Lahjaideoita kuntosaliliikkujalle & sellaiseksi aikovalle

Jingle bells jingle bells.. Joululaulut raikaavat jo radiossa ja kauhukseni huomasin, että jouluun on vajaa kuukausi aikaa! Joulu on kauhuaikaa siksi, koska se on vuoden hektisintä ja aktiivisinta aikaa minulle: siivoomista, kokkaamista, ostamista, kyläilemistä, matkustelemista, soittelemista jne. Toiseksi joulu on juuri sitä aikaa, kun näin sensuroiden sanottuna ketuttaisi olla dieetillä. Mutta enpä ole (mwahhaa!), koska massakausi kestää iloisesti helmikuulle asti. JES! Joten voin syödä joulupöydän antimia, mutta en surutta, sillä joku tolkku siinä pitää olla. Toisaalta nautin ihan suuresti jouluun liittyvästä puuhastelusta (=syömisestä), mutta toisaalta se on myös hieman stressaavaakin joskus.

Koska joulu on antamisen aikaa, mikäs on sen ihanampaa kuin osoittaa arvostusta perhettään ja ystäviään kohtaan. Yksi keino muistaa itselle tärkeitä henkilöitä on tietenkin lahjojen antaminen (tämä viesti erityisesti siskolleni ;) :P). Ja koska blogi on ennenkaikkea kypsymättömän ikuisesti nuorelta itsensä tuntevan naisen treeniblogi, päätin esittää muutaman lahjaidean, jonka voi antaa niin aktiiviselle saliliikkujalle kuin vasta kuntoilua harkitsevalle.

1. Uudet ja laadukkaat treenivaatteet piristävät niin paatunutta kuntosaliurheilijaa kuin myös motivaatiota etsivää salialoittelijaa. Kun mieli on synkkä eikä sohvalta nouseminen innosta, värikkäät (etenkin kalliit, koska niitä on hintansa takia pakko käyttää) treenivaatteet suorastaan pakottavat karistamaan passiivisuuden sohvalle ja menemään salille. Jotta lahjansaajan mieltymykset myös toteutuisivat, paras keino lahjan toteuttamiselle on luonnollisesti lahjakortti alan kauppaan. Kuvassa Labellamafian Elastic Band United State Legging.

2. Koska rapatessa roiskuu ja treenatessa hiki lentää, salikävijä asustaa tiuhaan myös kylppärin puolella. Mikäs on sen ihanempaa arkipäivän hemmottelua kuin kääriytyminen laadukkaaseen pyyhkeeseen. Niitä ei voi koskaan olla liikaa ja ne toimivat kylppärissä myös mainioina sistuselementteinä. Kuvassa Marimekon unikko-kylpypyyhe.

3. Foam Roller. Tuo köyhän miehen hieroja. Tämä tuote on jokaisen salkävijän must-hankinta, koska sillä saa itse kätevästi lihasjumeja avattua. Hierontarulla toimii kireiden ja paksuuntuneiden lihaskalvojen jännityksen laukaisijana. Hierontarullat palauttavat käytön jälkeen pehmytkudosten ja lihaskalvojen ehyden ja pituuden, jolloin lihasta on helponmpi venyyttää ja käsitellä. Rullaa voidaan siis käyttää lihasten syvähuoltoon treenin jälkeen, ennen treeniä ja ennen venyttelyä. Ajatuksena rullan käyttämisessä on, että rullatessa lihakseen kohdistuu painetta, jolloin lihas saadaan rennoksi. Rullailemalla voidaan siis hoitaa lihasten solmukohtia ja arpikudosta, sekä ennaltaehkäistä vammoja ja lisätä lihasten liikerataa. Miehet välttyvät myös aina kitisevien puolisoidensa hierontavaatimuksilta; se jos mikä  on kullanarvoinen lahja miehelle!

4. Keittokirja. Vaikka olisi kuinka vannoutunut fitness-uskovainen, kukaan ei jaksa syödä kovin pitkään riisiä ja kanaa. Yksi keino saada inspiraatiota ja uusia tuulia omaan kokkaamisen ovat keittokirjat. Etenkin kasvisruokavalioa käsittelevät keittokirjat ovat käteviä, sillä niiden avulla voi oppia käyttämään monipuolisemmin kasviksia. Lisäksi fitness-ruokavalion mukaisten proteiinien lisääminen onnistuu varsin helposti. Yksi hyvä reseptien kehittäjä on Gillian McKeith. Vaikka hän ei itse ehkä näytäkään lihasten kasvattajalta, mutta hän edustaa holistista ravitsemusta, jolloin hänen reseptit eivät sisällä esimerkiksi prosessoituja maitotaloustuotteita, vaan tuoretta ja puhdasta ruokaa.

5. Polar Loop aktiivisuusranneke. Tämä on todellakin niin turha :D Mutta kuitenkin niin jännä. Tämän avulla voi seurata pitkin päivää omaa aktiivisuutta ja laite kuulemma ilmoittaa, mikäli oman aktiivisuuden kanssa on petrattavaa. Ja minullahan tässä päivän mittaan tapahtuvan aktiivisuuden kanssa olikin ongelmia.  :P Ja kohta varmaan tarvitsen myös toiminnon, joka käskee syödä ja mennä vessaan, käydä kaupassa, viedä roskat jne :D

6. Treenatessa pitää myös huoltaa muutakin kuin vain lihaksia. Kaikenlaiset hyvänhajuiset ihonhoitotuotteet ja suihkuhetkeä piristävät pesuaineet ovat varmasti toivottu lahja jokaisen liikkujan kohdalla. Etenkin massakaudella iho venyy ja paukkuu, joten kosteuttavat ihonhoitotuotteet ovat kultaakin kalliimpia. Vinkki: älkää ostako jouluksi jouluntuoksusia tuotteita, koska joulufiilistely uudenvuoden jälkeen on niin out: kuka haluaa jouluisia tuotteita keskellä maaliskuuta? Kannattaakin suunnata joululahjoissa katse kohti tulevaisuutta, mutta ei ihan seuraavaan jouluun asti :D Kuvassa lajitelma Bodyshopin tuotteita.

