tiistai 9. syyskuuta 2014

"Ihme pullistelija!" - mietteitä kroppaa rakentelevan kohtaamista ennakkoluuloista

Ennen varsinaisen asian käsittelemistä ilmoitan, että olen liittynyt treenibloggareiden laajaan kirjoon! Kysymyksessä on blogiyhteisö, josta löytyy erilaisia treenibloggareita. Itse sain kunnian olla yksi heistä ja kannan korteni kekoon tarjoamalla tyylilajiltaan vaihtoehtoisen treeniblogin. Eli samaa hullunkurista menoa luvassa, päättömiä juttuja, noloja tilanteita ja ennekaikkea lupaan olla ihan oma autenttinen itseni :D Profiilini löytyy täältä.

Treenibloggareiden luonnehdinta yhteisön verkkosivuilta:

"Treenibloggarit on usean treenaajan yhteinen sivusto, niin täällä kuin facebookissa.

Me olemme bloggaajia, joita yhdistää yhteiset aiheet: TERVEYS, HYVINVOINTI, FYSIIKKA, ELÄMÄ JA RAVINTO.

Me olemme erilaisia. Meidän elämämme ovat erilaisia. Meillä on erilaiset tavoitteet. Silti olemme samassa paikassa, koska meillä on se yhteinen juttu.

Me haluamme jakaa omaa tietouttamme, motivoida, jakaa omia epäonnistumisia, jakaa omia onnistumisia, antaa vinkkejä ja ennen kaikkea jakaa omaa tarinaamme teidän kanssa."

Käykääpä tsekkaamassa sivut, on niin mielenkiintoisia bloggaajia että! :)

Lisäys: "A proud member of.." :)
Ja sitten riemukkaasti itse aiheeseen, joka on ennakkoluulot, jotka kohdistuvat kehonrakentajiin ja muihin fitness-pirkkoihin (itse en tiedä mikä olen :D). Tässä gradua kirjoitellessa on väistämättä tullut mieleen, että pian on aika aloittaa taas työnhakurumba: monta tuntia koneen ääressä über-asiallista hakemusta tehden samalla miettien kikkoja, joilla erottua siitä suuresta työttömien massasta, joka Suomessa tällä hetkellä on. Yksi mietinnän paikka on se, mitä ihmettä merkitsen CV:hen harrastuksekseni. Tosiasiahan on, että juuri harrastuksen kautta saadaan selville ihmisen persoonasta enemmänkin kuin läjästä todistuksia. Eräs työoikeuden proffa kerran totesi minulle, että harrastukseton työntekijä on työnantajalleen riski. Jäin moneksi vuodeksi pohtimaan asiaa, kunnes olen tajunnut sen merkityksen.

Harrastan kehonrakennusta, ainakin wannabe-tasolla, jos en muuten. Lihasten kasvatus, eli saleilu, kehonhuolto, kokkaaminen ja eri juttujen kokeilu ja niistä bloggaaminen vievät leijonan osan vapaa-ajastani. Joten tätä voi hyvällä omallatunnolla kutsua harrastukseksi. Mutta sitten mieleeni juolahti, että minkälaisen kuvan hakemusmassaa selailevat rekryammattilaiset saavat minusta, jos laitan CV:hen termin kehonrakennus. Melko monella on tietynlainen kuva kehonrakennusta tai lihaksiaan kasvattavasta henkilöstä. Olen itse saanut kohdata niin monenlaista mielipidettä ja käsitystä, kun olen puolitutuille kertonut harrastuksestani. Osa kommenteista hämmentää, osa naurattaa ja osa itkettää ja naurattaa! :D Kysymys on puhtaasti ennakkoluuloista, joita kohdistetaan lihaksikkaisiin ihmisiin. Tässä kerron teille parhaimmat (tai siis pahimmat), joita minulle on sanottu. Read and laugh! :D

1. "Kaikki kehonrakentajat käyttävät MÖMMÖJÄ!"
Tämä on niin paras! Hyvin rakennettu ruokavalio ja lihaskuntotreeni eivät sitten millään voi olla lihaksikkaan kropan salaisuus, vaan tähän on pakko liittyä jotain hämäräperäistä: mömmöt! Etenkään nainen ei voi kasvattaa lihaksia ilman mömmöjä. Ja kun nainen syö niitä mömmöjä, alkaa partahaiventa pukkaamaan leuasta, ääni madaltuu ja seuraavaksi se sitten nakkelee miestänsä pitkin seiniä. Olen monesti yrittänyt selvittää, mitä nämä ns. mömmöt ovat, eli mitä kommentin lausuja tarkoittaa mömmöillä. Vitamiinit eivät ole mömmöjä, eikä kananmunat taikka raejuusto. Mutta sitten, kun proteiini muuttu heraisolaattijauheeksi, aletaan jo olemaan mömmöjen äärellä. Usein mainitsen, että kehonrakentaja on useissa maissa antidoping-sääntöjen alainen, eikä tiettyjen aineiden käyttöä sallita. Mutta mömmöjä on kuitenkin käytetty, koska lihakset eivät tule tyhjästä. Mömmö näyttääkin käsitteenä tarkoittavan lisäravinteita, jotka eivät ole treenipiirin ulkopuolella kovin tuttuja. Toisaalta samalla logiikalla naapurin keski-ikäinen Sirmakin käyttää mömmöjä, kun hän käy luontaistuotekaupassa hakemassa Bioteekin Alfalipoiinia.. ;)

