Fitness sallittu törkykommenttien kohde?

No niin vedetäänpäs henkeä. Eräässä "laatumediassa" hieman vääristeltiin tai ainakin muunneltiin jälleen kerran (vastaavanlaista on liittynyt mm. viranomaisten valvontatoimiin, eräiden ammattiryhmien palkkaukseen ja työn "helppouteen") Bikini Fitness-urheilijan sanomisia. Lähes kaikki tulivat pahalle tuulelle. Ensinnäkin melkein kaikki harrastelijat ja fitness-urheilijat vetivät herneen niin syvälle nenään, että ostalohko on varmaan turvoksissa vielä seuraavat kuusi viikkoa sen jälkeenkin. Kuin  myös täällä. Sitten osa kansasta kauhistui niin pahasti lehden sensaatiohakuisesta jutusta, että eihän siitä voinut selvitä kuin haukkumalla koko lajin sairaaksi, kumitissien kuihduttamislajiksi, s@tanan ällöttävien oravannahkaämmien lajiksi. Tällainen toista henkilöä koskeva kommentointi on aikusten suomalaisten mielestä näköjään normaalia ja hyväksyttävää. Ja vieläpä julkisesti. Käy vähän sääliksi kyseisen blogikirjoituksen tehnyttä urheilijaa, sillä hänellä oli ihan hyvä pointti jutussaan: lavalla näkyvä kisakunto on vain sen yhden päivän kunto, eikä kenelläkään tulisi olla määränpäänä edes yrittää näyttää sellaiselta päivää kauemmin. Hyvä pointti hukkui joutavan roskan keskelle. No ainakin hän sai julkisuutta kerrakseen.

Pölyt ovat laskeutumassa, mutta mieltäni jäi vaivaamaan yksi asia: ihmisten reagointi ja julkinen törkykommentointi. Tämän viimeisimmän kuohunnan lisäksi aina, kun mediassa  tehdään juttua kehonrakennukseen tai fitnesselämäntyyliin liittyen,  kommentointi on  suurimmaksi osaksi negatiivista ja loukkaavaa. Henkilön ulkonäköä ei edes arvostella, vaan sitä mollataan surutta. Treenattua ihmistä koskevista kommenteista voi usein poimia sanat hyi, oksettava, syömishäiriö, aineet, ruma, epänaisellinen, kontrollifiikki, pinnallinen, ulkonäkökeskeinen jne. Ja parasta on se, että kyseisen henkilön personallisuudenkin kaikki tietävät jotenkin kummallisesti: kun kerta fitness on elämäntapana, niin pakkohan sitä on olla pinnallinen ja paska tyyppi. Tämä on hassu ja käsittämätön ilmiö, sillä samaan aikaan ylipäätänsä kiusaamisen vastustamisesta on tullut pop. Entiset kiusaajat rynnistävät tunnustamaan tekonsa ikään kuin synninpäästön saadakseen ja somessa leviää erinäisiä anti-bullying-tempauksia. Suurin osa ihmisistä on varmasti aidosti hyvällä asialla, mutta joskus minusta tuntuu, että joidenkin osalta kysymys on  pelkästä goodwill/ pr-tempusta. Kaikki tuomisevat koulukiusaamisen ja nyt on alettu puhumaan myös työpaikkakiusaamisen estämisestä. Mutta nettikiusaaminen on varmaankin eri asia, kun kohteena on fitness ja siitä kiinnostuneet ihmiset.

Samaan aikaan ylipainoisten ihmisten kohdalla on alkanut syntymään erimuotoista acceptance-keskustelua. Kaikki tulisi hyväksyä omana itsenään. Kaikki saavat olla tyytyväisiä omaan kehoonsa ja olla itsensä kanssa onnellisia (näin sen kuuluu ollakin). Paitsi ne fitnessurheilijat of course. Se on vähintääkin lastensuojeluilmoituksen paikka, jos äiti käy neljä kertaa viikossa salilla ja vauva jää isä hoivaan siksi aikaa. Treenaava äiti on huono äiti ja lihaksikas nainen vähintäänkin epänormaali. En sitten tiedä onko yhteiskuntamme vielä niin paternalistinen, machokulttuuria ilmentävä yhteiskunta, että itsenäinen ja vahva nainen koetaan uhkaavaksi? Luojan kiitos, että olen löytänyt rinnalleni miehen, joka on isosieluinen mies isossa ruumissa :D