7. Kaikki rakastavat suklaata. Siis ihan kaikki, mutta jos tiedät, että kuntoilijaa odottaa tiukka ruokavalio tai dieetti, miksi ostaa hänelle dieettiin kuulumattomia houkutuksia kaapit täyteen? Vaihtoehtona suklaarasioille voi toimia vaikkapa paketti hyvänmakuisia proteiinipatukoita, sillä monesti proteiinipatukat toimivat sallittuina herkkuina dieetin aikana. Itse pidän kuvassa olevista Leaderin So-Lo-Carb mustikkajelly-patukoista. Proteiinipatukat toimivat myös mainioina työpaikan "kokouspullina" ja kahvin kaverina. Myös työkavereita voi painostaa kannustaa parempiin valintoihin ja viedä työpaikoille laatikollisen kauh.. ihasteltavaksi ;)

8. Sistustietoiselle kuntoilijalle hyvä hankintä ovat mm. design-astiatuotteet, kuten purnukat. Varsinkin isommat purnukat toimivat loistavina ravintolisien jemmakätköinä, sillä monet proteiinipussukat ovat ensinnäkin epäkäytännöllisiä avata ja sulkea, jolloin myös epämääräistä jauhetta lentää joka paikkaan. Toiseksi lisäravinnesekamelska muodostaa varsin epäkoherenttisen  ja epäesteettisen näkymän hyllyillä, joten kauniit purnukat voisivat pelastaa järjestystä rakastavan arjen ja sisustushaaveet. Kuvassa Arabian Muumi Juhlahetki keksipurkki ja Sagaformin Retro säilytyspurkki.

9. Saliseura. Tässä taloustilanteessa en missään nimessä kehota antamaan aineettomia lahjoja, mutta jos aineettomasti haluaa piristää, yksi keino on lähteä kuntosalille salihirmun rääkättäväksi. On se niin mukava katsella, kun toinen vaikeroi prässin alla, vaihteeksi :D Myös salihirmu voi hankkia kuntosalitreenistä kiinnostuneelle vaikkapa lahjakortin ja viedä tämän salille. Toisaalta myös kuntosalillakävijä  voi haluta vaihtelua treeneihin. Tällöin treenihirmun voi tutustuttaa vaikkapa ihan uuteen lajiin, kuten cross fittiin tai joogaan tai mentaalivalmennukseen.

Ai niin joo, melkein unohdin...

10! Kukaan salillakävijä ei jaksa koko ajan olla liikkuvainen ja aktiivinen, sillä levossahan ne lihakset kasvaa! :D Jokainen salitreenaaja tarvitsee kunnon menopelin, joten tämmöinen Fiat Uno on oiva lahjaidea, mikäli maallista mammonaa riittää ;)


Tässäpä nämä tärkeimmät tuli. Jos jollakin on muunlaisia lahjaideoita, etenkin treenaavalle miehelle, niitä otetaan vastaan :)
En vieläkään päässyt niiden treenikuvioiden pariin, mutta eiköhän sekin korjaannu jossakin välissä. Gradun viilaaminen ja kirjoittaminen jatkuu, mutta valoa on jo risuläjässä.

Palaillaan ensi viikolla kuvioihin! Mukavaa tulevaa viikonloppua! :)

// J

Lämmikettä talvipäivään: sipulinen kukkakaalikeitto

Nyt tuli niin loistava ja hienostuneen makuinen keitto keitettyä, että tämähän täytyy jakaa! En ole hirveästi viitsinyt keittoja tehdä, koska minulla on niistä ollut niin ankea ja vetinen mielikuva - vaan ei enää. Ajatus keiton tekemisestä syntyi, kun lähdin auringon laskiessa ulkoilemaan. Tunnin lumessa tarpomisen jälkeen poskipäät olivat ihan punaiset pakkasen jäljiltä ja jotain lämmintä olisi ollut kiva hörppiä kylmän salaatin rouskuttamisen sijaan. Ajattelin, että olisi niin ihanaa syödä keittoa, mutta ruokavalion noudattamisen kannalta keitto on siinä mielessä haasteellinen ruokalaji, että kaikki ruokavalion mukaiset ainesosat pitäisi osata sisällyttää keittoon oikeassa suhteessa. Siinä se! Kun keiton koostaa ruokavalion mukaisessa suhteessa, ei ruokavalion noudattamisen kanssa ole ainuttakaan ongelmaa. Keitosta tuli todella maukas ja täyteläinen ilman keinotekoisia aromeja, ilman juustoja ja kermoja. Maut tulivat tuoreista vihanneksista ja yrteistä :)

Kahdelle

 noin 400 g perunaa,  1 varsisellerin varsi,  1 keltasipuli,   

noin 15 cm pala purjosipulia, 2 valkosipulin kynttä,  

noin 500 g kukkakaalia,  1 tl ruususuolaa,  <½ tl valkopippuria,  

2 tl rakuunaa,  tuoretta persiljaa

Pilko raaka-aineet paloiksi. Paista sipulit ja selleri varovasti kattilassa öljyssä. Huom! Sipuli ei saa ruskistua. Lisää kuoritut perunat ja 8 dl vettä. Keitä kannen alla 15 minuuttia. Jaa kukkakaali kukintoihin ja lisää keittoon. Mausta suolalla, pippurilla ja rakuunalla. Keitä vielä 15 minuuttia. Tämän jälkeen kaada keitto kulhoon ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää tarvittaessa vettä ja lämmitä uudelleen kattilassa miedolla lämmöllä. Koristele tuoreella persiljalla. Tarjoa raejuuston ja ruisleivän kera.

Keitto oli aivan taivaallinen makuelämys, mieskin pyysi tekemään keittoa joskus uudelleen, joten sen täytyi olla hyvää. Ihan mainiosti voisin tarjoilla keittoa alkuruokana hienommankin illallisen yhteydessä. Ns. fitness-ruokavalion mukaisesti lisäsin lautaselle raejuustoa, joka sopi täydellisesti sellerin ja rakuunan kaveriksi. Proteiinit ja lisähiilarit koostin ruisleivästä + kanafileestä = kanahampurilainen. Keitosta saa paleon ja karpin korvaamalla perunat siten, että lisää muiden raaka-aineiden määrää. Keitto sopii niin ikään myös laihduttajalle ja kasvisruokavaliota noudattavalle. Keitosta saa gourmée-version vaikkapa lisäämällä hieman valkoviiniä tai ruokakermaa joukkoon (mutta en todellakaan kaivannut noita, sen verran hyvää oli).

Mutta toivottavasti tämä on yksi osoitus sitä, ettei ns. fitness-ruoan tarvitse aina tarkoittaa kuivaa läjää riisiä, klönttiä lihaa ja kuivia kasviksia. Soveltamalla voi syödä melkoisenkin makoisasti, vaikka fitnesstä harrastaisikin ;)

Suosittelen kokeilemaan!

