Halloween-postaus: Kasaribic is back!!!

Taas on perjantaipostauksena aika! Halloweenin kunniaksi päätin tuoda teille lukijoille jotain hyvin karmaisevaa, mutta toivottavasti myös viihdyttävää. Pirkka-Pekka Petelius totesi, tärkeintä on nolata itsensä! Joten tuumasta toimeen siis. Päätin heittäytyä ja luopua viimeisistäkin uskottavuuteni rippeistäni ja sonnustautua tavallistakin kauheempaan Halloween-lookkiin. Ja mikä olisikaan sen kauheempaa ja järkyttävämpää treenimaailmasta kuin 80-luvun aerobicin herättäminen taas eloon! Mwahhaahaa!

Not anymore, thanks to me my friends...

Mutta kuinka tässä onnistutaan? Ensiksi on löydettävä joku, joka on elänyt 80-luvulla. No itsehän olen syntynyt neonloisteessa 80-luvulla Duranduranin ja David Bowien soidessa kaksipesäisessä mankassa olevalta c-kasetilta, joten kasariveri suorastaan virtaa suonissani. Nyt pitää vain jotenkin herättää sisälläni uinuva 80-luvun treenimimmi. Seuraavaksi pitää löytää eri ainesosat, joista kasaribiccaaja koostuu, koota ne yhteen ja that's it. Katsotaanpas ensin, että millaiseta touhulta aerobiccaaminen silloin näytti. Tässä ensin Jamie Lee Curtisin näyttelemän elokuvan hikinen jumppaosuus:

Hui. Olipas HC touhua. Jos ryhmäliikunta ois tänä päivänä tämän näköistä, varmasti miehiäkin olisi enemmän tunneilla mukana ;) Toisaalta täällä moni varmaan kokisi ahdistuneena, jos joku menisi viereen riekkumaan tuolla tavalla. Mä en ainakaan uskaltaisi mennä edes salille, jos siellä olisi tuommoinen tunnelma, en pystyisi ollekaan tosissani treenaamaan tuolla lailla saati sitten katsoa itseäni peilistä :D Koska kysymys oli elokuvassa olleesta pätkästä, siitä lienee tarkoituksella tehty hieman provosoiva. Katsotaanpas, miltä oikea jumppavideo näyttää.

Ei herranjumala noita meisten vaatteita! :D Okei, hiukset ja kumakarvat pitää olla supertuuheat, meikki todella vahvaa ja värit voimakkaita. Vaatetuksena on näköjään trikoot, joiden päällä uimapuku?. Minkä ihmeen takia? :O Eikö tuo uimapuku sujahda tuossa rytinässä takapuoleen kiinni? Uimapukua ei minulta löydy, mutta bikineiden alaosa ja trikoot kylläkin. Vaatteiden väritys vaihtelee tummista kirkkaisiin neonväreihin, päässä on jonkinnäköiset hikipannat, vyötröllä vyö ja jaloissa säärystimet. Siis ihan järkyttävää pynttäytymistä jumppaa varten. Kaikki ne, jotka syyttävät naisia kilpavarustelusta ja laittautumisesta salia varten, olkaa hyvä katsokaa tuota mennyttä aikaa. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että aivan ihanan värisiä olivat vaatteet tuohon aikaan. Nykyään kaikki on niin tylsän turvallista ja mustaa.

Minulta löytyi trikoiden ja bikinien alaosan lisäksi yllättävän paljon asiaankuuluvaa tilpehööriä. Jopa kreppirautakin (whaat?). Lisäksi huomasin, että minullahan 80-lukulaisittain "seksikäs" (sarkasimia, hyvät lukijat) hammasrako kuin Madonnalla :D Kappas vain :D

Autenttisiä vetimiä minulta ei ikävä kyllä löytynyt, joten jouduin hieman soveltamaan.
Hiukset ja meikit - check
Hammarako - check :D
Panta -check
Trikoot -check
Säärystimet- check
Vyö - check
Kunto - liian hyvinruokitussa kunnossa verrattuna 80-luvun naisiin. Kun katsoo kasarimimmejä, niin niillähän ei ole rasvaprosenttia lainkaan. Eikä minkäänlaista lihasta! Huomaa, että silloin solakkuus oli sen ajan kauneusihanne. Joten yritän näyttää laihalta vetämällä mahan sisään ja kiristämällä korsetin kasaan kuminauhavyöllä. Ahaa, siis sitä varten sitä vyötä siis käytettiin. Maha vedettynä sisään - check ;)

Watch out Jane Fonda, here I come! Vähän kasarimusaa taustalle soimaan ja...

...TSADAA!!!!!

Seuraavaksi pitää sitten kokeilla, miltä tuntuu treenata 80- luvun aerobic-videon tahtiin. Itse testasin tuota Jane Fondan ohjaamaa beginners-ohjelmaa. Ei muuta kuin video rullaamaan. Oi miten ihana tuo alkulogo oli! Tuli oikein kylmät väreet ja lapsuus mieleen, kun vhs:n nauhaa hyppii :D Ja 80-luvun biitti alkaa soimaan. Esimmäisenä aloitetaan .. öö. niskan venyttelystä. Okei. Sitten venytellää lisää. Ja lisää. Ja vielä lisää. Siis mitä ihmettä, mulle on aina opetettu, että ennen treeniä ei saisi tehdä pitkiä venytyksiä, jotta lihas ei rentoutuisi liikaa. Apuaaa.. mun kroppa taipuu niin huonosti kylmänä. Sitten taivutaan kohti toista jalkaa ja venytellään pumppaavalla liikkeellä melko rauhallisessa tahdissa. Sitten toinen jalka ja tahti vaan kiristyy. Olen niin huono tässä. Siis kuinka kauan täällä pitää roikkua pää alaspäin? Nyt nää uimahousutkin hukkuu mun takapuoleen ja vyö puristaa mahaläskejä. Kuka ihme on pysytynyt treenaamaan näillä vetimillä? :D

Siellä missä on kasaribicciä, on myös synnäriliike.

Kun vihdoinkin päästään ylös, päätä alkaa kirjaimellisesti huimata veren pakkauduttua päähän. Sitten alkaa sykeosuus. Vihdoinkin. Uskokaa tai älkää, mutta tässä tulee lämmin. Aluksi pompitaan hyvin varovaisesti, mutta sitten liike muuttuu kevyeksi juoksuksi, jossa käsillä tehdään virtaviivaisia liikkeitä. Nämä liikkeethän vaikuttavat todella tutuilta.. nämähän ovat samoja liikkeitä, joita tehdään BodyAttackissa! Tämähän on BodyAttackia tai oikeastaan BodyAttack on selvästi kehittynyt tästä. Samat heiluriliikket, käsiennostot ja taputukset juosten. Toisin sanoen, jumppaaminen ei ole juurikaan muuttunut reilussa 30 vuodessa :D Kasaribicciin verrattuna BodyAttackin liikkeet ovat räjähtävempiä ja isompia, ja treenin intesiteetti on näiden 30 vuoden aikana vain kiihtynyt. Toisaalta nyt ymmärrän, miksi 80-luvun jumppaleidit ovat niin solakassa kunnossa: täähän on aivan mahtavaa rasvanpolttoliikuntaa, koska sykkeet ovat melkoisen matalalla koko treenin ajan. Olisi mukava tietää, millainen on ollut silloinen jumppaajan ruokavalio, veikkaan: salaatti- ja kasvispainotteinen? Ehkä merkittävin ero BodyAttackiin on se, että kasaribicissä edellytettään huimaa liikkuuvuutta, johon 2010-luvun salimonsteri ei heti taivu, koska on ne isot lihakset tiellä ;) :D :P

