii 30 sekunnissa. Lankussa tuli pysyä niin kauan kuin kykenee, ja syväkyykkyissä tuli virhepisteitä, mikäli keho ei pääse asentoon virheettömällä liikeradalla. Cooperissa juostiin niin paljon kuin kintuistä pääsee 12 minuutin aikana. 

En tiedä kuinka surkeassa jamassa kuntoni on, mutta testi meni ihan treenistä! Olimme kummatkin hikisiä, punaisia ja väsyneitä, mutta onnellisia. Minulle kaikista suurin häpeämisen kohde ovat punnerrukset. En ole pitkän aikaan harrastanut punnerruksia ja painoa on kertynyt, mutta en todellakaan tiennyt tilanteen olevan noin huono! Kuulemma eläkeläisetkin punnertavat komeammin kuin minä. Ja tietenkin siskoni piti päästä kunnolla rökittämään minut, sillä hän sanoi, ettei yhtäkään polvet maassa tehtyä yritelmää katsota punnerrukseksi. Tässä oli koira haudattuna, sillä ensin minulle naureskeltuaan siskoni vetäisi kevyesti sellaiset 20 toistoa (potkin häntä mielessäni). 

Näin hienosti sitä punnerrettiin! :D 

Tässä tulokseni:

Tiesin, etten ole se salin ketterin tyyppi, joten kauheita tuloksia en odottanutkaan. Mursu-kunnossa oleva ei nyt niin vain lähde pomppimaan :D Sen sijaan yllätyin positiivisesti cooper-testin tuloksesta. En ole koskaan aikaisemmin yrittänyt koko testiä. Näillä astmaattisilla keuhkoilla olen juossut viimeksi kesänä, enkä ole koko syksynä harrastnut aerobista. Kun yhtälöön lisätään vielä elopainon nouseminen, on todellinen ihme, että selvisin koko koitoksesta hengissä! En sitten tiedä, että olisiko ylipitkien volyymisarjojen ansiota, että testi meni noinkin hyvin, niissä kun hengästyy ja meinaa kuolla :D

Kuten tässä blogissa olen aikasemminkin kitissyt: MINÄ VIHAAN AEROBISTA yli kaiken. Mutta tämän kuntotestin myötä kynnys harrastaa aerobista kutistui merkittävästi. Minulle suorastaan syntyi suuri motivoitumisen tunne testin myötä ja odotan innolla dieettausvaihdetta. Testin myötä odotan innolla, että pääsen Grittiin, lenkille, BodyAttackiin, BodyCombattiin ja HIIT-treeneihin. 

Nyt on oma huono kunto tullut taas todistetuksi ja tästä on vain suunta ylöspäin. Mikäli kärsitte liikunnan suhteen motivaatiopuutoksesta, suosittelen kuntotestin tekemistä. Se on semmoinen reality-check, että sillä saa mukavasti kunnon potkun persuksiin. Ja mikäli testin tulokset paranevat seuraavassa testissä, jotain on tultu tehtyä oikein.

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)
// Jenna

Pieniä, mutta terveydelle ja mielelle merkittäviä uudenvuodenlupauksia.

Harrastatko uudenvuodenlupauksia?

Kuuluuvatko lupaukset kategoriaan terveys ja elämäntavat?

Oletko onnistunut toteuttamaan niistä jokaisen vai odottavatko lupaukset yhä joulukuun viimeisenä viikkona toteutumistaan?

Minä olen harrastanut kohta monena kymmenenä vuotena uudenvuodenlupauksia. Osa unohtuu, osa kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja ehkä yhden tai kaksi lupausta voin sanoa toteuttaneeni ilman suurempia itsepetoksia vuoden loppuun mennessä. Vuosi sitten kirjoitin liudan erilaisia uudenvuodenlupauksia, joista suurin osa liittyi liikuntaan ja kuntoon. Surullisen suuri osa jäi toteuttamatta: pyykkilautavatsa lojuu edelleen rasvakerroksen alla, orastavat leuanvedot ovat historiaa kertyneen painon vuoksi ja kesäjalat odottavat vielä seuraavaa kesää. Edes ahdistuksen lisäämiseksi ostetut (liian) pienet farkkushortsit eivät auttaneet kelvollisten jalkojen saavuttamisessa. Onnistuin viime vuonna toteuttamaan oikeastaan yhden kunnon lupauksen: taistelin graduni kansiin asti. Se olikin tärkein kohta listaltani, mutta valitettavasti myös ainoa, joka toteutui vuonna 2014.