Ihanaa talvista viikkoa kaikille, koitan seuraavalla kerralla palata treenikuvioiden pariin! :)

// J

Farkkudilemma: mistä kasvavalle & treenaavalle naiselle farkut? :D

Tämä on shoppailua kammoksuvan avunhuuto! :D

Kolmatta viikkoa menty Advancedia ja jos jonkinmoista tulosta on jo tehty: paino nousee aina vain ja sentit venyvät aivan uusiin sfääreihin. Reiden ympärys on tässä syksyn aikana kasvanut 4 cm ja lantionympärys 5 cm! Sen sijaan läskivanteesta eli tuttavallisemmin the Pehmosta on lähtenyt 3 cm (iso määrä kunnon ruokaa todellakin vähentää rasvaa!) En muutoin ole hirveän kiinnostunut mittailemaan ja punnitsemaan itseäni koko ajan, mutta fakta on se, että nykyiset farkkuni ovat alkaneet puristaa pepun ja reisien kohdalta uhkaavasti. Kerran olen kaupan parkkipaikalla kokenut sellaisen farkkukauhuskenaarion, että autosta noustessani otin varmaankin liian suuren harppauksen autosta ylös* KRÄTSSS * ja farkut repesivät riekaleiksi keskeltä takamusta. Onneksi minulla oli pitkä takki peittämässä vilautustapahtumaa, mutta en mielelläni halua kokea tällaista eventtiä enää uudestaan. Kauppareissu onnistui, mutta kyllä kylmä tuuli kävi :D

Eli uusia farkkuja ja muita housuja tulisi hankkia varmaan jo parin viikon sisään, mikäli ruokamäärät kasvavat vielä (todennäköisesti tulevat) ja lihakset keräävät nestettä & rasvaa tulee. Mutta nyt ollaan taas ihan erilaisen farkkuongelman äärellä verrattuna vuosi sitten vallinneeseen tilanteeseen. Nimittäin vuosi sitten ongelmani oli, etten löytänyt tarpeeksi isoja - siis leveitä- farkkuja mistään. Heti, jos sain napin menemään kiinni, lahkeet olivat niin pitkät, jotta olisin tarvinnut 15 cm:n korot. Lisäksi, kun sitä rasvaa oli niin hirmuisesti, kireät farkut näyttivät päälläni lähinnä makkarankuorelta. Siinä vaiheessa, kun farkut hajosivat haaroista, pullahti pinnalle iloinen läskimakkara. Myös liian kireät farkut puristivat inhottavasti mahan seutua pakottaen pelastusrenkaan pilkistämään paidan kankaan läpi. So beautiful! Kun silloisessa kunnossa menin istumaan, mahamassa pakotti monestikin vetskarin auki. Niin piinaavaa. Ja mikä häpeän tunne, kun odotat sovituskopissa, kun myyjä on hakemassa sinulle isompaa kokoa, myyjä kailottaa kaupan toiselta puolelta, että pidän jo kädessäni suurinta mahdollista kokoa... 

No tuo dramaattinen ja traumaattinen aika on onneksi taaksejäänyttä elämää, mutta nyt farkkudilemma on muuttanut muotoaan. Ensinnäkin ongelmana on, että pohkeet ja reidet eivät mahdu normi vaateliikkeiden valikoiminen tarjontaan, kun sovitan pituuteni mukaisia farkkuja. Myös pepun tilavuus alkaa tuottamaan ongelmia. Ei sillä, että minulla olisi mitkään über-mahtavan treenatut jalat ja peppu, mutta pientä hankaluutta on ilmassa. Sitten jos otan isommat farkut, toistuu ensinnäkin sama ongelma lahjepituuden kanssa: lahkeet lerpattavat lattialle. Toiseksi farkut kinnaavat tietyistä kohtaa, kuten haarojen välistä ja reisien paksuimmasta kohdasta, mutta näyttävät muilta kohtaa roikkuvilta ja löysiltä. Ja mikä pahin esteettin haitta, isoimmissa farkuissa kasvaa myös vyötärön leveys. Tällöin alavatsan kohdalle tulee tyhjä ja roikkuva pussi, eikä farkut pysy päällä. Jos laitat vyön, niin sehän vasta omituiselta näyttääkin, kun ylimääräinen kangas menee vyön alla ryppyyn.

Dilemma kuvana

Olen pyrkinyt hieman seuraamaan, millaisia farkkuja samanhenkiset naiset käyttävät. Itse arvostan farkuissa seuraavia piirteitä: tyylikkyys, asiallisuus, istuvuus ja monikäyttöisyys. Eli ei mielellään mitään niittejä, nahkaaa, tribaalikorostuksia, boyfriend-farkkuja tai muita retusia malleja. Tässä tulee muutamia vaihtoehtoja, joita olen katsellut:

1. Freddyt

Näitä housuja on kehuttu sopivan hyvin treenaaville naisille, ne istuvat hyvin ja ovat mukavat. Itseäni lähinnä mietittyvät materiaali ja sen kestävyys. Toiseksi mietin, että korostavatko saumat ja leikkaus ehkä turhankin paljon takamusta? Antavatko tällaiset farkut asiallisen kuvan käyttäjästään vai onko kyseisillä housuilla ns. halvahtava imago? Mielipiteitä ja käyttäjäkokemuksia kaivataan.

Kuva kaapattu Bodyactionin verkkosivuilta www.geevoima.fi

2. Liu Jo

Sain yhdeltä vinkiksi tutkailla Liu Jo merkkiä. Voi, että miten hienoja housuja kyseisellä merkillä löytyy. Ensinnäkin leikkaukset näyttävät hyviltä ja istuvalta, housut laadukkailta - ja mikä parasta housut ovat monikäyttöiset, siistit ja asialliset. Sellaiset, jotka kävisivät niin työpäivään kuin myös vapaa-aikaan. Ainut mietyttävä asia on niiden suolainen hinta. Esimerkkihousut maksavat vajaa 200 euroa. Laadusta kannattaa aina maksaa, mutta ikävä kyllä opiskelijan kukkarolle summa on liian suuri. Mutta kyllä tuli heti suuri hinku sovittaa näitä farkkuja. Mutta Liu Jo:n ystävät, mitä olette tykänneet istuvuudesta ja laadusta?