Yksi ilkeämielisen kommentoinnin aiheista on ainaiset epäilyt kiellettyjen aineiden eli tuttavallisemmin "mömmöjen" käyttämisestä. Kaveripiiriinikin kuuluvat muutamat tyypit ovat epäsuorasti viitanneet siihen, että fitness-elämäntavan myötä saatuihin tuloksiin liittyisi lähes poikkeuksetta aineet ( tosin varmasti myös käyttäjiä on). Siispä tässä teille luettelo eri aineista ja mömmöistä, joita minä käytän:

Päivän ruokailuni ja ne "mömmöt", joita syön:

Aamiainen:
- iso lautasellinen puuroa
- smoothie, jossa 100 g puolukoita, 250 g rahkaa, 1 banaani ja 10 soijalesitiiniä
- multivitamiini ja omega 3

Lounas:
- kaalilaatikkoa
- 200 g salaattia
- 30 g raejuustoa
- 2 rkl puolukkasurvosta
- 10 g rypsiöljyä
- lasi maitoa

Välipala:
- protskusheikki
- banaani
- 20 g pähkinöitä

Päivällinen:
- läjä riisiä
- kanacurrya kookosliemessä
- 200 g salaattia
- lasi maitoa

Iltapala:
-  proteiinipannareita
- marjoja
- lasi maitoa

+ treenin jälkeen palkkari ja joskus vielä toinen välipala.
++ rivi suklaata ja teetä
+++ bcaa joskus treenin aikana
++++ vihreä tee-kapseli

Yksi asia, jota en ymmärrä on se, ettei voida tunnustaa sitä, että joku on päässyt melkoisen hyvään kuntoon omalla, johdonmukaisella ja kurinalaisella työllään. Sen sijaan, että lausuttaisiin kannustavia sanoja, todetaan vain lonkalta, että varmasti on jotain mömmöjä tai aineita käyttänyt. Ja tämmöisiä minullekin on päästellyt sellaiset ihmiset, joilla ei ole mitään hajua fitnessurheilusta (mikä kyllä tämänlaisissa kommenteissa näkyykin). Eihän nyt kukaan "NORMAALI" voi tuollaisia lihaksia pelkällä ruoalla ja treenillä saada. Pitäisin itse sitä erittäin loukkaavana, jos joku sanoisi minulle kisakuntoon päästyäni, että mitä aineita olet käyttänyt. Tuolla lauseella nollataan kaikki se työ, mitä fitnessurheilija on tehnyt kuntonsa eteen. Tuo lause on suorastaan alentava, jopa halveksuva. 

Minulla menee jo tässä taipaleeni alkuvaiheessa ensinnäkin hirmuisesti aikaa harrastukseeni: kuntosalilla käyn 5 -6 kertaa viikossa, käyn päiväkävelyllä, suunnittelen parin päivän ruoat, lueskelen liikuntalääketieteen ja ravitsemustieteen kirjoja ja julkaisuja, kirjoitan blogia jne. Toiseksi tähän palaa rahaa jo nyt: kaikki terveelliset ja parempilaatuiset ruoka-aineet maksavat moninkertaisesti enemmän kuin mikrolätyt ja muu einespaska. Lisäksi rahaa palaa salijäsenyyteen, liikuntavarusteisiin ja -vaatteisiin, ravintolisiin, kuntosaliohjelmiin ja kohta myös valmennukseen. Lisäksi jos kilpailupolulle lähteään, palaa itse kilpailuun valmistautumiseenkin melkoisesti mammonaa. Tähän kun vielä listään ne fyysiset kuin henkisetkin voimavarat, niin kyllä melkoista vaivaa on nähty. No eihän se minusta vaivalta tunnu, pikemminkin palkitsevalta, kun keho voi paremmin, astma ei aiheuta hengitysvaikeuksia eikä yläselän jumien takia tule migreenikohtauksia. Olen todella pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen... "Kuka pakottaa elämään näin" on melkoisen syyllistävä toteamus - ihan samanlainen, kun minua kiusattiin hyvästä koulumenestyksestä ala-asteella, opettaja oli todennut vain, että pitääkö minun olla niin hyvä... Pakkohan sitä oli olla, kun kerta pystyi ;)