Ja mitä seuraa täyttämättä jääneistä lupauksista? Saakelinmoinen ketutus. Tai ainakin lieviä pettymyksen tunteita. Enkä todellakaan ole ainut ihminen, joka lupaa itselleen taikka muille mullistavansa elämänsä ja laittavansa arjen ongelmakohdat kuntoon. Moni ryhtyykin jos jonkinlaiseen kuntokuuriin, jolloin intopinkeenä rynnätään salille ja salaattitiskille. Nyt laitetaan niitä kiloja lähtemään ja kesällä selluliititon biksupeppu palkitsee rankan työn. Vai palkitseeko? Uskon, että niin minun kuin muidenkin kohdalla tavoitteet ovat joko epärealistisia tai niiden toteuttamiseen ei sitouduta tarpeeksi. Alun innostus laantuu hyvin nopeasti, ellei projektiin ole tosissaan sitouduttu ja tiedostettu tulevia haasteita. Edellä mainittu ilmenee mm. siinä, kun alkuvuodesta kansa ryntää kuntosaleille, jotka natisevat liitoksistaan väenpaljouden vuoksi. Kuukauden kahden päästä punttipuolen ihmisissä käy kato. Kesään mennessä treenit pystyykin tekemään ylhäisessä yksinäisyydessä.

Siispä päätin, etten tänä vuonna lupaa mitään suurta ja mahdotonta taikka aloita taas jotain massiivista projektia pelkästään lupaamisen riemusta. Jospa kerrankin lupailen tehdä sellaisia asioita, jotka oikeasti voin toteuttaa. Tänä vuonna uudenvuodenlupaukseni ovat pieniä arkipäiväisiä asioita, joilla pystyn parantamaan elämänlaatuani ja jotka edistävät terveyttä. Lupaukseni koostuvat siten terveyden kannalta hyvistä tavoista, jotka pyrin sisällyttämään osaksi päivittäisiä tottumuksiani ja rutiinejani.

1. Vietän rauhallisen rentoutumishetken joka päivä.

Arjessani sorrun aina ajattelemaan, että kaikki pitää tapahtua tehokkaasti ja nopeasti. Päivääkään ei kulu ilman, että koen olevani jossain askareessa aikataulusta jäljessä. Kiire on kuin kierre: kun kerran koet olevasi kiireinen, olet sitä koko ajan. Elämä muuttuu tällöin varsin nopeasti hektiseksi suorittamiseksi, jos jatkuvan kiireen vuoksi täytyy toimia täydellä teholla. Minulle liiallinen tehosuorittaminen kostautuu stressinä, palautumiskyvyn huonontumisena sekä väsymyksenä ja ärtyisyytenä.

Siispä kiireestä ja suorittamisesta on sanouduttava irti. Yksi tehokas keino kiirekierteen katkaisemiseen on ottaa etäisyyttä aikatauluista ja to do-listoista viettämällä rentouttavan hetken ainakin kerran päivässä. Minulle rentouttavaa on aromaattisen teen juominen ja hömppälehtien lukeminen sekä vartin joogahetki. Jooga auttaa minua keskittymään pelkästään siihen hetkeen, jolloin erkaannun arjen murheista toviksi. Yleensä muutaman minuutin joogan jälkeen oloni on paljon rennompi ja hengitys kulkee paremmin. Jokainen rentoutuu eri tavalla ja jokaiselle toimivat erilaiset asiat. Pääasia on, että rentoutumista tapahtuu arjessa riittävästi. Sen vuoksi pyrin viettämään ainakin yhden pienen hetken päivässä, jolloin voin tietoisesti viettää rauhallisen hetken.

2. Juon vettä vähintään kolme litraa päivässä.

Vedenjuonti - niin helppoa, mutta niin vaikeaa. Koska keho koostuu suurimmaksi osaksi vedestä, ei ole yllätys, että vedenjuonnilla on suuri merkitys hyvinvoinnissa. Nesteytyksen lisäksi vedenjuonnin on todettu parantavan ihoa, kiihdyttävän aineenvaihduntaa, laihduttavan ja virkistävän. Minun tulisi juoda vettä 3,5 - 4 litraa päivässä, mutta voitte vain arvata muistanko juoda säännölliseen tahtiin. Yksi keino muistaa juoda vettä riittävästi on ostaa kaunis vesipullo ja täyttää sitä säännöllisesti. Työpöydällä oleva tyhjä pullo muistuttaa kätevästi juomisesta. Kun puolen litran pullon täyttää ja tyhjentää 6 - 8 kertaa päivässä, on tavoite saavutettu.