2. "Kehonrakentajan lihakset ovat ilmaa."
Kyllä, tällaista minulle on sanottu. Lihakset kuulemma pumpataan vain täyteen ilmaa, mutta tosiasiassa niissä ei ole voimaa. Heti, kun pitäisi oikeasti nostaa jotakin raskasta, verisuoni poksahtaa päässä ja jätökset ovat housuissa. Juuri näillä sanoilla minulle on kommentoitu. Mitäpä tuohon enää lisäämään. Pitääpä varoa, kun housuja ompelen, ettei neula osu vahingossa lihakseen, ettei ilmat tule ulos :D Hei senkö takia mun lihakset ei kasva?! :D

Niin aiheeseen - ja etenkin mun elämään sopiva :D


3. "Lihaksikkaat naiset ovat miehekkäitä."
Tämän minulle totesi eräs kohtelias herrasmies, kun tuli puhetta harrastuksestani. Ilmeisesti olen kauhea testosteronihirviö hänen mielestänsä :D Olisi mukava myös tietää (en todellakaan halua tietää), että ovatko pyöreät ja lihaksittomat miehet hänen mielestänsä sitten naisellisia, mutta en halunnut alkaa ilkeilemään. Onneksi miehelläni on hyvä partakone, jota sitten lainaan, jos vaikka miehistyn tässä seuraavan yön aikana ;)

4. Salihirviöt eivät ole mitään tukkijätkiin verrattuna
Tämä ei ole ennakkoluulo, mutta tätä olen jo useamman kerran kuullut. Eräissäkin valmistujaisissa sain kuulla, kuinka entisajan metsä- ja tukkimiehet olivat miehiä isolla M:llä. Siellä ne mettässä paiskoivat hommia aamusta iltaan paljain käsin ja työ oli fyysisesti rankkaa. SO? Minusta koko vertailukohta on mahdoton: aivan kuin vertailisi hiuslakkaa ja shampoota keskenään. Toinen oli töissä koko päivän mettässä ilman nykyaikaisia koneita ja laitteita ja toinen treenaa salilla. En saanut koskaan selville, mikä koko pointti oli, mutta sen nyt tiedämme kaikki, että tukkijätkät pesee salikundit 6 -0 :D

5. Treenaaja osallistuu kekkereihin - partykill!
Sinut on kutsuttu ystäviesi kekkereisiin, mutta mikäs muukaan sinulla on menossa kuin dieetti. Sitä paitsi sunnuntaina on kiva päivästä mennä salille, kun kansa makaa krapulassa ja saat tehtyä treenisi kunnolla :D Vaikka talossa olisi 40 muutakin ihmistä, kummallisesti huomio kiinnittyy sinuun ja juomattomuuteesi. " Jenna, mikä h*lvetti toi on?! Kattokaa jätkällä on vissiin nälkä, kun eväätkin on mukana!", huudahti yksi, kun otin iltapalarahkan esiin. No olihan mulla, kuten aina :D Vaikka höpötät kuten ennen, olet menossa mukana kuten ennen, etkä yritä raitistaa koko valtakuntaa, silti juomattomuutesi (ja se hemmetin rahka) selvästi vaivaavat porukkaa. Tähän on vain yksi ratkaisu: IMAGOJUOMA. Imagojuomana käy vaikka tyhjä siideritölkki. Täytät sen vaikka vedellä ja sitten hengaat se kourassa koko illan. Pääsee paljon helpommalla ja muut voivat rentoutua ;) :D Ja kaikki sitten ymmärtävät, että tämä oli tämmöinen kärjistys (kohta mua ei enää kutsuta mihinkään :P)

6. "Ai kävit vähän jumppailemassa?"
Vastaus kerran, kun sanoin tulleeni juuri salilta. En tiedä onko tämä naisiin yleisestikin liitetty stereotypia, mutta jotenkin tuntuu joskus, että naiset käyvät vain salilla esittelemässä peppua, ja muutamia, söpöjä pikku pinkkejä painoja nostelemassa. Hiki ei valu ja meikit naamassa hymysuin tehdään vähän lantionnostoja - aivan kuin 90- luvun jumppavideoissa. Siis joidenkin mielestä. Mun treenit eivät todellakaan ole kaunista katsottavaa: treenaan melkein joka kerta uupumukseen asti, hiki roiskuu, naama on punainen, hampaat irvessä ja naama kurtussa treenaan, kunnes istun puolikuolleena lattialla -  ja sitten joku kehtaa kysyä, että kävitkö vähän jumppailemassa! Murrr. Vähän joo...