Kuva kaapattu Fashionstoren sivuilta www.fashionstore.fi

3. Vero Modan Jeggings

Tässä tulee tuttu, tylsä ja turvallinen valinta: Vero Modan joustava Skinny Fit Denim- farkkulegginsit. Osaan silmät kiinni kävellä erään kaupan myyntipöydän kohdalla, jossa näitä myydään. Hinta ei kirpaise, mutta laatu ei myöskään ole välttämättä niin hyvää, riippuu monesti mallista. Nämä on ihan ok arkihousut, mutta ne kuluvat nopeasti, kangas löystyy ja venähtää sekä haurastuu. Olenkin tuhlaavana tarkanmarkaneuronnaisena laskeskellutkin, että halvemmaksi tulisi ostaa kunnon laatufarkut kuin ostella näitä vouden aikana kuudet. Onhan näiden ostaminen eräänlaista varman päälle pelaamista, mutta minulla on myös hinku saada jotain blingblingiä ja luksusta myös vaatekaappiini :P

Kuva kaapattu Vero Modan sivuilta www.veromoda.com

4. Kun epätoivo iskee: Slim N Fit Caresse Jeans? :D

Kun minulla on supertylsää, katson joskus Tv-Shop mainoksia televisiosta. Ja kyllä, epätoivon keskellä olen harkinnut näitäkin. Viime aikoina siellä on pyörinyt "tuhansien naisten elämän mullistanut" tuote, jonka kaikkien on pakko saada. "Näissä housuissa yhdistyvät merkkifarkkujen tyylikkyys ja leggingsejen mukavuus". Muistan ulkoa jo nuo mainosfraasit :D Kaikki muhkurat siloittuvat unholaan, peppu saa upliftauksen, mikään sauma ei paina eikä purista ja aina voi näillä housuilla tuntea itsensä tyylikkääksi. Tai epätoivoiseksi? :D Tämä farkkuasia käy minulle kyllä kohta niin epätoivoiseksi, että pian otan kännykän käteeni ja soitan kohta tvinsseille - ja eikä siinä vielä kaikki, 70 eurolla luvattiin peräti kolmet erilaiset. Eipähän tarvitse kotoa raahatua minnekkään. 

Farkkujen metsästys jatkuu, mutta toivoisin kommentteja ja vinkkejä hyvistä farkuista, joihin alati kasvava takamus mahtuu, mutta vyötärö pysyy kapeana ja napakkana. Mikäli olet kokeillut jotain em. farkuista, myös käyttökokemuksia otetaan vastaan. Olen niin huono shoppaamaan, inhoan kiertää eri vaateliikkeissä, inhoan sovituskopissa olemista, inhoan vaatteiden vaihtamista ja sitä turhautumista, kun sovitetut housut eivät sovi millään asteikolla. Ja turhaan olen kuluttanut aikaa sovittamiseen! :D

Ja jos luulit, että syömällä oikein ja treenaamalla hävität vaatemurheesi, OLIT VÄÄRÄSSÄ. Vaatemurheet seuraavat näköjään naista läpi sen karikkoisen elämän, ongelman muoto vain vaihtuu :D

Hauskaa viikonloppua kaikille!

// J

Kuka pelkää puntaria? - En!

Kaksi viikkoa takana Fitfarm Advancedia ja seuraavassa luvassa pientä raportointia. Kokonaisuutena arvioiden olen ollut hirmu innostunut ja tyytyväinen valmennukseen. Tosin volyymitreenit olivat aluksi shokki, koska en ikinä ole treenannut aiemmin näin rankalla ohjelmalla. Treenikertoja on viikkoon tullut viisi, joten lepopäiviä on ollut vain kaksi viikossa. Olen kyllä pitänyt pari ekstravapaapäivää viimeisen kahden viikon aikana, koska uusi treeniohjelma sai aluksi sellaiset domsit aikaan, että sängystä nousemista varten piti kehitellä ihan uusi teknikkaansa. Varsinkin etureiskapäivän jälkeen sängystä päästäkseni minun piti ensin kääntyä kyljelleni, kaatua lattialle konttausasentoon ja käsillä työntää itseni alaspäinkatsovaan koiraan ja siitä sitten seisoma-asentoon :D

Lisäksi olen vain käynyt pari kertaa kävelylenkillä ja BodyBalancessa, jotta peruskunto saisi jotain puuhaa. Nyt keho alkaa pikkuhiljaa tajuamaan mistä on kysymys ja palautuminen varmastikin nopeutunee, tosin kehonhuoltoa se tulee vaatimaan myös (jota kummasti aina laiminlyön). Se, mikä on tehnyt tästä haasteellista, on tuo syöminen. Tällä kertaa ongelmia ei aiheuta herkkuhimot, vaan se, että hiilareiden määrät ovat ihan järkyttävän suuret siihen mihin olen tottunut. Erityisen vaikeata on syödä vajaa 2 dl kauraryyniä (puuroa lautanen täynnä), iso läjä marjoja ja rahkapurkki heti aamutuimaan. Muut ateriat saan suurinpiirtein väkisin syötyä, mutta tuo aamupala. Olen pohtinut sen pilkkomista kaheen osaan. Ja kun olen syönyt paljon, se näkyy myös puntarissa.

Varsinkin naiset ovat uskollisia puntarinseuraajia ja erityisesti tätä sukupuolta pelottaa puntarilukemien nousu. Puntari ja painon seuraaminen eivät kuitenkaan ole parhaat keinot selvittää oman kunnon tilaa: laiha ei välttämättä ole terve ja laihassa voi olla hirmuisesti rasvaa, mutta vähän elintärkeää lihasmassaa. Koska olen ns. massakaudella ja pyrin lihasmassan kasvamiseen, syön yli tarpeideni, sillä lihas ei kasva miinuskaloreilla. Joten sivutuotteena painoni tulee nousemaan. Ja onhan se jo noussutkin. Ennen Advancedia paino on pysynyt koko Muscle Challengen ajan 72 kilossa, eilen se oli 74 kg! Rai rai :D Myös senttejä on tullut lisää. Kuluneen syksyn aikana reiden ympäryys on kasvanut 3 senttiä (53 cm -> 56 cm) ja varmaan kasvaa tästedeskin.  Lantion ympärys on näiden kahden viikon aikana kasvanut 2 cm. Mahaläskiäkin on tullut, mutta se on luonnollista ja tavoitteisiin nähden asiaan kuuluvaa. Korostan nyt vielä, että mitään ranskalaisia ja pizzaa ei ole vedetty, vaan suuri määrä monipuolista ja prosessoimatonta ruokaa.