Mikäli pelkkä vesi alkaa tökkimään, voi kokeilla maustaa vettä. Viime kesänä maustoin veteni vesimelonilla, limellä, mansikoilla, sirtuunamelissalla ja mintulla. Alla muutama vaihtoehto lisää!

Mikäli pidät julkisista lupauksista, osallistu vesihaasteeseen facebookissa. Kuva haasteen facebook-sivuilta.

3. En laiminlyö enää kehonhuoltoa

Se on erittäin kummallista, että muistan 99,9 %:n varmuudella treenata ja vetää treenit aina täysillä maaliin asti, mutta kaikki kehoa palauttavat ja huoltavat toimenpiteet unohtuvat aina. Vasta siinä vaiheessa, kun takareidet ovat jumittuneet niin pahasti, että kävely muistuttaa pingviinikävelyä taikka epäkkäät ovat niin kireät, ettei treeni enää onnistu, tekemätön kehonhuolto palautuu mieleen. Joten lupaan itselleni, että teen päivittäin jotain kehoa huoltavaa, edes muutaman minuutin verran.

Yleensä (silloin kun jaksan tai "kerkeän") huollan kehoani venyttelemällä pitkillä ja rauhallisilla venytyksillä. Etenkin näiden rankkojen treenien aikana kehonhuoltoon pitäisi tehojen ja palautumisen vuoksi panostaa. Öhöm. Ei paljon olla panostettu. Venyttelyn lisäksi olen rakastunut putkirullauksen eli foam rollerin päällä vyörymiseen. Putkirullalla sain pelastettua kroonisesti temppuilevat etureiteni, jotka alkoivat näyttää kapinan merkkejä satojen askelkyykkyjen jälkeen. Suosittelen ehdottomasti, hyvin saa jumiutuneet paikat auki. Toinen kehonhuoltovälineeni on tennispallo (kiitos Johanna vinkistä!). Annoin itselleni ja koiralleni yhteiseksi joululahjaksi tennispalloja. Toinen noutaa ja puree niitä, toinen laittaa hartioiden alle ja painelee niillä jumit auki. Kokeilkaa!

4. Syön ruokaa monipuolisemmin kuin ravintolisiä.

Minusta tuntuu, että pilleri- ja jauhevalikoimani on värikkäämpää ja monipuolisempaa kuin lautasellani oleva ruoka. Tavoitteeni ei todellakaan ole ollut, että ravintoaineet tulevat keinotekoisesti purkista eikä tuoreista raaka-aineista. Pyrin syömään puhtaasti ja monipuolisesti, mutta todellisuudessa lautaseltani useimmiten löytyy pastaa, jotain lihaa sekä perustomaatit ja - kurkut. Eli melko yksipuolista se syöminen loppuviimein on ollut. Heti kun pääsen jonnekin palkkalistoille, lupaan itselleni, että jääkaappiini muuttaa enemmän kalaa sekä uusia kasviksia, vihanneksia ja hiilarinlähteitä. Muutoinkin minulla on kasvanut suuri kiiinnostus kasvisruokavaliota ja detox-ruokavaliota kohtaan. Lihansyöntiä en lihasmassan hankinnan vuoksi lopeta, mutta olisi erittäin mielenkiintoista ja vaihtelevaa opetella kasvisvoittoisten aterioiden kokkaamista. Varmaankin suurin innostukseni lähde kasvispöperöä kohtaan on Jillian McKeith ja Olet mitä syöt - ohjelma.

5. Ajattelen itselleni positiivisemman elämän

Olen huomannut, kuinka tuhoavaa negatiivinen asennoituminen voi olla. Negatiivinen ajattelumalli synkistää omaa mieltä ja omia käsityksiä tulevaisuudesta, mutta myös myrkyttää lähellä olevien ihmisten mielet. Negatiivisuus on tarttuvaa. Luulen, että negatiivisessa mielentilassa ihminen ei huomaa ympärillään olevia positiivisia asioita, kuten uusia mahdollisia ihmissuhteita tai mahdollisuuksia sekä tilaisuuksia. Negatiivinen suhtautuminen on siten kuin kulkisi laput silmillä: kun keskittyy vain kaikkeen huonoon, se kaikki hyvä mitä maailmalla on tarjota jää pimentoon. Sen sijaan, että keskitysin vain kaikkeen kurjaan mitä maailmassa tapahtuu, pyrin löytämään jokaisesta asiasta ja tapahtumasta asian positiivisen laidan. On sanottu, että myönteisyys lisää myönteisyyttä elämässä, mistä johtuen positiivinen ajattelumalli antaa voimaa selviytyä arjen haasteista. Oma alitajunta vie ihmistä kohti tavoitteita, jolloin ajatukset voivat toteutua. Tein päätöksen, että pyrin tietoisesti suhtautumaan eteeni tuleviin haasteisiin myönteisellä asenteella: elämä kyllä vie eteenpäin ja asiat järjestyvät - tavalla tai toisella.