Pomppimisosuuden jälkeen tulee taas VENYTTELYÄ! Taas. Ei muuta kuin lattialle istumaan haarat auki. Ja tekniikkana on jälleen pumppaavat venytykset. Nyt en enää ihmettele, miksi aerobicistä tehtiin kyseinen pervo-bicci kasarileffa :D Sitten tehdään vatsaliikkeitä, joten aloitimme varmaankin lihaskunto-osion. Tai emme aloittaneetkaan, sillä taas palattiin venyttelyihin. Wtf. Ja sitten loitontajatreeniä.  nousee - tai - ei nouse, ainakaan noin suorana ja sulavasti. Ja venyttelyä. Ja pepputreeniä vieläpä semmosissa asennoissa, joita en edes tiennyt olevan. Ei Kai Taas... venyttelyä. Ja sama setti uudestaan! Jalka nousee ja laskee, nous.. ja reisi melkein revähtää ja paikat paukkuu kuin vanhemmallakin emänällä. Tässähän ihan keho ja mieli ihan häiriintyy, kun ensin tehdään venytyksiä, sitten lihaskuntoa ja taas venytellään :O Lopuksi tehdään vielä vatsoja ja venytellään takareisiä. Total mindfuck :D

No miltä tuntui kasaribicin jälkeen? No iloiselta! :) Tämä oli jotenkin niin kivan letkeää jumppaamista, että siitä tuli niin hyvälle tuulelle. Siihen kun yhdistetään ihanan värikkäät vaatteet ja muut tilpehöörit, niin ei voi kuin olla positiivinen. Nykyään ryhmäliikunta on semmoista rääkkiä, verenmakusuussa treenaamista ja totisinta touhua, kun verrataan 80-luvun versioon. Nykyään kaikki on niin suorittamista, tehokasta ja raskasta, että välillä tuntuu itse liikunnanilon unohtuvan taka-alalle. Itse kaipaisin tällaista vanhanaikaista hassutteluakin jumppasaleille välillä,  Kroppakin tykkäsi hieman erilaisesta tekemisestä. Keho heräsi tämän treenin aikana ja jos nyt menisin, tekemään salitreeniä, siitä tulisi varmasti paras ja tehokkain treeni ikinä. Mielestäni kasaribic toimii hyvänä liikkuvuutta lisäävänä ja palauttavana jumppana, sillä kuntosalitreeni kangistaa. Kangistuneelle, kuten minulle, isot, nopeat ja venyttävät liikkeet ilman nykyaikaista lämmittelyä oli aika rajua :D Ostetaan vanhoja ja toimivia kasarijumppa vhs:iä :D

Jos jonkun vuosikymmenen haluaisi elää, niin minun kohdallani se olisi ehdottomasti 80-luku: parhaat piirretyt, elokuvat, musiikki, vaatteet jne. Ehkäpä yritän tuoda menneisyydestä palasen ja aloitan kasaribicin ohjaamisen? ;) No, jos en nyt kuitenkaan. Mutta jokainen voi treenata kotonaan kuin 80-luvulla: opettele vain BodyAttackista liikesarjoja, laita 80-luvun musa soimaan ja tee liikkeet sen tahtiin. Ai niin joo, muista laittaa hiukset pörröiseksi, kulmakarvat sotkusiksi ja poskipunaa pitkin naamaa monta kerrosta sekä uikkarit p€rsvakoon niin aito tunnelma on käsillä! :D

Tässä muutama treenibiisi, jonka tahdissa pomppiminenkin tuntuu hauskalta (ja se venyttely):
Yello - Ou Yeah
Wham! - Wake Me Up Before You GoGo
Sabrina - Boys
A-ha - Take On Me
Meiju Suvas - Pidä Musta Kiinni :D
Cyndi Lauper – Girls Just Want to Have Fun 
Pat Benatar – Hit Me With Your Best Shot 
Survivor – Eye of the Tiger 
The B-52's – Love Shack 
Michael Jackson – Beat It 
Bon Jovi – Livin' on a Prayer 
Joan Jett & The Blackhearts – I Love Rock N' Roll 
Michael Jackson – Thriller 
Van Halen – Jump 
Journey – Don't Stop Believin'
Katrina & The Waves – Walking On Sunshine 
Prince – Kiss 
Michael Jackson – Smooth Criminal
Kool and the Gang – Celebration 
Eurythmics – Sweet Dreams (Are Made Of This)

Mutta yksi asia ei edelleenkään selvinnyt: mikä ihme oli säärystimien virka? 

Happy Halloween and have a relaxing weekend!

// J

Fitness sallittu törkykommenttien kohde?

No niin vedetäänpäs henkeä. Eräässä "laatumediassa" hieman vääristeltiin tai ainakin muunneltiin jälleen kerran (vastaavanlaista on liittynyt mm. viranomaisten valvontatoimiin, eräiden ammattiryhmien palkkaukseen ja työn "helppouteen") Bikini Fitness-urheilijan sanomisia. Lähes kaikki tulivat pahalle tuulelle. Ensinnäkin melkein kaikki harrastelijat ja fitness-urheilijat vetivät herneen niin syvälle nenään, että ostalohko on varmaan turvoksissa vielä seuraavat kuusi viikkoa sen jälkeenkin. Kuin  myös täällä. Sitten osa kansasta kauhistui niin pahasti lehden sensaatiohakuisesta jutusta, että eihän siitä voinut selvitä kuin haukkumalla koko lajin sairaaksi, kumitissien kuihduttamislajiksi, s@tanan ällöttävien oravannahkaämmien lajiksi. Tällainen toista henkilöä koskeva kommentointi on aikusten suomalaisten mielestä näköjään normaalia ja hyväksyttävää. Ja vieläpä julkisesti. Käy vähän sääliksi kyseisen blogikirjoituksen tehnyttä urheilijaa, sillä hänellä oli ihan hyvä pointti jutussaan: lavalla näkyvä kisakunto on vain sen yhden päivän kunto, eikä kenelläkään tulisi olla määränpäänä edes yrittää näyttää sellaiselta päivää kauemmin. Hyvä pointti hukkui joutavan roskan keskelle. No ainakin hän sai julkisuutta kerrakseen.

Pölyt ovat laskeutumassa, mutta mieltäni jäi vaivaamaan yksi asia: ihmisten reagointi ja julkinen törkykommentointi. Tämän viimeisimmän kuohunnan lisäksi aina, kun mediassa  tehdään juttua kehonrakennukseen tai fitnesselämäntyyliin liittyen,  kommentointi on  suurimmaksi osaksi negatiivista ja loukkaavaa. Henkilön ulkonäköä ei edes arvostella, vaan sitä mollataan surutta. Treenattua ihmistä koskevista kommenteista voi usein poimia sanat hyi, oksettava, syömishäiriö, aineet, ruma, epänaisellinen, kontrollifiikki, pinnallinen, ulkonäkökeskeinen jne. Ja parasta on se, että kyseisen henkilön personallisuudenkin kaikki tietävät jotenkin kummallisesti: kun kerta fitness on elämäntapana, niin pakkohan sitä on olla pinnallinen ja paska tyyppi. Tämä on hassu ja käsittämätön ilmiö, sillä samaan aikaan ylipäätänsä kiusaamisen vastustamisesta on tullut pop. Entiset kiusaajat rynnistävät tunnustamaan tekonsa ikään kuin synninpäästön saadakseen ja somessa leviää erinäisiä anti-bullying-tempauksia. Suurin osa ihmisistä on varmasti aidosti hyvällä asialla, mutta joskus minusta tuntuu, että joidenkin osalta kysymys on  pelkästä goodwill/ pr-tempusta. Kaikki tuomisevat koulukiusaamisen ja nyt on alettu puhumaan myös työpaikkakiusaamisen estämisestä. Mutta nettikiusaaminen on varmaankin eri asia, kun kohteena on fitness ja siitä kiinnostuneet ihmiset.

