Herkkujen yleismaailmallinen näkyvyys on dieetin pahin uhka

Blenderi huutaa aamuisin tuttuun tapaansa. Kaurapuurolautanen pyörii mikrossa ympyrää (tai siis melkein pyörii, sillä havaitisin, ettei aluslautanen taida olla mikron alkuperäinen lautanen, iskä voisi hieman selittää?!). Dieetti on siis alkanut ja paluu kurinalaisuuteen on taas käynnistynyt. Sen sijaan, että tuntisin suurta nälänpelkoa ja huolta jaksamisesta, suhtaudun koitokseen suurella innolla ja helpotuksella. Edellisviikon läskien juhlaviikko teki tehtävänsä, sillä turvotuksen lisäksi päällimmäisenä tuntemuksena on LÄSKIOLO - se olo, kun tuntuu manaatilta. Eli suurella intohimolla ollaan matkassa. Rasvan deletoimisprojektia on nyt pian ensimmäinen viikko takana ja suurimmaksi osaksi kaikki on ollut kivutonta - siis suurimmaksi osaksi.

Paluu liikunnan ja kuntosalin pariin eivät ole olleet ne kaikista vastenmielisimmät jutut. Rehellisesti sanoen olen ikävöinyt aerobista liikuntaa niin paljon, että olen suuresti nauttinut tyhjällä vatsalla tehtävistä aamulenkeistä. Pelkän salitreenin tanakoittamana ja kangistamana päätin kokeilla pitkästä aikaa myös kotitreenaamista Jillian Michaels 30 day Shredin parissa. Vaikka hyppiminen ja pomppiminen tuntuivat raskaalta, keuhkot vinkuivat rasituksesta ja läskit heiluivat sinne tänne, riehuminen oli vaan niin kivaa. Siis pitkästä aikaa olen saanut kokea liikunnan riemua! :D

Salirakkaus syttyi uudestaan uuden salilöydön ansiosta. Siis aivan mielettömän hyvinvarustellun salin bongasin tällä viikolla! Miksi en aiemmin löytänyt tätä?! Kuvassa kakara karkkikaupassa.

Joten treeneihin palaaminen ja dieettiruokailun aloittaminen eivät ole olleet minulle ongelma. Ehdottomasti suurin koetinkivi on minulle herkut ja koko ajan mielessä vellova herkkuhimo. Kannan varmaan jos jonkinlaista gourmée- tai kermaperseisyysgeeniä, sillä rakastan kokkaamista, mausteita, leipomista, makujen yhdistelemistä, täyteläisiä ruokia ja kuplivia juomia. Olen luonnostani herkkualtis. Näin ollen luontainen taipumukseni herkuteluun ei ole yllätys. Parhain tapani torjua herkkuhimoa on sulkea herkut pois mielestäni. En osta herkkuja enkä tee niitä missään muodossa. Tämä ei siltikään ole riittävää, sillä herkuilla on yllättävän suuri näkyvyys maailmassamme.

Herkkuja eli sokeri- ja rasvapommeja on kaikkialla, ja ne saavat näkyvyyttä minne ikinä menetkin, mitä tahansa teetkin. Ruokakaupassa käyminenkin tuotti ensimmäisenä viikkona haasteita. Kun katse haikeana selvisin megalomaanisen juustolaarin ohi, ja onnistuin kiertämään keksihyllyt kaukaa, kauppareissun viimeinen koettelemus, KARKKIHYLLY, seisoi edessäni. Voi sitä irtokarkkien tuoksua, kun kiidin hyllyjen välistä nopeaa ohi. Myös media on pullollaan kaupallisia muistutuksia herkuista. Yleensä olen onnistunut pitämään tunteeni kurissa, mutta kun VOF:n mainostauolla rutuun pamahti Maraboun uutuuspussi sisältäen suklaata ja hedelmäkarkkeja, kyynel tirahti linssiin. Pahimmat repsahdusohjelmani ovat Leila Bakar, Britannian parhain leipomo ja Masterchefin miljoonat eri versiot. Niitä ei kannata katsoa, mikäli ei halua herkkuhimon iskevän.

Siis aivan järjettömän hieno näky. Sadasosasekunnissa keksin 10 eri reseptiä, joihin voisin käyttää juustoja.

Lisään tuskaani edelleen: siis kuinka ihanaa olisi laittaa kanafileen päälle tuota punakuorista Red Devil- cheddarjuustoa?

Ei missään mielessä ole riittävää, että herkut saavat näkyvyyttä eri kokkiohjelmissa ja mainoksissa. Ei, niitähän on pakko tunkea myös muihinkin tuoteosastoille eri makujen muodossa. On mansikkakuppikakun makuista teetä, on mandariinijuustokakun makuista jogurttia ja kanelipullan makuisia proteiinipatukoita. Assosiaatiokyky on joskus huono asia. Juuri kun olen saanut himot pyyhittyä mielestäni ja suuntaan päättäväisenä lisäravinnehyllylle, niin sitten vastaan tulee valkosuklaa-lime-proteiinipussi. Miksi ihmeessä noita herkkujen mielleyhtymiä pitää tunkea treeniosastollekin?

Käsi sydämelle: kumpi maistuisi ennemmin a) pussin sukraloosisotku vai b) suklaacookiet ja kylmä maitolasi?

Perkele! Kun näen "kanelipullalta" maistuvan proteiinipatukan, minun ei todellakaan tee mieli sitä himputin kuivaa, pahvilta maistuvaa proteiinipatukkaa, vaan sitä oikeaa pullaa! En tiedä samaistuuko kukaan tähän tuntemukseen, mutta minun herkkuhimoni vain pahenevat kerta toisensa jälkeen, kun näen lisäravinneosastolla herkkuduplikaatiotuotteita (olipas hieno sana :D). Kyseiset tuotteet maistuvat kuitenkin todellisuudessa peeltä, eivätkä edes etäisesti muistuta autenttisia herkkuja. Pahimmassa tapauksessa tällaiset tuotteet synnyttävät kullatun mielikuvan lämpimästä kanelipullasta, kanelin, voin ja sokerin pyhästä liitosta, ja kylmästä maidosta. Mielestäni kyseiset tuotteet toimivat ennemmin herkkuhimojen triggereinä kuin niiden estäjinä.

Eli herkkujen yleismaailmallinen näkyvyys ovat dieettini suurin uhka. Yritä siinä sitten pitää herkkuhimot kurissa, kun joka tuutista tulee jotain herkkuihin liittyvää, joka palauttaa mieleesi herkut. Koska kysymys on ennen kaikkea itsehillinnästä ja omien ajatusten hallinnasta, olen laatinut sotasuunnitelman:

• kierrän herkkuhyllyt kaukaa (pitäsköhän ostaa ravihevosille suunnitellut silmälaput? :D)
• en osta herkuista muistuttavia duplikaatiotuotteita :'D :D
• katson antiherkkuohjelmia telkusta (Olet mitä syöt, Jutta ja superdieetit)
• panostan dieetinmukaisen ruoan laatuun ja maistuvuuteen.

Uskon, että ajan mittaan tämäkin päänsisäinen ongelmani helpottaa. Kohta viikko ollaan kärvistelty, mutta lujana on pysytty! Kun itseensä vain uskoo, niin mikään ei ole mahdonta.

Mukavaa ensi viikkoa!

// Jenna

Ps. Löysin uuden rakkauden salilta: Step millin! Aivan mahtava laite <3