Suurin oivallukseni tätä kirjoittaessani oli se, ettei hyvä arki koostu suurista asioista tai mahtavista tapahtumista, vaan jokaisesta pienestä asiasta, joita teemme tai ajattelemme. Onnellisuus koostuu kuitenkin hyvin pienistä ja mitättömiltä tuntuvista asioista. Panostakaamme siis niihin!

Ihanaa talvista viikkoa kaikille!

// Jenna

Tilannekatsaus & the ultimate crash effect

Aluksi pienen pieni peloittelun ja varoituksen sana: NE TULEVAT! :D

Ja sitten itse asiaan.

Uusi vuosi meni minulla leppoisasti kotona lojuten tai maaten. Täällä Keski-Pohjanmaalla on ollut viime päivien ajan niin järkyttävä keli, ettei huvittanut edes lähteä kaupungille katsomaan raketteja. Täällä on kylmää, märkää ja liukasta - räntää ja loskaa. Hyi. Jopa salille meneminen on kurjaa sään takia. Ensin liukastelet tuolla kaduilla vesilammikkojen seassa noin vartin verran, ja sitten kun viimein saavut hengissä salille, lenkkarit muistuttavat ennemminkin vettä imenyttä pesusientä ja jalat ovat jääkylmät. Mukaan salille olenkin ottanut kolmet sukkaparit: ensimmäiset kastuvat salille mentäessä, toiset salilla treenatessa ja kolmannet kotimatkalla. Treenin päätyttyä on niin "ihanaa" väsyneenä tarpoa kotiin, kun räntää sataa vaakatasossa suoraan naamaan ja silmiin. Ja ne lenkkarit ovat entistäkin kylmemmät ja märemmät. Nyt olisi se oma kotikuntosali niin poikaa!

Viime kerralla lupailin pientä tilannekatsausta ja nyt on siis sen aika. Sairastelemisen ja graduhelvetin vuoksi olen vasta nyt saanut tykitettyä Advancedin kuudennen viikon pakettiin. Taukoa treeneistä on ollut melkein kolme viikkoa, eli vasta puolessa välissä ollaan. Olenkin aikaisemmin tuskastellut, ettei lihomista lukuunottamatta mitään muutosta ole tapahtunut. Kyllä huomaa selvästi minne ne hiilarilisäykset minun kohdalla sijoittuvat :D Maha on se ensimmäinen kohta, jonne se kaikki ihra pakkautuu, mutta myös viimeinen taho, joka sitä rasvaa luovuttaa. Alla olevien kuvien kohdalla tilanteissa on eroa treeniteholla ja hiilareiden määrällä. Heinäkuussa otetun kuvan aikoihin söin päivittäin 150 g vähemmän hiilihydraatteja ja tein matalatehoisempia treenejä 3 - 4 kertaa viikossa. Treenit rakentuivat lyhyehköille sarjoille, ja treenikesto oli rentojen taukojen kanssa noin 50 minuuttia. Marras-joulukuun aikoina olen siis treenannut (pl. sairastelu) 4 - 5 kertaa viikossa, hirvittävillä volyymisarjoilla, tauot ovat olleet minimaaliset, treenien kesto 1 h 10 min - 1 h 30 min.

 Ja tässä tulos! Siinä teille oikein fitnessmotivaatiota! :DDDD

Sentit vaan paukkuvat uusiin sfääreihin ja farkut huutavat hoosiannaa :D Tuon ensimmäisen vertailukuvan jälkeen tekisi mieli polttaa treenikengät ja kaikennäköiset saliohjelmat takassa sekä eristäytyä maailmasta suklaata mussuttamaan. Tiedän, tämä ei ole laihdutusblogi, mutta mahaa voi kasvattaa myös mukavammalla tavalla kuin syömällä toistuvasti samaa kuivaa ruokaa ja treenaamalla itsensä uuvuksiin päivästä toiseen. Voin kyllä ihan rehellisesti todeta, että tämä massakausi/ bulkilla oleminen on kaikkea muuta kuin motivoivaa. No, onhan tämäkin kehitystä, mutta ketuttaa niin makiasti. Kun peili ja pieneksi käyvät vaatteet alkavat ahdistamaan, on aika kaivaa esiin treenipäiväkirja ja verrata sarjapainoja, jos vaikka jotain mielenpiristystä saisi sitä kautta (koska kasvanut voima= kasvanut lihasmassa). Mutta niin joo, eihän sitä vertailua pysty sarjapainojen kohdalla tekemään, koska nyt olen tehnyt niitä massiivisia volyymisarjoja vauvapainoilla. FAIL. Mittanauhallakin kannattaa bulkilla heittää vesilintua. Saman kohtalon suon puntarille, joka ilkeästi kehtasi näyttää minulle lukemaa 75 kg. Mikä enää tässä tilanteessa auttaa? Flexaus!!!

