Suunnitelmallinen ruokavalio - stressaava vai vapauttava kokemus?

Joku kehonmuokkauksen ylitietäjä on joskus todennut, että muokatakseen kehoaan ja löytääkseen ne kauan kadoksissa olleet vatsalihakset sieltä laardin keskeltä, on muutettava koko elämäntapaansa. Oli kysymys sitten laihduttamisesta, kiinteyttämisestä, lihasmassan kasvattamisesta tms. kehonkoostumusprojektista, ruoalla on ratkaiseva merkitys. Toisin sanoen jokaiseen menestyksekkääseen kehonmuokkausprojektiin on liittynyt kuntoilun lisäksi tietyn ruokavalion suunnitelmallinen noudattaminen. Mutta johtaako suunniteltu ruokavalio-ohjelma/ dieetti väistämättömään stressiin vai voiko siitä jopa nauttia?

En ole ikinä vannonut minkään pikadieetin tai ateriankorvikkeiden nimeen, vaan olen aina alitajuisesti ollut tietoinen siitä, että vain syömällä OIKEIN laihtuu. Kun tarpeeksi kauan olin puristellut omia vatsa- ja reisiläskejäni, kysynyt mieheltäni satojatuhansia kertoja kuinka läskiltä näytän, turhautunut viisi miljoonaa kertaan siihen, ettei kaupasta löydy muita kuin telttakoon vaatteita, epätoivo kasvoi niin suureksi, että päätin ryhtyä toimeen. Ensimmäisen kunnollisen laihdutusyritykseni kohdalla tilasin kuntosalini PT:ltä treeniohjelman ja ruokavalion. Ruokavalio oli aika järkytys: kaikki ruokailuni menivät uusiksi. Sehän on toisaalta erittäin loogista. Terveellisen ruokavalion tuleekin olla täysin erilainen kuin mihin olet tottunut, sillä muutenhan olisit jo tavoitekunnossa, jos olisit aikaisemmin noudattanut samankaltaista ruokavaliota. Mitä isompi muutos ruokavaliossa on, sitä enemmän aikaisemmat syömisesi ovat olleet pielessä.

Ja mitä isompi muutos on koettavana, sitä enemmän se kirpaisee. Minulle oli alussa haastavaa ihan kaikki: raaka-aineet, ateriavälit, ruoanlaittotavat, punnitsemiset jne. Lisäravinteet kuten monivitamiini, omega 3 ja soijalesitiini tuntuivat kuin olisivat marssista tänne laskeutuneet. Minusta myös tuntui, etten voi syödä enää mitään, koska hirmuisen moni asia tuntui kielletyltä. Sitten istuin alas ja pohdin, mitä en enää saanut syödä: einekset, valmiskastikkeet, ruokakermat ja.. siinä ne sitten olikin. Eli tunsin kauheita vieroitusoireita ja stressiä (for what?!) tuollaisia turhia tuotteita kohtaan, joita ilman olen pystynyt ihan hyvin elämään. Lisäksi minusta tuntui, että joudun koko ajan tarkkailemaan ruokaa ja murehtia syömisistä. Esimerkiksi jatkuva punnitseminen oli stressaavaa, raaka-aineluotteloiden kyttääminen vaikutti minusta ihan neuroottiselta ja ateriavälien seuraaminen oli ahdistavaa: aina oli ruoka-aika!. Ihminen on sen verran neofoobikko eläin, että kaikki totutut toimintamallit ja rutiinit tuovat arkeen järjestystä ja turvaa. Ja sitten, kun jotain uutta ilmaantuu - PAM! - kaikki menee sekaisin. Yllättävän moni stressaa ruokavalion noudattamisessa.. sen noudattamista. Ymmärrän hyvin, että moni kokee ruokavalion noudattamisen stressaavana, koska silloin joutuu toimimaan sillä tavalla, mihin ei ole tottunut. Ja sitten jos lipsut ruokavaliosta, niin sitten vasta tuleekin stressi, koska ei toiminut kuin piti. Ja sitten, kun mennään ryminällä mettään, kierre pahenee, koska yleensä välipitämättömyys ja motivaation puute iskevät seuraavaksi. Stressaavaa todellakin.