Tajusin myös, että painan yhtä paljon kuin silloin, kun olin lihavimmillani. Mutta ahdistavatko puntarilukemien nouseminen ja lihominen minua? Ei. En koe siitä minkäänlaista stressiä, koska a) tavoitteiden kannalta tämä on realistinen seuraus b) sarjapainot ovat kasvaneet c) suurin osa on varmastikin hiilareista kertyvää nestettä d) pikkuosa on lisälihasta. Eli läskiolo on loistanut totaalisella poissaolllaan. Puntarilukema on aina ollut minulle vain numero muiden joukossa. Tässä teille havainnollistava esimerkki siitä, miksi puntari/ BMI ei vältämättä kerro kehosta oikeata tilannetta: 

Eli painan tällä hetkellä saman verran kuin silloin, kun olin läskeimmilläni, mutta kunnossa on suuri ero. Ekan kuvan Jenna kyykkäsi lyhyitä sarjoja pelkästään omalla painolla sohvalle ja ylös (salilla aloitin prässissä 50 kilolla..). Toisen kuvan Jenna jaksaa prässätä 170 kilolla, hackista nousee 60 kg + kelkka ja kyykkyjä volyymisarjoilla tehdään 40 kilosta aloittaen. Ekan kuvan Jenna teki habatreeninsä kaupan maitohyllyllä maitopurkkeja kärryyn laittamalla taikka kaukosäätimellä heiluttelemalla. Toisen kuvan Jenna treenaa habaa volyymisarjoilla ja sentään käsipainoilla. Ekan kuvan Jenna sai tolpanvälilenkkeilystä melkein sydärin, toinen jaksaa juosta myös ylämäkiä pyörtymättä. Toisen käsivarret ja reidet ovat muodotonta läskihyytelöä, toisessa lihakset jo hieman antavat muotoa kehoon. Toinen Jenna söi toisen äidin tekemää ruokaa, vähän vihanneksia, paljon lihajalosteita, karjalanpiirakoita, runsaasti karkkeja, keksejä, sipsejä jne ja maitotaloustuotteista juustoja, sokerijugurtteja  ja kevytmaitoa. Nykyinen Jenna syö täysjyväviljaa, paljon tuoreita vihanneksia, vähärasvaista lihaa, kananmunia, hyviä rasvoja ja maitotaloustuotteista uppoaa rasvaton maito, rahka ja raejuusto. Toinen Jenna oli hyvin tyytymätön itseensä ja kurjaan oloonsa, toinen pystyy paremman olonsa vuoksi keskittyä paljon muuhunkin kuin vain itseensä. Toinen oli laiska ja passiivinen, toinen on innostuva ja aikaansaava.

Tässä vertailukuva reilun vuoden takaiseen tilanteeseeni, johon nähden olen LIHONNUT 2 KILOA..

... vaan eipä tämänlainen lihominen haittaa ollenkaan! ;)

Eli syömällä riittävästi ja paljon,  terveellisesti ja monipuolisesti + lihaskuntotreenaamalla saavuttaa terveen ja muodokkaamman kropan. Vaikka paino nousee, voi myös itsetunto ja terveys nousta. Sen takia puntaria ei tarvitse aina orjallisesti uskoa, eikä painonnousua tarvitse välttämättä pelätä. E contrario laihtuminen voi myös kertoa ongelmista, kuten aliravitsemuksesta. Why?Koska lihasmassa. Tietenkin on täysin eri asia, jos kysymys on merkittävästä ylipainosta (ilman kunnollisia lihaksia ja terveellistä ruokavaliota). Silloin ylipainolla on suora yhteys nivelten rasitukselle, kivuille sekä tasapaino- ja koordinaatiokyvylle. Ylipaino itsessään lisää erilaisten sairauksien riskiä. Lihominen ja lihavuus ovat siten eri asioita, jolloin kehon terveyden kannalta ne eivät välttämättä kulje käsikädessä. Kehitystä ei voida arvioida pelkän painonnousun perusteella.

Oikein mukavaa ja toimeliasta maanantaina, minä siirryn sopimustyypittelyn pariin! :)

// J

Salihirmun pyttipannu paleohengessä

Tällä kertaa ei keittiössä tarvinut repiä pelihousujaan riekaileiksi :D Ärräpäiltä vältyttiin ja onnistuin kokkailemaan kerrankin jotain ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Mikään ei lentänyt eikä mennyt rikki. Sotkuakin tuli yllättävän vähän :P

Kokkailin tuossa joskus* kauan aikaa sitten juureksisen pyttipannun paleohenkeen: ei makkaraa eikä perunoita. Tämä oli myös mitä mainoin keino ujuttaa myös miehen ruokavalioon kasviksia (hän kun on tosi huono syömään mitään tuoretta taikka vihreää, kaikki pitää olla iso läjä perunaa ja lihaa). Oma mies tietenkin kuunteli aluksi kauhuissaan, kun kerroin hylkääväni makkaran palat pannulta & tuomalla pyttipannuun enemmän kasviksia. Hyvin kapinoivana suostuvaisena hän kuitenkin poimi läjän vihanneksia kärryyn. Pilkkominen ei suju kuten eräässä TV-shop- mainoksessa, joten pannun tekemiseen kannattaa varata aikaa. Mikäli kiirettä on luvassa, voidaan pannu valmistaa myös etukäteen ja lämmittää uudelleen paistamalla.

* Olin paleodieetillä, mutta sittemmin luopunut siitä.

Resepti ponnahti unohduksista takaisin mieleeni kuluneen Advanced-valmennuksen myötä: olen kyllästynyt jo riisiin ja jokapäiväiseen täysjyvänuudeliini :D Sitten huomasin, että kuinka helposti ruoasta saa fitnessruokavalion mukaisen: punnitsen vain ruokavalioni mukaan raaka-aineet, laitan pannulle ja paistan määrätyn määrän kanaa + munan. Bataattia laitan saman määrän kuin mitä perunaa käyttäisin. Voilá! Ihanaa vaihtelua perinteiselle läjälle riisiä, kanaa ja salaattia.

Me like!

Pannuuni laitoin:

- bataattia
- porkkanaa
- keltasipulia
- kesäkurpitsa
- oliiviöljyä paistamiseen

ruususuolaa
mustapippuria
1 tl hunajaa
nippu tuoretta persiljaa

- kanamunia/ kuutioitua kanaa

Joskus olen lisännyt muutaman herkkusienenkin joukkoon.

Puhdista ja pilko sienet. Kuori ja pilko sipulit, porkkanat ja bataatit pieniksi kuutioiksi. Pilko kesäkurpitsa ja hienonna hieman persiljaa. Freesaa bataatteja, sipuleita ja porkkanoita öljyssä kunnes sipulit ottavat hieman väriä. Lisää tämän jälkeen kesäkurpitsat ja mausta suolalla ja mustapippurilla (vastarouhitusta parempaa). Jatka hauduttamista kannen alla välillä sekoittaen kunnes porkkanat ja bataatit ovat pehmenneet. Tämän vaiheen kesto riippuu siitä, kuinka suuria tai pieniä lohkot ovat. Kannen alla hauduttamiseen saa varata ainakin 15 minuuttia aikaa ja kypsyys selviää maistamalla.  Pannulle ei tarvitse lisätä vettä, sillä suola itkettää kasvikset. Kun kasvikset ovat pehmenneet, lisää hienonnettu persilja.