Siispä on flexauksen (minkälie) aika:

Alla oleva kuva on otettu lokakuussa ja yllä oleva kuudennen Advanced viikon aikana. Kun tätä kuvaa katselee, on sitä massaa ja kehitystä kyllä tullut. Olkäpäissäkin on kivasti alkanut erottumaan jotakin tuolta rasvan seasta. Kyllä mulle vielä kunnon olkapäät saadaan. Jaloista minulla ei vielä vertailumateriaalia ole, mutta uskon, että niissäkin on jotain tapahtunut. Toisin sanoen; kuuden kuukauden kehitys luuraa tuolla fläsäkerroksen alla! Lihasmassaa on tullut, mutta se on tällä hetkellä vain piilossa :D Kärsivällisyyttä tämä laji todellakin vaatii.

Tässä tämänhetkinen ylensyönnin ja armottoman treenaamisen 75-kiloinen tulos!

Ja sitten lyhyesti toiseen asiaan, nimittäin ns. crash effectiin, josta olen viime treenikertoina kärsinyt. Yleensä treenin loppuvaiheessa minuun iskee mitä epämiellyttävin olo: tulee kylmä, tuskanhiki, oksettaa, heikottaa ja mieli tekisi vain kuolla. En tiedä johtuuko se suolan puutteesta, mutta treenijuomaa olen vetänyt kyllä jokaisen treenin aikana. Yksi varteenotettava syy on se, että treeni on yksinkertaisesti joko liian pitkä tai raskas. Minua ei muutenkaan kauhesti motivoi tehdä viittä eri volyymiliikettä yhden päivän aikana, ja sitten jos palkkiona 1,5 tunnin rehkimisestä on ylikurja olo, motivaatio murenee entisestään. Kun yhtälöön lisätään vielä kasvava rasvakuorma ja hirvittävä sää, ei salille meneminen tunnu enää kovin houkuttelevalta. Salitreenaamisesta ei aina tule voittajafiilistä tai maailman parasta oloa. Se on puhdas totuus. Työn on kuitenkin jatkuttava, sillä ei niitä tuloksia synny pelkästään mukavuusalueella liikkumalla. Salille kannustavia tekijöitä ovat myös joskus tulevaisuudessa saavutettava timmi kunto sekä tieto siitä, että ensi viikosta lähtien volyymit lähes puolittuvat! Se tietää lyhyempää treenien kestoa ja suurempia painoja!! Jee!

Katsotaan jos crash effectistä päästäisiin eroon uusimmalla treeniohjelman päivityksellä. Tämän viikon aikana kroppaa on treenattu vanhan ohjelman mukaan, jolloin treenien kestot paukahtivat reilusta tunnista vajaaseen kahteen tuntiin. Sitten seuraavaksi olisi vuorossa kevennetty viikko, lisää hiilareita (jä läskiä!) sekä uutta ohjelmaa. Mielenkiintoisia viikkoja siis luvassa. Salidraamaa ja kehitystä voit seurata myös Instagramista gymbreezejennada -tunnuksen takaa.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille ja tsemppiä kaikille niille, jotka kärsivät ruuhkautuneista kuntosaleista! :D Minua vähän hirvittää jo valmiiksi, viime vuoden tammikuussa oli suorastaan hankalaa treenata Lapissa, kun ihmiset tulivat porukassa treenaamaan ja varasivat painoja/ laitteita 20 minuutiksi kerrallaan...

Koitetaan pitää hermomme kurissa, sopu sijaa tekee - ja jos ei tee, voi kokeilla kahdenlaista taktiikkaa: a) hanki isot räpsyripset b) armottoman odottava haukkakatse :D

// Jenna

Ps. kokeilin tehdä 1,5 kuukauden tauon jälkeen maveja: voimaa on tullut. Reilu kuukausi sitten maveja tehtiin 50 kilolla, nyt 60 kilolla, vaikka siis pitkään aikaan en kyseistä liikettä ole tehnyt :)))