Samaan aikaan ylipainoisten ihmisten kohdalla on alkanut syntymään erimuotoista acceptance-keskustelua. Kaikki tulisi hyväksyä omana itsenään. Kaikki saavat olla tyytyväisiä omaan kehoonsa ja olla itsensä kanssa onnellisia (näin sen kuuluu ollakin). Paitsi ne fitnessurheilijat of course. Se on vähintääkin lastensuojeluilmoituksen paikka, jos äiti käy neljä kertaa viikossa salilla ja vauva jää isä hoivaan siksi aikaa. Treenaava äiti on huono äiti ja lihaksikas nainen vähintäänkin epänormaali. En sitten tiedä onko yhteiskuntamme vielä niin paternalistinen, machokulttuuria ilmentävä yhteiskunta, että itsenäinen ja vahva nainen koetaan uhkaavaksi? Luojan kiitos, että olen löytänyt rinnalleni miehen, joka on isosieluinen mies isossa ruumissa :D

Yksi ilkeämielisen kommentoinnin aiheista on ainaiset epäilyt kiellettyjen aineiden eli tuttavallisemmin "mömmöjen" käyttämisestä. Kaveripiiriinikin kuuluvat muutamat tyypit ovat epäsuorasti viitanneet siihen, että fitness-elämäntavan myötä saatuihin tuloksiin liittyisi lähes poikkeuksetta aineet ( tosin varmasti myös käyttäjiä on). Siispä tässä teille luettelo eri aineista ja mömmöistä, joita minä käytän:

Päivän ruokailuni ja ne "mömmöt", joita syön:

Aamiainen:
- iso lautasellinen puuroa
- smoothie, jossa 100 g puolukoita, 250 g rahkaa, 1 banaani ja 10 soijalesitiiniä
- multivitamiini ja omega 3

Lounas:
- kaalilaatikkoa
- 200 g salaattia
- 30 g raejuustoa
- 2 rkl puolukkasurvosta
- 10 g rypsiöljyä
- lasi maitoa

Välipala:
- protskusheikki
- banaani
- 20 g pähkinöitä

Päivällinen:
- läjä riisiä
- kanacurrya kookosliemessä
- 200 g salaattia
- lasi maitoa

Iltapala:
-  proteiinipannareita
- marjoja
- lasi maitoa

+ treenin jälkeen palkkari ja joskus vielä toinen välipala.
++ rivi suklaata ja teetä
+++ bcaa joskus treenin aikana
++++ vihreä tee-kapseli

Yksi asia, jota en ymmärrä on se, ettei voida tunnustaa sitä, että joku on päässyt melkoisen hyvään kuntoon omalla, johdonmukaisella ja kurinalaisella työllään. Sen sijaan, että lausuttaisiin kannustavia sanoja, todetaan vain lonkalta, että varmasti on jotain mömmöjä tai aineita käyttänyt. Ja tämmöisiä minullekin on päästellyt sellaiset ihmiset, joilla ei ole mitään hajua fitnessurheilusta (mikä kyllä tämänlaisissa kommenteissa näkyykin). Eihän nyt kukaan "NORMAALI" voi tuollaisia lihaksia pelkällä ruoalla ja treenillä saada. Pitäisin itse sitä erittäin loukkaavana, jos joku sanoisi minulle kisakuntoon päästyäni, että mitä aineita olet käyttänyt. Tuolla lauseella nollataan kaikki se työ, mitä fitnessurheilija on tehnyt kuntonsa eteen. Tuo lause on suorastaan alentava, jopa halveksuva. 

Minulla menee jo tässä taipaleeni alkuvaiheessa ensinnäkin hirmuisesti aikaa harrastukseeni: kuntosalilla käyn 5 -6 kertaa viikossa, käyn päiväkävelyllä, suunnittelen parin päivän ruoat, lueskelen liikuntalääketieteen ja ravitsemustieteen kirjoja ja julkaisuja, kirjoitan blogia jne. Toiseksi tähän palaa rahaa jo nyt: kaikki terveelliset ja parempilaatuiset ruoka-aineet maksavat moninkertaisesti enemmän kuin mikrolätyt ja muu einespaska. Lisäksi rahaa palaa salijäsenyyteen, liikuntavarusteisiin ja -vaatteisiin, ravintolisiin, kuntosaliohjelmiin ja kohta myös valmennukseen. Lisäksi jos kilpailupolulle lähteään, palaa itse kilpailuun valmistautumiseenkin melkoisesti mammonaa. Tähän kun vielä listään ne fyysiset kuin henkisetkin voimavarat, niin kyllä melkoista vaivaa on nähty. No eihän se minusta vaivalta tunnu, pikemminkin palkitsevalta, kun keho voi paremmin, astma ei aiheuta hengitysvaikeuksia eikä yläselän jumien takia tule migreenikohtauksia. Olen todella pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen... "Kuka pakottaa elämään näin" on melkoisen syyllistävä toteamus - ihan samanlainen, kun minua kiusattiin hyvästä koulumenestyksestä ala-asteella, opettaja oli todennut vain, että pitääkö minun olla niin hyvä... Pakkohan sitä oli olla, kun kerta pystyi ;)

Kiusaaminen ja mollaaminen johtuvat usein kateudesta ja puhtaasta tietämättömyydestä. Samalla, kun terveysintoilijoita haukutaan, erilaiset laihdutustuotteet myyvät kuin kuumille kiville ja moni on tyytymätön omaan vartaloonsa. Mutta minusta tuntuu, että fitnessihmisten haukkuminen on jotekin sosiaalisesti hyväksytympää, sillä siihen lähtee yllättävän moni mukaan. Ainakin tällä hetkellä. Voisiko yhtenä syynä olla se, että nykyajan yhteiskunnassa ulkonäköön panostetaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Nyt kun fitness-buumi on kiivaimmillaan, ei riitä enää, että on solakassa kunnossa, vaan pitää olla timmissä kunnossa. Ja ne, jotka ovat tyytymättömiä itseensä, varmaan kokevat  uhkaavina ne, jotka puolestaan ovat tyytväisiä itseensä. Ne, joille timmi vartalo tuntuu utopiselta haaveelta, voivat suhtautua kielteisesti hyvässä kunnossa oleviin juuri sen vuoksi, koska timmissä kunnossa olevat ovat saavuttaneet "utopian" eli jotain kaukaista ja mahdotonta. Mene ja tiedä.

