Pieniä, mutta terveydelle ja mielelle merkittäviä uudenvuodenlupauksia.

Harrastatko uudenvuodenlupauksia?

Kuuluuvatko lupaukset kategoriaan terveys ja elämäntavat?

Oletko onnistunut toteuttamaan niistä jokaisen vai odottavatko lupaukset yhä joulukuun viimeisenä viikkona toteutumistaan?

Minä olen harrastanut kohta monena kymmenenä vuotena uudenvuodenlupauksia. Osa unohtuu, osa kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja ehkä yhden tai kaksi lupausta voin sanoa toteuttaneeni ilman suurempia itsepetoksia vuoden loppuun mennessä. Vuosi sitten kirjoitin liudan erilaisia uudenvuodenlupauksia, joista suurin osa liittyi liikuntaan ja kuntoon. Surullisen suuri osa jäi toteuttamatta: pyykkilautavatsa lojuu edelleen rasvakerroksen alla, orastavat leuanvedot ovat historiaa kertyneen painon vuoksi ja kesäjalat odottavat vielä seuraavaa kesää. Edes ahdistuksen lisäämiseksi ostetut (liian) pienet farkkushortsit eivät auttaneet kelvollisten jalkojen saavuttamisessa. Onnistuin viime vuonna toteuttamaan oikeastaan yhden kunnon lupauksen: taistelin graduni kansiin asti. Se olikin tärkein kohta listaltani, mutta valitettavasti myös ainoa, joka toteutui vuonna 2014.

Ja mitä seuraa täyttämättä jääneistä lupauksista? Saakelinmoinen ketutus. Tai ainakin lieviä pettymyksen tunteita. Enkä todellakaan ole ainut ihminen, joka lupaa itselleen taikka muille mullistavansa elämänsä ja laittavansa arjen ongelmakohdat kuntoon. Moni ryhtyykin jos jonkinlaiseen kuntokuuriin, jolloin intopinkeenä rynnätään salille ja salaattitiskille. Nyt laitetaan niitä kiloja lähtemään ja kesällä selluliititon biksupeppu palkitsee rankan työn. Vai palkitseeko? Uskon, että niin minun kuin muidenkin kohdalla tavoitteet ovat joko epärealistisia tai niiden toteuttamiseen ei sitouduta tarpeeksi. Alun innostus laantuu hyvin nopeasti, ellei projektiin ole tosissaan sitouduttu ja tiedostettu tulevia haasteita. Edellä mainittu ilmenee mm. siinä, kun alkuvuodesta kansa ryntää kuntosaleille, jotka natisevat liitoksistaan väenpaljouden vuoksi. Kuukauden kahden päästä punttipuolen ihmisissä käy kato. Kesään mennessä treenit pystyykin tekemään ylhäisessä yksinäisyydessä.

Siispä päätin, etten tänä vuonna lupaa mitään suurta ja mahdotonta taikka aloita taas jotain massiivista projektia pelkästään lupaamisen riemusta. Jospa kerrankin lupailen tehdä sellaisia asioita, jotka oikeasti voin toteuttaa. Tänä vuonna uudenvuodenlupaukseni ovat pieniä arkipäiväisiä asioita, joilla pystyn parantamaan elämänlaatuani ja jotka edistävät terveyttä. Lupaukseni koostuvat siten terveyden kannalta hyvistä tavoista, jotka pyrin sisällyttämään osaksi päivittäisiä tottumuksiani ja rutiinejani.

1. Vietän rauhallisen rentoutumishetken joka päivä.

Arjessani sorrun aina ajattelemaan, että kaikki pitää tapahtua tehokkaasti ja nopeasti. Päivääkään ei kulu ilman, että koen olevani jossain askareessa aikataulusta jäljessä. Kiire on kuin kierre: kun kerran koet olevasi kiireinen, olet sitä koko ajan. Elämä muuttuu tällöin varsin nopeasti hektiseksi suorittamiseksi, jos jatkuvan kiireen vuoksi täytyy toimia täydellä teholla. Minulle liiallinen tehosuorittaminen kostautuu stressinä, palautumiskyvyn huonontumisena sekä väsymyksenä ja ärtyisyytenä.

Siispä kiireestä ja suorittamisesta on sanouduttava irti. Yksi tehokas keino kiirekierteen katkaisemiseen on ottaa etäisyyttä aikatauluista ja to do-listoista viettämällä rentouttavan hetken ainakin kerran päivässä. Minulle rentouttavaa on aromaattisen teen juominen ja hömppälehtien lukeminen sekä vartin joogahetki. Jooga auttaa minua keskittymään pelkästään siihen hetkeen, jolloin erkaannun arjen murheista toviksi. Yleensä muutaman minuutin joogan jälkeen oloni on paljon rennompi ja hengitys kulkee paremmin. Jokainen rentoutuu eri tavalla ja jokaiselle toimivat erilaiset asiat. Pääasia on, että rentoutumista tapahtuu arjessa riittävästi. Sen vuoksi pyrin viettämään ainakin yhden pienen hetken päivässä, jolloin voin tietoisesti viettää rauhallisen hetken.

2. Juon vettä vähintään kolme litraa päivässä.

Vedenjuonti - niin helppoa, mutta niin vaikeaa. Koska keho koostuu suurimmaksi osaksi vedestä, ei ole yllätys, että vedenjuonnilla on suuri merkitys hyvinvoinnissa. Nesteytyksen lisäksi vedenjuonnin on todettu parantavan ihoa, kiihdyttävän aineenvaihduntaa, laihduttavan ja virkistävän. Minun tulisi juoda vettä 3,5 - 4 litraa päivässä, mutta voitte vain arvata muistanko juoda säännölliseen tahtiin. Yksi keino muistaa juoda vettä riittävästi on ostaa kaunis vesipullo ja täyttää sitä säännöllisesti. Työpöydällä oleva tyhjä pullo muistuttaa kätevästi juomisesta. Kun puolen litran pullon täyttää ja tyhjentää 6 - 8 kertaa päivässä, on tavoite saavutettu.