Mutta, kun ajatusmaailmaa muuttaa hieman toiseen suuntaan, voidaan huomata, ettei se suunniteltu ruokavalio olekaan niin kamala juttu. Ensinnäkin, jos sen teetättää asiantuntijalla, voi luottaa siihen, että se on laatinut sellainen henkilö, jolla on tietämystä ja kokemusta ruokavalioiden laatimisesta. Tällöin saat varmasti syötyä riittävän määrän ruokaa, saat riittävästi ravintoaineita ja aineenvaihdunta pyörii. Toiseksi sinun ei tarvitse enää miettiä, miten pitäisi syödä. Ruokavaliosuunnitelman myötä tiedät, mitä sinun pitää syödä. Suunniteltu ruokavalio toisaalta myös poistaa stressiä, kun ei itsekseen tarvitse pohtia ruoka- ja ravintomääriä. Vastuu omasta syömisestä tavallaan helpottuu. Ajan myötä ihminen tottuu ja oppii uusia tapoja. Neuvoni uusien asioiden suhteen onkin, että tee tietoisesti niistä tapoja, jotta ne tulevat osaksi syömisrutiineitasi. Itse sopeuduin pienin askelin uuteen elämäntapaan. Moni kysyy, että kuinka minulla riittää intoa noudattaa noin tarkkaa elämäntapaa. Ei tämä mitään tarkkaa enää ole. En stressaa ruoasta, tiedän juuri mitä tuotteita otan kaupan hyllystä matkaan, enkä koe suunnitelman seuraamista neuroottisena ja ahdistavana. Olen niin tottunut tähän tapaan elää, että tämä on minulle ns. normaalia elämää. Nykyään minua iljettäisi syödä eineslihapullia ja vanukkaita. Sitä vastoin tavallisesta leivästä on tullut minulle herkkua :D Etenkin Fitfarm Advancedin alettua uusi ruokavalio tuntuu vapauttavalta - kaikki on puolestani valittu, minä vain noudatan sitä. Yksi syy tähän on se, että ainoat muutokset aikaisempaan olivat lisäänytneet hiilarimäärät ja lisäravinteet. Tää on niin helppoo vielä B)

Rehellisesti olen sitä mieltä, että suuren muutoksen noudattaminen vaatii todella paljon sisua ja rohkeutta sitoutua suunnitelmaan sataprosenttisesti: ennen kaikkea se vaatii vastuun ottamista omasta elämästään. Ihminen on luova otus keksimään selityksiä ja vierittämään vastuun itsensä ulkopuolisiin seikkoihin. Omalla kohdallani selityksenä ovat olleet mm. raha, kiire ja mukavuuden halu. En edes muista kaikkia niitä selityksiä, joiden turvin onnistuin "hyväksymään itseni sellaisena kuin olin" liian pitkään sekä lykkäämään laihdutusprojektin aloittamista. Suunnittelulla ja valmisteluilla ehdin nykyään aina treeneihin, ehdin aina tekemään ruokani, ehdin aina venyttelemään ja syömään ruokani. Tämä projekti on opettanut elämästäni sen, että minulla - eikä selityksilläni - on oikeasti elämäni langat käsissäni. Jos oikeasti tahdon, niin pystyn.

:D

Eri asia ruokavalioiden noudattamisen kohdalla on, että onko ruokavalio alkujaankin niin epärealistinen ja kunnianhimoinen, että sitä on mahdotonta noudattaa? Itselläni on tästäkin (joka asiasta tarina kerrottavana...) kokemusta, mutta se on toisen kirjoituksen aihe. Tämä oli oma näkemys aiheeseen, mutta olisi mukava kuulla muiden ajatuksia ruokavaliosuunnitelman noudattamisesta. Oliko suunnitelman noudattaminen vaikeaa ja miksi? Mitkä eri asiat noudattamisessa stressasivat? Vai onko dieetillä olo onnellista ja autuasta? Mikä tekee ruokavalion noudattamisesta helppoa tai vaikeaa?

Btw, voimat ovat pikkasen kasvaneet Fastin Muscle Challengen aikana. Kesällä sain hädin tuskin tehtyä maveja 40 kilolla. Nyt pitkän tauon jälkeen tein sarjoja 52 kilolla ja vieläkin olisi saanut latoa rautaa lisää, mutta alaselän takia jouduin hieman jarruttelemaan. Mukavaa, kun kehitystä ilmenee myös voimatasolla! :)

Mukavaa maanantaita kaikille! Katoan gradupaniikkihelvettiin taas :D
// J