Oli kysymyksessä sitten laiha, lihava, pyöreä, soikea tai millainen henkilö tahansa, kukaan ei ole ansainnut asiatonta haukkumista. Rakentava palaute tai kritiikki on asia erikseen. Mutta sosiaalinen media on sekoittanut mielestäni ihmisten päitä: kun ensimmäistä kertaa historiassa ihmisillä on mahdollisuus ottaa asioihin kantaa julkisesti, tätä valtaa ei osata käyttää oikein. Kerran olen erästä nuorta ohjeistanut, että kirjoita vain sellaisia kommentteja, jotka olet valmis huutamaan megafoni kädessä keskellä kaupunkia - mikäli et kehtaa, jätä kommentoimatta. Suurella osalla haukkujista ei ole pokkaa sanoa päin näköä toista ihmistä kumitissiseksi oravannahaksi. Myös suurta osaa loukkaisi varmasti se, jos omaa tai oman vaimon, miehen tai lapsen ulkonäköä ja olemusta haukuttaisiin samalla lailla.

Summa summarun: ilkeilystä ei kannata välittää (kunnes mennään törkeän kunnialoukkauksen rajan yli ;) :D ), pääasia on, että itse on tyytväinen siihen miltä tuntuu ja näyttää. Kiinalainen sananlasku kuuluu: vaikka tuulee, vuori ei kaadu. Siispä jatketaan sitä omaa juttua ja nautitaan omasta arjesta, minä jatkan treenaamista ja jatkakaa te niiden asioiden tekemistä, jotka saavat teidän onnelliseksi (vaikka niiden törkykommenttien kirjoittamista). Minulla on onneksi paljon sellaisia ihmisiä ympärilläni, jotka tukevat minua ja kannustavat minua tavoitteissani. Vain sellaisten henkilöiden ajatukset ovat tärkeitä - ei muiden.

Jotta tällekin viikolle saataisiin tähän blogiinkin positiivisia tunnelmia, päätin tehdä perjantaille jotain todella jännää! Varmasti monet kauhistuvat, mutta toivottavasti suurin osa tulee hyvälle tuulelle :D 

Siispä perjantaihin! Pysykää positiivisina! :)

// J

Kuvanlaatu on vähän huono, mutta pienet pavut ovat alkaneet ilmaantua käsivarsiin :D

Ylienergisen fitnesshirmun välipala: puolukka-kaakao-muffinit

Oletko lopen kyllästynyt rahkaan ja hedelmään välipalana? Entä alkaako proteiinisheikin sheikkaaminen tympästä (varsinkin, kun laitat korkin vinoon kiinni, jolloin epämääräistä nestettä roiskuu ympäri pitäjää)? Tuleeko raejuustoa jo korvista ulos?

Olen monesti synkkinä heikkoina hetkinäni tuskaillut, että miksi kaikki hyvä pitää olla lihottavaa, epäterveellistä ja siten noudattamani ruokavalion ulkopuolella. Kaikki teen kanssa doppailtavat, suklaakeksit ja kakkupalat, maistuvat ihanalta säiden kylmetessä, kynttilöiden loisteessa, lämpmän teen kanssa suussa. Mutta hetki suussa, ikuisuus läskivanteella ja läskireisissä. Näin se minun kohdallani valitettavasti menee. Mikä ratkaisuksi?

- Fitnessherkut? Vai niin. Enpä ole ikinä törmännyt yhteenkään fitness"herkkuun" jota voisin aidosti, käsi sydämmellä sanoa herkuksi. Minä pidän niin enemmän fitnessherkuista, minulle sokeri on aina sokeria ja voi on aina voita. Piste. Kaikki "herkut", jota olen maistellut tähän mennessä ovat maistuneet a) pahvilta b) jauhoiselta tai rakeiselta c) keinotekoiselta d) aivan p##ltä. Tähän mennessä olenkin aina tehnyt niin, että pidän kerran viikossa herkkupäivän, jolloin syön pysäköinninvalvoja- karkkeja, suklaata, leivon jotain, rouskutan sipisiä, haen pitsaa jne. Ja sitten olo onkin turvonnut ja naama kukkii monta päivää. Oliko mässäily sitten sen arvoista? Oli.

Kuten huomaatte, vanha löysäläski-Jenna nostaa edelleen päätään näissä asioissa. Kitisemisen sijaan päätin kuitenkin kokeilla jotain uutta: leivon itselleni omat fitnessherkkuni. Jokainen fitnessleipuri tietää, että haasteessa on melko huonot saumat onnistua. Sokerin ja vehnäjauhojen puuttuminen reseptistä aiheuttaa jänniä, mutta epätoivottuja lopputuloksia. Yleensä fitnessleipurien tuotokset näyttävät mikrobiviljelmän runtelemalta ruoanjätteeltä. Mutta päätin tarttua uhkarohkeasti haasteeseen ja riskeerata noin 10 euron arvoiset tuotteet. Livin' on the edge.

Huolellisen alkusuunnittelun tuloksena syntyi 12 kappaletta Puolukka-kaakao-välipalamuffineita:

2 munan keltuaista

5 munan valkuaista

250 g rahkaa

50 g protein pancake- jauhetta
0,5 tl leivinjauhetta

200 g puolukoita

2 rkl raakakaakaojauhetta

2 rkl  kaakaojauhetta

Sekoita munan keltuaiset, rahka, pancake mix (mulla oli banaani-toffeen makuinen) ja leivinjauhe keskenään. Lisää murskatut puolukat ja kaakaojauhe. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja nostele varovasti taikinan sekaan. Paista 175 asteessa noin 25 minuuttia.

Ja tässä tulee ravintoarvot nopean päässälaskun tuloksena ( oikeammin: monen kymmen minuutin pähkäilyn jälkeen)

Yksi muffini sisältää:

Energia: 60 kcal
Hiilarit: 3,75 g
Proteiinit: 7 g
Rasvat: 1,6 g

Uunista muffinit otettuani, ne jopa näyttivät muffineilta. Ne tuoksuivat suklaisilta ja maistuivat - vaikka itse sanonkin - ihan syötävän hyviltä! Koostumus ei ollut jauhomainen, eikä keinotekoiset makeutusaineet puskeneet läpi, kiitos tavallisen kaakaojauheen. Koostumus ei myöskään ollut löysä, vaan ihan pehmeä ja kuohkea. SUCCESS!! :D Mieskin sanoi, että niissä ei ollut valittamisen aihetta, eli tuote on virallisesti avomiehenkin hyväksymä :)

Viimenkin voin syödä välipalana aina mitä olen halunnut syödä: muffineja! Eilen yliopistolta tullessani söin teen kanssa kolme kappaletta.. NAM! Ja kuka vielä sanoi, ettei muffineita voi syödä ennen päivällistä? ;)

Back in the reality: välipalaksi näihin muffineihin meni kyllä aikaa. Edelleen on helpompaa ja nopeampaa syödä se sama rahkaherkku tai protskusheikki kuin aikaisemmin. Mutta mikäli energiaa riittää ja tarvitset vaihtelua, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. :) Siksi otsikossa puhutaan ylienergisestä fitnesshirmusta :D Mikäli teillä on hyppysissänne oma hyvä harkutteluresepti, kernaasti otetaan vastaan :)
Nyt palailen takaisin toisenlaisiin kirjoituspuuhiin, mukavaa loppuviikkoa kaikille!

// J

Ps. Täällä on yli 10 astetta pakkasta!!? :O

New fabulous hairstyles that fit for the gym? Niin varmaan!