Paista halutessasi kananmunat puoliraaoiksi ja keikauta annoksen päälle.

Soveltamista, kun paistinpannulle ei ole kantta.

Pannu odottaa munien kypsymistä.

Mukavaa ja helppoa vaihtelua arkiruoille - ja etenkin perinteiselle fitness-safkalle. Kyseinen ruoka sopii varmaankin niin karppaajalle kuin paleohenkilölle ja varmasti myös monelle muunlaiselle diettaajalle, mikä siis on todellinen ruokaihme! Makua pystyy muokkaamaan vaihtelemalla vihanneksia, lisäämällä paprikaa, valkosipulia, kaalta jne.

Joten ei muuta kuin puntarit esiin ja punnitsemaan kasviksia pannulle!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

// J

Ps. Kohta kaksi viikkoa Advancedia takana ja paino on noussut melkein 2 KILOA!! :D :P

Tosielämän fitnesskeittiötä...

Mikä on, kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu... Halusin tehdä välipalaksi banaanimunakasrullia banaanirahkatäytteellä. Noh, ainahan sitä haluta saa! Tässä loistava esimerkki siitä, miltä ns. fitness-safkat oikeasti näyttävät, oikein ravintolatasoista esillepanoa luvassa...

Sekoitin 2/3 banaanista yhden kokonaisen munan ja neljän keltuaisen kanssa yhteen. Vähän suolaa, hieman täysjyvävehnäjauhoa SITOMAAN ja wrumwrum. myllystä (=blenderi) pannuun .. ja pannusta päin mäntyä. Mahtava keraaminen pannu päätti sitten mitä ilmeisimmin haluta rullia enemmän kuin minä, koska se ei päästänyt taikinasta suosiolla irti. Lastan kanssa käytiin sotaa pannua vastaan ja saatiin suurin osa raavittua lautaselle. Hetkinen tämänhän voi vielä pelastaa! PERSILJA! Ainahan persiljaa tungetaan joka paikkaan, jotta annos saisi jotain extra blingbling-luksusta. No ei se oikein auttanut. Mutta munabanaaniläjä oli kyllä ihan syötävää.

Mutta tämän ruokavalion kanssa usein käy näin, mitään gourmeeta on todella vaikea saada aikaiseksi. Konvehtia ei ____ vaan kääritä! :D

Hästäg nyt vatuttaa :D

Parempia keittiöonnistumisia teille muille!

// J

Suunnitelmallinen ruokavalio - stressaava vai vapauttava kokemus?

Joku kehonmuokkauksen ylitietäjä on joskus todennut, että muokatakseen kehoaan ja löytääkseen ne kauan kadoksissa olleet vatsalihakset sieltä laardin keskeltä, on muutettava koko elämäntapaansa. Oli kysymys sitten laihduttamisesta, kiinteyttämisestä, lihasmassan kasvattamisesta tms. kehonkoostumusprojektista, ruoalla on ratkaiseva merkitys. Toisin sanoen jokaiseen menestyksekkääseen kehonmuokkausprojektiin on liittynyt kuntoilun lisäksi tietyn ruokavalion suunnitelmallinen noudattaminen. Mutta johtaako suunniteltu ruokavalio-ohjelma/ dieetti väistämättömään stressiin vai voiko siitä jopa nauttia?

En ole ikinä vannonut minkään pikadieetin tai ateriankorvikkeiden nimeen, vaan olen aina alitajuisesti ollut tietoinen siitä, että vain syömällä OIKEIN laihtuu. Kun tarpeeksi kauan olin puristellut omia vatsa- ja reisiläskejäni, kysynyt mieheltäni satojatuhansia kertoja kuinka läskiltä näytän, turhautunut viisi miljoonaa kertaan siihen, ettei kaupasta löydy muita kuin telttakoon vaatteita, epätoivo kasvoi niin suureksi, että päätin ryhtyä toimeen. Ensimmäisen kunnollisen laihdutusyritykseni kohdalla tilasin kuntosalini PT:ltä treeniohjelman ja ruokavalion. Ruokavalio oli aika järkytys: kaikki ruokailuni menivät uusiksi. Sehän on toisaalta erittäin loogista. Terveellisen ruokavalion tuleekin olla täysin erilainen kuin mihin olet tottunut, sillä muutenhan olisit jo tavoitekunnossa, jos olisit aikaisemmin noudattanut samankaltaista ruokavaliota. Mitä isompi muutos ruokavaliossa on, sitä enemmän aikaisemmat syömisesi ovat olleet pielessä.

Ja mitä isompi muutos on koettavana, sitä enemmän se kirpaisee. Minulle oli alussa haastavaa ihan kaikki: raaka-aineet, ateriavälit, ruoanlaittotavat, punnitsemiset jne. Lisäravinteet kuten monivitamiini, omega 3 ja soijalesitiini tuntuivat kuin olisivat marssista tänne laskeutuneet. Minusta myös tuntui, etten voi syödä enää mitään, koska hirmuisen moni asia tuntui kielletyltä. Sitten istuin alas ja pohdin, mitä en enää saanut syödä: einekset, valmiskastikkeet, ruokakermat ja.. siinä ne sitten olikin. Eli tunsin kauheita vieroitusoireita ja stressiä (for what?!) tuollaisia turhia tuotteita kohtaan, joita ilman olen pystynyt ihan hyvin elämään. Lisäksi minusta tuntui, että joudun koko ajan tarkkailemaan ruokaa ja murehtia syömisistä. Esimerkiksi jatkuva punnitseminen oli stressaavaa, raaka-aineluotteloiden kyttääminen vaikutti minusta ihan neuroottiselta ja ateriavälien seuraaminen oli ahdistavaa: aina oli ruoka-aika!. Ihminen on sen verran neofoobikko eläin, että kaikki totutut toimintamallit ja rutiinit tuovat arkeen järjestystä ja turvaa. Ja sitten, kun jotain uutta ilmaantuu - PAM! - kaikki menee sekaisin. Yllättävän moni stressaa ruokavalion noudattamisessa.. sen noudattamista. Ymmärrän hyvin, että moni kokee ruokavalion noudattamisen stressaavana, koska silloin joutuu toimimaan sillä tavalla, mihin ei ole tottunut. Ja sitten jos lipsut ruokavaliosta, niin sitten vasta tuleekin stressi, koska ei toiminut kuin piti. Ja sitten, kun mennään ryminällä mettään, kierre pahenee, koska yleensä välipitämättömyys ja motivaation puute iskevät seuraavaksi. Stressaavaa todellakin.