Mikäli pelkkä vesi alkaa tökkimään, voi kokeilla maustaa vettä. Viime kesänä maustoin veteni vesimelonilla, limellä, mansikoilla, sirtuunamelissalla ja mintulla. Alla muutama vaihtoehto lisää!

Mikäli pidät julkisista lupauksista, osallistu vesihaasteeseen facebookissa. Kuva haasteen facebook-sivuilta.

3. En laiminlyö enää kehonhuoltoa

Se on erittäin kummallista, että muistan 99,9 %:n varmuudella treenata ja vetää treenit aina täysillä maaliin asti, mutta kaikki kehoa palauttavat ja huoltavat toimenpiteet unohtuvat aina. Vasta siinä vaiheessa, kun takareidet ovat jumittuneet niin pahasti, että kävely muistuttaa pingviinikävelyä taikka epäkkäät ovat niin kireät, ettei treeni enää onnistu, tekemätön kehonhuolto palautuu mieleen. Joten lupaan itselleni, että teen päivittäin jotain kehoa huoltavaa, edes muutaman minuutin verran.

Yleensä (silloin kun jaksan tai "kerkeän") huollan kehoani venyttelemällä pitkillä ja rauhallisilla venytyksillä. Etenkin näiden rankkojen treenien aikana kehonhuoltoon pitäisi tehojen ja palautumisen vuoksi panostaa. Öhöm. Ei paljon olla panostettu. Venyttelyn lisäksi olen rakastunut putkirullauksen eli foam rollerin päällä vyörymiseen. Putkirullalla sain pelastettua kroonisesti temppuilevat etureiteni, jotka alkoivat näyttää kapinan merkkejä satojen askelkyykkyjen jälkeen. Suosittelen ehdottomasti, hyvin saa jumiutuneet paikat auki. Toinen kehonhuoltovälineeni on tennispallo (kiitos Johanna vinkistä!). Annoin itselleni ja koiralleni yhteiseksi joululahjaksi tennispalloja. Toinen noutaa ja puree niitä, toinen laittaa hartioiden alle ja painelee niillä jumit auki. Kokeilkaa!

4. Syön ruokaa monipuolisemmin kuin ravintolisiä.

Minusta tuntuu, että pilleri- ja jauhevalikoimani on värikkäämpää ja monipuolisempaa kuin lautasellani oleva ruoka. Tavoitteeni ei todellakaan ole ollut, että ravintoaineet tulevat keinotekoisesti purkista eikä tuoreista raaka-aineista. Pyrin syömään puhtaasti ja monipuolisesti, mutta todellisuudessa lautaseltani useimmiten löytyy pastaa, jotain lihaa sekä perustomaatit ja - kurkut. Eli melko yksipuolista se syöminen loppuviimein on ollut. Heti kun pääsen jonnekin palkkalistoille, lupaan itselleni, että jääkaappiini muuttaa enemmän kalaa sekä uusia kasviksia, vihanneksia ja hiilarinlähteitä. Muutoinkin minulla on kasvanut suuri kiiinnostus kasvisruokavaliota ja detox-ruokavaliota kohtaan. Lihansyöntiä en lihasmassan hankinnan vuoksi lopeta, mutta olisi erittäin mielenkiintoista ja vaihtelevaa opetella kasvisvoittoisten aterioiden kokkaamista. Varmaankin suurin innostukseni lähde kasvispöperöä kohtaan on Jillian McKeith ja Olet mitä syöt - ohjelma.

5. Ajattelen itselleni positiivisemman elämän

Olen huomannut, kuinka tuhoavaa negatiivinen asennoituminen voi olla. Negatiivinen ajattelumalli synkistää omaa mieltä ja omia käsityksiä tulevaisuudesta, mutta myös myrkyttää lähellä olevien ihmisten mielet. Negatiivisuus on tarttuvaa. Luulen, että negatiivisessa mielentilassa ihminen ei huomaa ympärillään olevia positiivisia asioita, kuten uusia mahdollisia ihmissuhteita tai mahdollisuuksia sekä tilaisuuksia. Negatiivinen suhtautuminen on siten kuin kulkisi laput silmillä: kun keskittyy vain kaikkeen huonoon, se kaikki hyvä mitä maailmalla on tarjota jää pimentoon. Sen sijaan, että keskitysin vain kaikkeen kurjaan mitä maailmassa tapahtuu, pyrin löytämään jokaisesta asiasta ja tapahtumasta asian positiivisen laidan. On sanottu, että myönteisyys lisää myönteisyyttä elämässä, mistä johtuen positiivinen ajattelumalli antaa voimaa selviytyä arjen haasteista. Oma alitajunta vie ihmistä kohti tavoitteita, jolloin ajatukset voivat toteutua. Tein päätöksen, että pyrin tietoisesti suhtautumaan eteeni tuleviin haasteisiin myönteisellä asenteella: elämä kyllä vie eteenpäin ja asiat järjestyvät - tavalla tai toisella.


Suurin oivallukseni tätä kirjoittaessani oli se, ettei hyvä arki koostu suurista asioista tai mahtavista tapahtumista, vaan jokaisesta pienestä asiasta, joita teemme tai ajattelemme. Onnellisuus koostuu kuitenkin hyvin pienistä ja mitättömiltä tuntuvista asioista. Panostakaamme siis niihin!

Ihanaa talvista viikkoa kaikille!

// Jenna