Tällä hetkellä myrskyävään fitness- ja salitreenitrendiin liittyy vahvasti myös fyffen kääriminen erilaisten muotituotteiden, kuten vaatteiden, asusteiden ja hiustuotteiden keinoilla. Naisten (huom. NAISTEN) urheilulehdissä annetaan uusimmat meikkivinkit urheilullisen naisen arkeen, kerrotaan mitkä ovat ne uusimmat must-have-tuotteet sekä kuumimmat liikuntatrendit. Yksi kirjoittajan mieltä piinaava osuus naistenFITNESSlehdissä on hiusosio: näin teet uuden trendikkään salikampauksen. Siis mitä?! Pitääkö naisten salillakin näyttää nykyään kauniilta ja trendikkäältä? Enpä ole miesten vastaavista lehdistä koskaan lukenut vaatevinkkejä (paitsi teknisten ominaisuuksien ja mainosten osalta) saati sitten juttuja hiustenlaitosta. No myönnetään, naiset tykkäävät pynttäytyä, mutta että oikein salikampauskin pitäisi tehdä - ja vielä trendikäs? Hmm.. itseensä panostava nainen on hyvinvoiva nainen vai miten se nyt menikään.

Kun hieman googletin itselle hiustrendi-inspiraatiota kuntosalitreeneihin, bittiavaruudesta tarjottiin mm. seuraavanlaisia luomuksia:

Onhan nuo kauniita ja hienoja kampauksia. Mutta minullako aikaa näpräillä tuommosia salille? Ai minäkö muka osaisin?

Ensinnäkin, mun hiukset ovat paksut ja muistuttavat ominaisuuksiltaan ennemmin karkeakarvaisen mäyräkoiran turkin ja hevosen harjan risteytystä. Minun hiuksilla on oma tahto ja aina, kun herään ja nousen sängystä ylös, päässäni on 49 eri jakausta. Kolmanneksi ne ovat niin hemmetin paksut, että kun teen yhden letin, siihen menee 30 minuuttia ja letin mahtava pituus on jotain 7 cm ja ympärysmitta 15 cm... Neljänneksi en osaa tehdä niille yhtään mitään. Hiukset joko sojottavat eri suuntaan tai sitten leijailevat sähköisenä ja päänmyötäisinä kohti suuta. Jos jotain mahtavaa yrittäisinkin tehdä, minun pitäisi herätä jo aamukuudelta, jotta ehtisin illalla kahdeksalta salille. Ja sitten kun vielä mietitään, että salille - hikisiin treeneihin- pitäisi alkaa väkertämään jotain kampausta, ajatus alkaa tuntua melkoisen turhalta. Mun hiuksethan räjähtävät treenin päätteeksi ihmeelliseksi linnunpesäksi. Netti ja naistenlehdet ovat pullollaan "easy gym hairstyles"-ohjeita, joista en ainakaan minä ymmärrä yhtään mitään. Ai helppoa ja vaivatonta? P#skanmarjat!

Perkele! Salille mennään treenaamaan! Tässä näytän teille mikä oikein mun fakin fitness-hairstyle on :D Tässä tulee kuvalliset ohjeet step by step:

En tiedä yhtään, mitä minun pitäisi tämän hiusangstini kanssa tehdä. Sen siitä saa, kun jätti teini-iässä Demi-lehdet lukematta. Ehkäpä minun pitäisi tilata Demi-lehti ja alkaa opettelemaan hiustenlaittoa. Tai sitten vain tyydyn siihen, että minulle itse treeni ja kehittyminen on vielä paljon tärkeämpää kuin pynttäytyminen salia varten. Tai sitten vain tarvitsen ammattiauttajaa: palkataan personal hair-do-trainer. :D

Kaikki respectit vaan niille naisille, jotka jaksavat panostaa ja pynttäytyä salillekin. Mutta onko pynttäytyminen salitreenejä varten turhaa, vai antaako se motivaatiota ja innostusta treenejä varten? Vai tuodaanko "salitrendeillä" vain naisia koskevat ulkonäköpaineet myös kuntosalille asti? Olisi mukava kuulla tästä näkemyksiä.

Tämän avautumisen jälkeen tein itselle letin. Osa hiuksista jäi matkasta pois ja irtokarvoja sojottaa sieltä täältä. On tämä naisena oleminen vaikeeta. Oikeasti.

Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua, nyt menen purkamaan tämän onnettoman letin :D

// J

Nordic Fitness Expolla voi lihaksetkin kasvaa silmänräpäyksessä!

Viikonloppuna tuli matkustettua rannikkoseudulta ihanan lämpimään ja kauniin syksyiseen etelään kolmen asian takia: ystävien, ystävän synttäreiden ja Nordic Fitness Expo 2014 - kisojen takia. En ole koskaan käynyt fitness-messuilla saati sitten seurannut paikanpäältä fitness-kisoja, joten orastavana kehonrakentajan wannabe-alkuna ajatus vaikutti niin mielenkiintoiselta, jotta pakkohan tämä oli toteuttaa! Seuraavassa siis kerron, minkälaista oli käydä messuilla ns. tavallisena pullukkana, miltä kisojen seuraaminen tuntui, mitä pidin messuista ja kannattaako myös alaa harrastamattoman vaivautua paikalle. Tapahtumat sijoittuvat ajalle 07:00 - 17:00. Jos vain itse Messukeskuksessa tapahtunut kiinnostaa, siirry kohtaan klo 10:00.

Mutta aluksi: minulla on raskauttavia todisteita siitä, että myös kehonrakentajien keskuudessa ON NÖRTTEJÄ niin kuin minä ja siskoni! :D Yhdellä bodybuilding-kilpailijalla oli vapaaohjelmansa musiikkina mm. PS3:lle julkaistun Skyrim- pelin päätunnari The Song of the Dragonborn! :DDDD Tämä tarkoittaa sitä, että ainakin joku kilpailijan läheisistä pelaa Skyrimiä, ellei jopa kilpailija itse :D Gotcha Dovahkiin!

Lauantai 11.10.14 klo 07:00, Espoon residenssi. Käännän kylkeä ja tuskissani yritän päästä sängystä ylös. Silmiä kirvelee, on kylmä ja selkää särkee. Iltavirkkuna ja unikekona en todellakaan ole tottunut aamuherätyksiin. Voin erittäin huonosti, eikä mieli tee ruokaa (johtuu siitä, että unta on 3 tuntia liian vähän takana). Onneksi ystävälläni on langat kädessä (tai oikeastaan ketjut, kun hän komentelee minua) ja hän tekee meille eväitä, pitää kelloa silmällä sekä tarkkailee toimintaani. Minä sekoilen, pompin päämäärättömästi ympäri kämppää ja raavin tavaroitani kasaan. Puuron ehdin hätinä syödä. Miksi ihmeessä olen näin aikaisin hereillä?! - no siksi, että kisat alkavat klo 10:00. Iltavirkkujen kannattaa siis sopeutua rytmiin vähintään kahta viikkoa aikaisemmin, eikä katsoa Geordie Shoren uusintoja ja South Parkeja telkusta. Hups, kirjoitin äskeisen.