Kiusaaminen ja mollaaminen johtuvat usein kateudesta ja puhtaasta tietämättömyydestä. Samalla, kun terveysintoilijoita haukutaan, erilaiset laihdutustuotteet myyvät kuin kuumille kiville ja moni on tyytymätön omaan vartaloonsa. Mutta minusta tuntuu, että fitnessihmisten haukkuminen on jotekin sosiaalisesti hyväksytympää, sillä siihen lähtee yllättävän moni mukaan. Ainakin tällä hetkellä. Voisiko yhtenä syynä olla se, että nykyajan yhteiskunnassa ulkonäköön panostetaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Nyt kun fitness-buumi on kiivaimmillaan, ei riitä enää, että on solakassa kunnossa, vaan pitää olla timmissä kunnossa. Ja ne, jotka ovat tyytymättömiä itseensä, varmaan kokevat  uhkaavina ne, jotka puolestaan ovat tyytväisiä itseensä. Ne, joille timmi vartalo tuntuu utopiselta haaveelta, voivat suhtautua kielteisesti hyvässä kunnossa oleviin juuri sen vuoksi, koska timmissä kunnossa olevat ovat saavuttaneet "utopian" eli jotain kaukaista ja mahdotonta. Mene ja tiedä.

Oli kysymyksessä sitten laiha, lihava, pyöreä, soikea tai millainen henkilö tahansa, kukaan ei ole ansainnut asiatonta haukkumista. Rakentava palaute tai kritiikki on asia erikseen. Mutta sosiaalinen media on sekoittanut mielestäni ihmisten päitä: kun ensimmäistä kertaa historiassa ihmisillä on mahdollisuus ottaa asioihin kantaa julkisesti, tätä valtaa ei osata käyttää oikein. Kerran olen erästä nuorta ohjeistanut, että kirjoita vain sellaisia kommentteja, jotka olet valmis huutamaan megafoni kädessä keskellä kaupunkia - mikäli et kehtaa, jätä kommentoimatta. Suurella osalla haukkujista ei ole pokkaa sanoa päin näköä toista ihmistä kumitissiseksi oravannahaksi. Myös suurta osaa loukkaisi varmasti se, jos omaa tai oman vaimon, miehen tai lapsen ulkonäköä ja olemusta haukuttaisiin samalla lailla.

Summa summarun: ilkeilystä ei kannata välittää (kunnes mennään törkeän kunnialoukkauksen rajan yli ;) :D ), pääasia on, että itse on tyytväinen siihen miltä tuntuu ja näyttää. Kiinalainen sananlasku kuuluu: vaikka tuulee, vuori ei kaadu. Siispä jatketaan sitä omaa juttua ja nautitaan omasta arjesta, minä jatkan treenaamista ja jatkakaa te niiden asioiden tekemistä, jotka saavat teidän onnelliseksi (vaikka niiden törkykommenttien kirjoittamista). Minulla on onneksi paljon sellaisia ihmisiä ympärilläni, jotka tukevat minua ja kannustavat minua tavoitteissani. Vain sellaisten henkilöiden ajatukset ovat tärkeitä - ei muiden.

Jotta tällekin viikolle saataisiin tähän blogiinkin positiivisia tunnelmia, päätin tehdä perjantaille jotain todella jännää! Varmasti monet kauhistuvat, mutta toivottavasti suurin osa tulee hyvälle tuulelle :D 

Siispä perjantaihin! Pysykää positiivisina! :)

// J

Kuvanlaatu on vähän huono, mutta pienet pavut ovat alkaneet ilmaantua käsivarsiin :D