Mutta, kun ajatusmaailmaa muuttaa hieman toiseen suuntaan, voidaan huomata, ettei se suunniteltu ruokavalio olekaan niin kamala juttu. Ensinnäkin, jos sen teetättää asiantuntijalla, voi luottaa siihen, että se on laatinut sellainen henkilö, jolla on tietämystä ja kokemusta ruokavalioiden laatimisesta. Tällöin saat varmasti syötyä riittävän määrän ruokaa, saat riittävästi ravintoaineita ja aineenvaihdunta pyörii. Toiseksi sinun ei tarvitse enää miettiä, miten pitäisi syödä. Ruokavaliosuunnitelman myötä tiedät, mitä sinun pitää syödä. Suunniteltu ruokavalio toisaalta myös poistaa stressiä, kun ei itsekseen tarvitse pohtia ruoka- ja ravintomääriä. Vastuu omasta syömisestä tavallaan helpottuu. Ajan myötä ihminen tottuu ja oppii uusia tapoja. Neuvoni uusien asioiden suhteen onkin, että tee tietoisesti niistä tapoja, jotta ne tulevat osaksi syömisrutiineitasi. Itse sopeuduin pienin askelin uuteen elämäntapaan. Moni kysyy, että kuinka minulla riittää intoa noudattaa noin tarkkaa elämäntapaa. Ei tämä mitään tarkkaa enää ole. En stressaa ruoasta, tiedän juuri mitä tuotteita otan kaupan hyllystä matkaan, enkä koe suunnitelman seuraamista neuroottisena ja ahdistavana. Olen niin tottunut tähän tapaan elää, että tämä on minulle ns. normaalia elämää. Nykyään minua iljettäisi syödä eineslihapullia ja vanukkaita. Sitä vastoin tavallisesta leivästä on tullut minulle herkkua :D Etenkin Fitfarm Advancedin alettua uusi ruokavalio tuntuu vapauttavalta - kaikki on puolestani valittu, minä vain noudatan sitä. Yksi syy tähän on se, että ainoat muutokset aikaisempaan olivat lisäänytneet hiilarimäärät ja lisäravinteet. Tää on niin helppoo vielä B)

Rehellisesti olen sitä mieltä, että suuren muutoksen noudattaminen vaatii todella paljon sisua ja rohkeutta sitoutua suunnitelmaan sataprosenttisesti: ennen kaikkea se vaatii vastuun ottamista omasta elämästään. Ihminen on luova otus keksimään selityksiä ja vierittämään vastuun itsensä ulkopuolisiin seikkoihin. Omalla kohdallani selityksenä ovat olleet mm. raha, kiire ja mukavuuden halu. En edes muista kaikkia niitä selityksiä, joiden turvin onnistuin "hyväksymään itseni sellaisena kuin olin" liian pitkään sekä lykkäämään laihdutusprojektin aloittamista. Suunnittelulla ja valmisteluilla ehdin nykyään aina treeneihin, ehdin aina tekemään ruokani, ehdin aina venyttelemään ja syömään ruokani. Tämä projekti on opettanut elämästäni sen, että minulla - eikä selityksilläni - on oikeasti elämäni langat käsissäni. Jos oikeasti tahdon, niin pystyn.

:D

Eri asia ruokavalioiden noudattamisen kohdalla on, että onko ruokavalio alkujaankin niin epärealistinen ja kunnianhimoinen, että sitä on mahdotonta noudattaa? Itselläni on tästäkin (joka asiasta tarina kerrottavana...) kokemusta, mutta se on toisen kirjoituksen aihe. Tämä oli oma näkemys aiheeseen, mutta olisi mukava kuulla muiden ajatuksia ruokavaliosuunnitelman noudattamisesta. Oliko suunnitelman noudattaminen vaikeaa ja miksi? Mitkä eri asiat noudattamisessa stressasivat? Vai onko dieetillä olo onnellista ja autuasta? Mikä tekee ruokavalion noudattamisesta helppoa tai vaikeaa?

Btw, voimat ovat pikkasen kasvaneet Fastin Muscle Challengen aikana. Kesällä sain hädin tuskin tehtyä maveja 40 kilolla. Nyt pitkän tauon jälkeen tein sarjoja 52 kilolla ja vieläkin olisi saanut latoa rautaa lisää, mutta alaselän takia jouduin hieman jarruttelemaan. Mukavaa, kun kehitystä ilmenee myös voimatasolla! :)

Mukavaa maanantaita kaikille! Katoan gradupaniikkihelvettiin taas :D
// J

Treenitauon loppu: shokkihoitoa Advancedilla!

Viime päivinä olen elänyt niin anti-fitness-elämää kuin vain voi. Syömiset ovat menneet suunnilleen kuin pitääkin, mutta olen jälleen passivoitunut 90 kulman asentoon näppäimistön ja kirjavuoren kanssa. Treenit ovat loistaneet lähinnä poissaolollaan...

Gradukiireiden takia olen pitänyt taukoa treeneistä ensinnäkin sen vuoksi, että en ole jaksanut yksinkertaisesti mennä treenaamaan. Kun kirjastolla näpyttelee tieteellistä tekstiä normaalin työpäivän verran, kroppa on todella väsynyt eivätkä aivot saati sitten motoriikka toimi. Odotan niin innolla sitä päivää, kun gradu on kansissa ja voin aloittaa työnhaun. Oman alan töitä jo tehneenä voin sanoa, että työn tekeminen on miljoona kertaa helpompaa ja kevyempää kuin tämä gradurunoilu. Vaikka juristin hommissa tulee lähestulkoon joka päivä jotain uutta opittavaa, se ei läheskään ole niin haastavaa ja kuormittavaa. Kaiken lisäksi työt yleensä jäävät työpaikalle, mutta tekemätön gradu vainoaa sinua ihan sama missä liikutkin. Toissa iltana kirjoitin luomistyötäni puoli yhteen asti yöllä. Sain sen viimeinkin siihen malliin, että lähetin sen ohjaajalle alustavia kommentteja varten. Ohjaaja oli kuulemma jännityksellä odottanut käsikirjoitusta, koska aihe on niin haastava. Niin se onkin. Ja gradu on vielä haasvampi lukea ja ymmärtää :D