Luvassa oli melkoisen tunnelmallista kisojen seuraamista. Hienosti väkeä oli tullut paikalle. Kesken kisatohinoiden ystäväni M alkoi tiirailemaan kattoa. Sisustusihmisenä hän totesi, että lamput oli hänen mielestään kivat. Eli sisustamisen ystävillekin löytyy kisoista jotain!!! :D

Klo 08:30, lähijunassa, suuntana Lahti. Siitä huolimatta, että oli erittäin epäorientoitunut aamutilanteeseen, ystäväni sai meidät järkättyä pienen juoksupanikoinnin myötä lähijuniin 1 ja 2. Ystävälläni oli järkyttävän kuuma ja minulla edelleen väsy ja kylmä. Heräsin junassa vasen puoli naamastani junan ikkunassa kiinni. Olimme Lahdessa. Hienoa, monenkohan pysäkin ohi olen mennyt naama kuolassa  ja kieli poskella ikkunaa vasten?  Ja juuri kun olimme nauraneet lähijuna 1:sessä miehelle, joka pidentyneen perjantain jälkeen kuorsasi 08:00 aikaan lähijunassa eilispäivän lookki päällä. Kun saavuimme Lahteen, söimme ystäväni tekemää salaattia -  tai siis hän söi, olin edelleen niin ulapalla, että kykenin juomaan vain yhden profeel-juoman. Jos haluatte tietää, miltä vankilan vessat näyttävät, käykää Lahden juna-aseman vessassa.

Klo 09:45, somewhere in Lahti. Seuraavaksi pohdittiin, että miten ihmeessä sinne Messukeskukseen pääsee? Lahden seudun liikenteen verkkosivuilta poimittiin sellainen tieto, että bussi 5 menisi siihen suuntaan. Ei muuten mennyt. Sen sijaan saimme "iloiselta" bussikuskilta huudot "voi hyvänen aikana, menkää tien toiselle puolelle bussi ykköselle, mitä te tähän tuutte?!". Mentiin alikulkusillan kautta tien toiselle puolelle, jumituimme punaisiin valoihin ja siinähän se bussi nro 1 pyyhältää pysähtymättä meidän ohi. Ja seuraava bussi lähtee puolen tunnin päästä. Nyt ei Lahti oikein tehnyt meihin vaikutusta. Seuraavaksi metsästimme takseja. Itse taksipysäkki oli kanssa melkoisessa jemmassa, pienen mutkan päässä asemalta. Tuurilla paikalle porhalsi tilataksi. Vihdoin messuillut voi alkaa. Mutta opetuksena seuraava vuotta varten: ota a) oma auto b)taksi c) tai vaikka oma pyörä. Busseilla ei Lahdessa tehdä yhtään mitään :P

Klo 10:00, Lahden messukeskus. Uskokaa tai älkää, mutta messuille jonotettiin. Onneksi meillä oli ennakkoliput ostettuna (hinta yhteensä suolaiset 91 eukkoa), joten marsimme vain sisään. Kurkistimme nopeasti messualueelle ja sitten siirryimme kisahalliin - joka muuten oli melkoisen täynnä. Bussisekoilujen vuoksi missasimme Women's Physique- kisojen alkupään, mutta onneksi näimme 6 finalistin vapaaohjelmat. Tässä vaiheessa heräsin kyllä siihen päivään, olin niin innoissani! Oli kyllä niin kovakuntoisia naisia lavalla että! Vapaaohjelmissa kisaajat saavat vapaavalintaisin liikkein esitellä musiikin tahdissa oman työnsä tulosta. Ohjelma voi olla myös tanssillinen ja sisältää myös liikkuvuutta ja notkeutta ilmentäviä liikkeitä. Erityisesti vapaaohjelmat ovat minun mielestä parasta seurattavaa, koska ne ovat monesti persoonallisia. Tuli niin mahtava fiilis, melkeinpä festarifiilis, kun kisaajat antavat parastansa ja musiikki soi ja bassot raikaa. Nykyisin kyseissä lajissa vapaaohjelmien kesto on 30 sekuntia. Minun mielestäni se on liian lyhyt aika. Mielellään sitä seuraisi pidemmäkin ajan. Sitten vuorossa oli palkintojen jako Women's Physique ja Men's Physique-sarjoissa. Mutta opittiin se, että ehdottomasti kannattaa olla paikan päällä ajoissa, koska silloin varmistaa itselleen parhaat paikat lavan edestä - ja luonnollisesti parhaat näkymät ;)

"Musta barbaari" sijoittui Men's Physique- sarjassaan toiseksi. Salilla kannattaa olla vika :P

Lisää Men's Physique-kilpailijoita.

Women's Physique- lajissa muistaakseni kolmenneksi sijoittuneen upea selkä :)

Women's Physique- finalisteja ja SM-mitalisteja.

Klo 11:15, Classic Bodybuilding- kisat. Kokemusta viisaampana, emme lähteneet kisalavan ääreltä pois tauosta huolimatta. Heti, kun porukkaa alkoi valumaan hallista ulos, tartuimme tilaisuuteen ja menimme kisalavan edessä olevaan penkkiryhmään istumaan. Vartin tauon jälkeen alkoivat Classic Bodybuilding sarjat. Aluksi kilpailijoita verrataan keskenään, ja he tekevät pakolliset poseeraukset fysiikan esittelemiseksi. Neljäsosakäännösten lisäksi pakollisia poseerauksia ovat mm. tuplahauikset edestä, tuplahauikset takaa, vatsat ja etureisi, leveä selkä edestä sekä leveä selkä takaa. Vertailujen jälkeen kuusi parasta kisaajaa esittävät vapaaohjelmansa, he esittävät vielä uudestaan pakolliset poseeraukset. Mutta posedown on siis yksi kisojen kohokohdista ehdottomasti!  Siinä kuusi finalistia saavat vapaavalintaisesti pullistella kuinka haluavat. Ja yleensä siinä vaiheessa viimeistään joku kilpailijoista päättää irrotella :D Yleisö oli kyllä niin menossa mukana ja niin olimme mekin :D

Pose down time! CBB- jätkien pose down oli melkoisen hauska :D Etenkin alempana oleva tilannekuva on melkoisen huvittava :D

CBB: tuplahauikset takaa.

Vatsat & etureisi. Ja pinkit tangat :D

Maailman onnellisin SM & overall-voittaja. Tuli niin hyvä tunne itsellekin, kun näki miten onnenkyyneleet tulivat voittajan silmiin ja miten liikuttunut hän lavalla oli :)

Klo 12 jotakin, messuilua. Heti alkuun pitää sanoa, että nälkä ei kyllä tule vaivaamaan fitness-messuilla. Melkeinpä joka toisessa kojussa oli jotain naposteltavaa ja juotavaa, jopa yksi metrilakukojukin löytyi. Joten eipä ihme, että minä, jolla on aina nälkä, viihtyi messuillakin paremmin kuin hyvin :D Lisäravinnepuolella maistijaiset tarjosivat mainion tilaisuuden tutustua eri tuotteisiin niille, jotka eivät koskaan ole kyseisiä tuotteita käyttäneet.Itsellä on superköyhänä opiskelijana ollut aina se ongelma, että protskutuotteita ostaessa tympäsee niin maan hirmuisesti, jos parin-kolmenkympin protskusäkki onkin niin järkyttävän makuista, että roskapussi on sille luontevampi osoite kuin keittiön kaappi. Esimerkiksi proteiinipuddingit ovat olleet tähän asti niin järkyttävää kuraa, etten ole uskaltanut sijoittaa viikon lounasrahoja toisenmerkkiseen pussukkaan. Nyt Fitfarmin osastolla maistoin vaniljan makuista puddingia, jota voisin ajatella säilyttäväni ruokakaapissa. Maku- ja koostumuskokeilujen lisäksi messuilta löytyy yleensä tuotteita tarjoushintaan = oiva keino hamstrata tavittavia tuotteita edullisemmin. Tällä kertaa ostin Leaderin protskupatukoita 24 kpl hintaan 12 €. Vertailun vuoksi todettakoon, että lähikaupassa kyseinen eväs maksaa 2,19 € kappaleelta, joten säästää voi melkoisesti messuhinnoilla (tai sitten ei, jos innostuu shoppaamaan yli tarpeiden :D).