7. Lihashirmu kyylää ja arvostelee kaikki kaverit
"Arvostele mun kaveri" tai "Kaverit kuntoon, Jyrki Sukula!" - siinä vasta olisikin ohjelmat :D Onko sinulle ikinä tapahtunut seuraavaa: kun näet kavereitasi, osa vetää mahaa sisään ja toiset alkavat päivittelemään, että pitäisi ottaa itsestään niskasta kiinni ja aloittaa taas terveellisempi elämä. Joskus minusta tuntuu, että harrastukseni aiheuttaa muille paineita, mutta oikaisen asian tässä. Minä EN ole kävelevä kehonkoostumusmittari, joka 100 metrin päästä analysoi, kuinka hyvässä tai huonossa kunnossa ihminen on. Vaikka asetan itselleni tavoitteita ja vaatimuksia, en aseta niitä muille (paitsi jos he ITSE pyytävät). Haluan kohdata ihmiset nimenomaan ihmisinä, en tiettynä lihas- tai rasvamassaprosenttina. Minulle on aivan sama, miltä ihminen näyttää, koska kaikki olemme erilaisia. Kukaan ei ole täydellinen (paitsi Antonio Banderas, näin pienenä sivuhuomautuksena :D). Toki mielelläni autan ja opastan, mikäli joku oikeasti haluaa apua. Mutta varoitus: sitä puheripulin ja ohjeiden tulvaa ei voi sitten pysäyttää! :D

Ja lopuksi:

8. "Kaikki salilla treenaavat ovat ihme pullisteiljoita."
Totta. Oman kovan työn tulosta on mukava ihailla. Harmi vaan, että fysiologisesti lihasta pitää jännittää, että se sadaan makeasti esiin. Siinä missä Sirma esittelee viimeisimpiä ristipistotöitään (no nyt minä harjoitan stereotypian muodostamista :D), minä esittelen uusimpia saavutuksiani kropallani (paitsi niitä saavutuksia ei ole vielä niin hirmuisesti esiteltävänä). Totesin kommentin lausujalle, että minusta pullistelu on ihan kivaa. Ja mikään ei ole niin kivaa, kuin mennä kaverin kanssa yhdessä salille pullistelemaan. ;)

Tässä oli tällainen muutama helmi arkistosta. Oletko itse joskus kohdannut ennakkoluuloja tai stereotypisia kommentteja harrastukseesi liittyen? Pitää kuitenkin muistaa, että suurin osa ennakkoluuloisista ja stereotyyppisista kommenteista johtuu puhtaasta tietämättömyydestä. Kun asioiden oikeaa laitaa ei tiedetä, jokin on uutta, outoa ja vierasta, on luonnollinen puolustustapa suhtautua asiaan kielteisesti. Tämä tapa ei tietenkään ole hyväksyttävä, mutta kun kielteisyyden pohjan ymmärtää, voi sitä yrittää muokata: yksi tapa on tietämyksen jakaminen. Ehkä se oli yksi syy, miksi aloin bloggaamaan - tiedon levittäminen, jotta salitreenaaminen  ja terveellinen ruoka olisivat ihmisille ennemmin normaali kuin outo ja ihmeellinen asia. Monesti minulle ilkeyksiä laukoneet ovat lopettaneet, kun olen selittäneet asiota heille. Ja aina on niitä, joiden mieltä et voi muuttaa vai kuinka yrittäisit.

Mutta ilkeistä kommenteista ei pidä ottaa itseensä - ja lopulta ne naurattavatkin. Ja nyt tiedän, mitä laitan harrastuksekseni CV:hen: wannabe kehonrakentaja! Siinäpäs lähtee rekryammattilaisten mielikuvitus laukkaamaan ja erotunpa ainakin massasta! :D

Oikein mukavaa viikkoa kaikille!
// J

2 kommenttia:

  1. Haha, hauska postaus! :D Itse joskus juttelin erään tuttavan kanssa salilla käymisestä ja hän tokaisi, että ei kannata liikaa käydä, ettei tule miehekkääksi. hmm, se ei kyllä ihan hetkessä tapahdu (eikä kaurapuurolla) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, kiitos! Tätä oli niin hupaisaa kirjoittaa, kun ihmiset päästelevät suustansa kaikkea jännää :D
      Käsi sydämmellä voin luvata, ettei normi salikuntoilijanainen muutu viikossa miehekkääksi tai lihaksikkaaksi vaikka haluaisikin. Itsellä tavoitteellista treenaamista vajaa vuosi takana ja kyllä aika kukkakeppi olen vielä. Selkä on ottanut osumaa, mutta siinäpä se. Sanoisin, että minun kohdallani lihastalkoiden parissa (= reenit 4 -5 krt/vko + tarkka ruokavalio) pitäisi viettää ainakin kaksi vuotta, että ulkomuotoani voisi sanoa lihaksikkaaksi. Tämä on hidasta puuhaa tämä kasvattelu (ellei sitten roinaa kunnolla).

      Mukavaa kevättä sinulle ja rautaa vain tankoon! ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)