Toiseksi treeneistä on pidetty taukoa, koska Fastin Muscle Challegea oli takanapäin jo 11 viikkoa. Sen olen oppinut omasta treenaamisestani, että sama treeniohjelma toimii kohdallani 8 - 9 viikkoa. Sen jälkeen kroppa kyllästyy ohjelmaan, eikä liikkeet mene enää perille eikä pumppia saa enää tuntumaan. Seuraavaksi kyllästyy mieli, jolloin motivaatio salille on yhtä suurta (tai pientä) kuin graduilun kohdalla. Tämä kohta on siis myös kehityksen päätepysäkki. Ja kun ohjelma on hinkattu loppuun, on aika antaa keholle taukoa treeneistä. Tauko antaa keholle aikaa palautua, mutta valmistaa myös seuraavaa rääkkiä varten: 12 viikon Fitfarm Advanced pärähti käyntiin! Whopee!!

Kuvaan liittyen: Sitten minulla on yhden kilon dilemma: kun 10 kilon raja on rikottu olkapäätreeneissä, alkavat ongelmat. Seuraavat käsipainot ovat 12,5 kg, 15 kg ja 17,5 kg, eli painot nousevat 2,5 kg. Tuo erotus on kuitenkin liian suuri, jotta tekniikka pysyisi kasassa. Pitäisikö tällaisella viritelmällä alkaa kaventamaan kuorman erotusta?! :D Ideoita? :D Välikoon käsipainoja ei varmaankaan ole saatavissa.

Fitfarmin Advanced-nettivalmennuksella tähdätään maksimaaliseen lihaskasvuun, joten mainoksissa luvattiin kovaa treeniä ja sitäkin kovempaa syömistä. Tiedättekö sen turvallisen kokemuksen tunteen, kun tuntuu siltä, ettei mikään enää voi yllättää ja kaikkeen osaa ennalta varautua? Tuudittauduin täysin siihen ajatukseen, että minua ei voida enää yllättää - siis mitä salitreeneihin tulee. Think again. Niin paljon uusia liikkeitä ja tekniikoita, että olo oli salilla kuin ensimmäisenä päivänä. Suu auki järkytyksestä ja shokista tuijotin uutta saliohjelmaa. Hieman naiivisti olen ajatellut, että lihasmassan kasvatuksessa olennaista ovat lyhyet toistomäärät kovilla painoilla. Tämä emäntä oli niin väärässä! Kuudenkymmenviiden toiston jälkeen alkoi pieni päänsisäinen kitiseminen ja marina siitä, että mitä ihmeen järkeä tällaisessa treenissä on. Olen niin järkyttävän lyhytpinnaista sorttia! Muutaman kymmenen toiston jälkeen tein selälle kulmasoutuja hyttyssarjan käsipainoilla ja jokaikinen toisto tuntui ja poltteli lihaksissa. Kun jokaisen toiston teki toistona kerrallaan, sai aika makeat poltteet selkään ja sykkeet kattoon. Pari flikkaa katsoivat minua epäuskoisina ja huvittuneen näköisinä: ämmällä kauhea puhku ja puuskutus päällä, ollaan pyörtymisen äärirajoilla - 6 kg:n käsipainoilla :D Oottakaapa, kun koittaa olkapäiden vuoro. Lupaan, että silloin treeniä tehdään jopa yhden kilon painoilla! Siinä teille ihmettelemistä ;D

Olen parit treenit vetäny ja nyt todellakin tiedän miltä pumppi tuntuu lihaksessa! Selässä sain treeneissä tuntuman sellaisiin kohtiin, joita en tiennytkään olevan edes olemassa. Takareisipäivän jälkeen rukoilen, että kerrostalomme hissiin ei tule toimintkatkosta pariin päivään. Muuten saatan pyöriä portaita pitkin alas. Illalla uni ja ruoka maistuu. Mieskin pääsee nykyään helpomalla, kun vain kaadun sänkyyn, enkä papata minuuttitolkulla. Ei tee enää yhtään mieli valvoa klo 01:00 asti ja katsoa Music Televisionin tarjontaa. Sen sijaan keskittyminen graduiluun on parantunut. Fitfarm Advanced on loistava tehostamaan myös gradun kirjoittamista! :D


Mutta treenitauko palautti mieleen erittäin hyvin sen perimmäisen syyn (joka EI ole ulkonäkö), miksi treenaan: paikallaan olemisesta ja istumisesta sain jälleen mukavat issias-kivut vasempaan selän puolikkaaseen ja pakaraan. Sitten selkäkivut palasivat. Perjantai-iltapäivällä nörttikarsinassa kirjastossa ajatus alkoi takkuamaan ja pää alkoi tuntua raskaalta. Lauantai-aamuna valot ottivat silmiin ja oli huono olo. Sitten toisen hartian lihakset jäykistyivät ja migreenikohtaushan siitä sitten äityi. Toiset vaan bilettävät ja ovat baanalla perjantai-illat ja minä nörään kirjastossa & saan krapulan - sijaiskrapulan! Ja pahana plussana mainittakoon legendaarinen läskiolo! Eli liikumattomuus todellakin on vaarallista. Mutta shokkiterapiaa niin kropalle kuin mielelle tarjoaa onneksi uusin hankintani, Advanced.

Tässä yksi kuvanäyte MC:n tuloksista. Habassa on ainakin jotain mikroskooppisen pientä tapahtunut Muscle Challengen myötä.

Muscle Challengge kasvatti etenkin voimatasoja, mutta pienesti ehkä myös lihasmassaa. Paras kehitys oli räkkivedoissa, joissa aloitin 55 kilolla ja päädyin 85 kiloon. Myös pystypunnerrukset nousivat 3 kilosta 10 kiloon. Saa nähdä, lähteekö pihvi kasvamaan näillä uusilla tehokeinoilla! Treenit ja syömiset ovat Advancedissa aivan eri luokkaa, joten luotan täysin siihen, että tuloksia tulee. Mutta nyt ollaan kyllä niin asian ytimessä, että olen ihan täpinöissä :D

Mukavaa viikkoa kaikille, toivottavasti pian tulisi pysyvä lumi tänne Lappiin :)

// J

Ps. Proffalta tuli alustavaa palautetta gradusta:
"Pohdinnoissasi näkyi mielenkiintoisella tavalla käsitelainopin ja oikeusrealistisen lähestymistavan jonkinlainen taistelu Suomen sopimusoikeudessa."

Anteeksi mitä :D