Mentiin ja maistettiin - täytyy sanoa, että yhdistelmä toimi!

Ravintopuolen lisäksi messuilla oli myös muuta tarjottavaa: treenivaatteita, treenivälineitä, kehonkoostumusittausta, luentoja, voimanäytöksiä jne. Olisi ollut niin ihana hypistellä kaikkia ihania treenivaatteita, kuten Spartanin toppeja ja Six Deucen treenihousuja. Sitten oli jokin pinkkibarbibaateosasto täynnä metallin sävyjä ja glitteriä, jonka kiersimme niin helkkarin kaukaa :D Minulla oli jotenkin sellainen mielikuva, että tämäntyyppisillä messuilla kävisi vain "kaappeja" ja fitnesspirkkoja, mutta sanoisin, että melkoisen tavallista tallaajaa oli suurimmaksi osaksi paikalla. Ystäväni, joka ei harrasta fitnesstä eikä salitreenaamista, viihtyi paremmin kuin hyvin messuilla ja kisakatsomossa (no ainakin lamput viihdyttivät ;P). Joten messuina NFE sopii ihan varmasti kaikille, sillä tarjonta oli niin monipuolista. Lisäviihdykettä toi myös julkkisten bongaaminen: paikalla oli mm. Jutta Gustafsberg ja Bull Mentula, Kalle Palander ja BigBrother-voittaja Niko Nousiainen.

Klo 13.15, kisalava, bodybuilding. Osallistuimme arvontoihin, shoppailimme ja olimme totaalisen innoissamme messustandeja yksi kerrallaan kierrellessämme. Niin innoissamme, että meinasimme missata kaikista mehukkaimman ja muhkeimman kisapätkän: bodybuilding-lajin ja etenkin + 90 kiloisten sarjan! Saimme paikat (tai oikeastaan miedän oli vain pakko hyväksyä) aivan liian kaukaa ja aivan liian sivusta, mutta onneksi screeni pelasti kisojen seuraamisen. Tässä parhaimpia paloja :D

Täsmällisyyden ja kurinalaisuuden tuloksia.

Pose downia screeniltä.

Vapaaohjelmasta otos screeniltä.

Hui, Yli 90-kiloisten luokka.

Itse messut olivat mielenkiintoinen ja mukava kokemus, mutta ehdottomasti kisojen seuraaminen kruunasi koko matkan. Todellakin kannattaa mennä seuraamaan kisoja, sillä Youtubesta taikka valokuvasta ei välity kisojen tunnelma. Parasta katseltavaa oli etenkin ne kisaajat, joiden ilmeistä näki, että he nauttivat lavalla olemisesta. Parasta antia oli myös ne kisaajat, jotka uskalsivat irrotella, ottivat yleisön haltuunsa kuin rokkitähdet. Nyt jälkeenpäin vähän harmittaa, ettei meillä ollut lippuja sunnuntaille. Nyt ymmärrän, miltä lätkäfaneista tuntuu seurata pelejä toisensa jälkeen: siihen jää koukkuu! Ehdottomasti yksi kisojen kohokohdista oli se, kun Bodybuilding- lajissa Kille Kujalla päätti vapaaohjelmansa sapagaattiin! Minun ja ystäväni suut loksahtivat auki ja varmasti myös monen muunkin :D Killen erittäin viihdyttävä vapaaohjelma alla (sori kädet tärisi, kun olin niin haltioissani :D):

NFE:n myötä tuli hirmuinen tarve päästä salille treenaamaan. Myös ystävälleni tuli suuresta väsymyksestä huolimatta infernaalinen kuntoiluhimo, eikä aikaakaan, kun hän otti asuntonsa nurkista levytangon pinkkeine painoineen ja viuhviuh siinä alettiin sitten kulmasoutuja tekemään! :D Jos treenimotivaatio on kateissa, niin NFE:lla käymällä se varmasti palautuu tuhatkertaisena takaisin. Samalla itselle varmistui eräs asia: minä haluan ja tahdon kanssa. Maltti on edelleen valttia, mutta jos en kisalavoille asti pääse niin ainakin harrastusmuotoisena fitness on niin minun juttuni. Ja mikä parasta: infernaalisen fitness-himon lisäksi, NFE:lla voi yllättäen kasvaa myös lihakset ilman treeniä, lisäravinteita tai bulkkia. Todiste alla:

Kiitän kaikkia osallisia mahtavasta kokemuksesta, ensi vuonna uudestaan - ja myös sunnuntaina!

Nyt takaisin maanpinnalle, eli gradun pariin.

Iloista viikkoa kaikille!

// J

Se lihoo ja kasvaa ja vahvistuu, kunnes koittaa helemikuu!

Gradukiireiden vuoksi luvassa ajatuksetonta soopaa, eli treeni- ja muita kuulumisia! :)

Gradu etenee hitaasti mutta varmasti. Olen viikon aikana tehnyt pientä editoimisvaihetta, eli kielenhuoltoa ja punaisen langan tarkistelua sekä poistanut sellaiset 6 sivua turhanpäiväisiä ja pääasiaan liittymättömiä seikkoja. Musta nyt tän gradun suhteen on alkanut tuntua siltä, että olen perfektionisti. Minulla on niin selvä mielikuva siitä, miltä valmiin tuotoksen tulee näyttää: johdonmukaiselta, selkeältä kokonaisuudelta, jossa esittelen omaa teoriaani ja testaan sitä. Olen lukenut prosessin aikana jotain miljoona (siis 10) väikkäriä ja varmaankin alitajunassa yritän kyhätä väikkärin kaltaista perusteluketjua graduun. Ongelma on siis se, että löydän joka kerta jotain vikaa gradustani, jota pitää vian löytymisen myötä fiilata. Minun olisi oikeasti tullut saada tämän kirjoittamisesta kyllä joku apuraha, on kyllä tämäkin ollut oikein saakelin työmaa! :D

Sitten läskeihin ja lihaksiin. Viime postauksessa oli vähän puolimasentuneita ajatuksia, mutta harmistuneet ajatukset ovat nyt karistettu tiehensä. Vaikka rasvaa ja painoa on tullut, treenipäiväkirjastani olen tehnyt havainnon, että SARJAPAINOT OVAT KASVANEET TASAISESTI! Jeee! Esimerkki: tein pystypunnerruksia kesän alussa 3 kg:n käsipainoilla (huutonaurua), koska en aikaisemmin ole treenannut olkapäitä ja hartioita, nyt teen sarjoja 10 kg:n käsipainoilla.Tämänhän olisi pakko (ellei mulla ole maailman vahvimmat läskit???) tarkoittaa sitä, että myös lihasmassa on kasvanut, koska rasva ei kasvata voimaa. Muutenkin ulkonäöllisesti viikon aikana on tapahtunut. Näemmä jo viikon hyötyliikunnalla, koiran kanssa tehdyillä aamuaerobisilla ja päiväkävelyillä saadaan keskivartalonkin tilannetta ihan mukavasti kohennettua. Ei ole yhtään niin tankkiolo ja silmämääräisestikin katsottuna nesteitä on keskivartalosta lähtenyt liikkeelle. Voiko tosiaan olla mahdollista, että Fastin Muscle Challengen ruokavalio sisältää jopa liikaa hiilareita? Tai sitten aineenvaihduntani on oikeasti niin hidas, että sitä pitää vain herätellä pitkin päivää. 

Tätä samaa tavoitellaan, mutta ilman naamaria :D

Tämän epätietoisuuden johdosta luin lihastohtorin tekstiä (mun over internet protocol raamattu :P) maksimaalisesta lihaskasvusta ja bulkkaamisesta. Lihaskasvuosiossa ei mitään kauhean uutta ollut: lepoa, ravintoa ja teeniä. Ravinnon suhteen on hyvä syödä vähän enemmän kuin kuluttaa, sillä rasvanpoltto ja lihaksenkasvatus eivät ole mahdollisia samanaikaisesti. Tämä asia on minulle erittäin vaikea hyväksyä: jotta edes pientä papua tulis käsivarsiin ja ahteriin muotoja, joudun vähän lihoamaan, mistä viime kerralla tuli jo kauhea kitinä! Pehmo will be back! :D Lihastohtori suositteleekin asettamaan tavoitteet jaksottaisesti. (Lähteinä seuraavat tekstit:
http://lihastohtori.wordpress.com/2012/08/15/lihaskasvun_yrkkisaannot/

http://lihastohtori.wordpress.com/2012/06/15/bulkkaus/ )

Bulkkaamisella tarkoitetaan plussakaloreilla olemista, jolloin kehon massaa lisätään ja lihotaan. Bulkkausta koskevasta tekstistä poimin sen, että överibulkkaaminen (ns. jenkkibulkkaaminen) saattaa alussa tuottaa lisää lihasmassaa jopa 70% lisääntyneestä massasta, mutta bulkkauksen jatkuessa lisääntyneestä painonmäärästä lihasta on enää 20-30% ja loput läskiä. Lisäksi insuliiniherkkyys heikentyy ja jojoilu mahdollistaa rasvojen kertymisen helpommin ja vaikeuttaa laihduttamista. Ihon palautuminenkin on oma satunsa. Plussakaloreilla oleminen johtaa kuitenkin tehokkaampaan lihasmassan kasvuun kuin nälän perusteella syöminen. Lihastorhtori suositteli bulkkaamaan, jotta lihaskasvua boostattaisiin, mutta tekemään sen maltillisesti ja jaksottaisesti. Myös jaksottainen miinuskaloreilla oleminen noin 6 viikon bulkin jälkeen olisi suotavaa, jotta lihakset ottaisivat edelleen ravintoa vastaan. Naisille tieteellinen kannanotto Lihastohtorilta oli seuraava: bulkkaa niissä rajoissa, jotta miehille riittää silmäniloa! :D Oma mies onneksi tykkää rajallisesta pehmosta, joten uskallan varmaan toteuttaa seuraavan suunnitelmani.

Aloitan marraskuussa Fitfarmin Advanced- nettivalmennuksen, joka tähtää maksimaaliseen lihaskasvuun 12 viikon ruoka-, lisäravinne- ja treeniohjelmalla. Kysymyksessä on mitä ilmeisimmin bulkkiruokavalio, sillä painon nousemisesta varoitellaan. Huolestuin hieman, että onkohan ruokavalio ihan överbulkki, mutta sitten luin jostain, että ruokavaliot menevät painon mukaan. Mielenkiintoista nähdä, että onkohan ohjelman suunnitteljat yhtään samoilla linjoilla Lihastohtorin kanssa. Treeniohjelma on joko neli-tai viisijakoinen. Jännää. Tarkistin fb-sivujen kautta, että miten 12 viikon jakson aikana hoituu tuo inhoamani aerobinen puoli. Vastauksena oli, että ei lainkaan aerobista! Party party! :D Ja mikä parasta, Advancedin ajankohta osuu kerrankin nappiin: joulun ajalle! Kerrankin saan syödä joulusafkaa heti kunnolla (meillä jouluruoka on aina ollut melko terveellistä)! Viimeksi Lite osui niin huonoon paikkaan kuin mahdollista: pääsiäinen, vappu, synttärit, polttarit, valmistujaiset, häät, juhannus jne. Ajankohdan vuoksi oli todella vaikeaa pitää ruokavaliosta kiinni, minkä takia sitten joutui pakostakin välillä repsahtelemaan. Sialla on kohta herkut suussa :D

Sitten seuraava murhe: miten ihmeessä sitten osaan 12 viikon jälkeen palata takaisin ruotuun? Vastaus tuli samantien: Advancedin jälkeen järjestetään 12 viikon tehodieetti, jolla rasvoja tiristetään pois. Siinä olisi sitten ruokavaliot ja liikunnat suunniteltu seuraavaksi 24 kuukaudeksi, mikä on minun kohdallani todella outoa, sillä yleensä en suunnittele asioita kuin parin päivän päähän :D Eli marraskuulla alkaa porsaan lihotuskuuri sekä pihvin kasvattaminen ja helmikuussa sitten dieetataan (toivottavasti saunan taaksen en joudu :P). Eli lihomista, kasvamista ja vahvistumista toivottavasti on luvassa tälle possulle.

Lämmittelyä hackissa 30 kg + kelkka ja ilme hyvin kärsivä alusta asti.

Sitten muita kuulumisia. Ensimmäistä kertaa elämässäni vartija on saattanut minut ulos - KUNTOSALILTA! :D Menimme viime lauantaina yhdessä maailman parhaan pikkusiskon kanssa salille klo 21.45, koska ensinnäkin möhlimme taas päivän kaikki mahdolliset aikataulut ja toiseksi lauantai-iltana saa useimmiten treenata yksin salilla. Yllätykseksemme salilla oli tuohon aikaan vielä jäljellä muitakin, joilla ei ole muuta tekemistä lauantaina kuin treenata. Hyvä me! Treenimme loppuvaiheessa olimme olleet jo tovin yksin kellon ollessa jo 22.45, kun vartija tuli huhuilemaan salille. Hän totesi olevansa hieman etuajassa sulkemassa paikkaa, mutta mitä ilmeisimmin häntä hieman huvitti, että jotkut ovat vielä noinkin myöhään salilla. Totesin siihen puolivahingossa, että no ei meillä ole lauantaisin muuta elämää kuin kuntosali :D Lauantai-illat ja sunnuntaipäivät ova parhaat ajankohdat treenata, kun muut makaavat elämänsä kunnossa ;)

Mahtava prässienkkani rikki: 140 kg! trolololoo!

Viikonloppuna menen juhlistamaan ystäväni synttäreitä Helsinkiin ja toisen ystäväni kanssa menemme katsastamaan Nordic Fitness Expoon sm-kisoja lauantaina! Siten ainakin kaksi ei niin fit-tyyppiä on eksymässä joukkoon. Mietimme, että pitääkö meidän mainostaa olevamme huoltojoukkoa, jos olemme liian roikkuvia massaan ;)

Eli ensi viikolla luvassa kisaraporttia katsojan silmin!

Siihen asti liikunnan iloa kaikille!

// J