Ei se treenaaminenkaan aina kivaa ole..

Tahmea, tahmeampi, supertahmea paluu punttien ääreen. Semmoinen on ollut viime viikko.

VIIME VIIKON "URHEILU"SUORITUKSET

ma - ei mitään
ti - takareidet ja vatsat
ke- ei mitään
to - 20 minuutin juoksulenkki ja vartin punnerrustreenit kotona
pe- olkapää - rinta-ojentaja
la- MÄSSÄILYÄ: nachoja, mozzarellatikkuja, sipulirenkaita, ribsejä, dippikastikkeita, suklaata, sipsiä....
su - bodybalance 60 min ja läskiolon valittamista miehelle :D Valittaminen kulutti illan aikana 425 kcal

*syvääkin syvempi huokaus*

Lomat on lusittu ja paluu ihanaan arkeen on koittanut. Kovin ihanalta se ei nyt salitreenien kanssa kylläkään ole tuntunut. Nimittäin viime salitreeneistä oli vierähtänyt melkeinpä kuukauden pituinen pätkä. Olen kylläkin parisen treeniä tehnyt kotona, lenkkeillyt ja muuta pieninuotoista liikunta-aktiviteettiä tehnyt, mutta suurin osa lomasta meni sairastellessa ja yskiessä. Kuinkas muutenkaan?!! Lomailun jälkeen olo ei kuitenkaan tunnu lomailleelta, vaan olo tuntuu pikemminkin löysältä ja vetelältä. Toki fyysisestikin tekee välillä hyvää pitää taukoa treeneistä, mutta luulenpa, että tauko oli liian pitkä. Toisaalta loman aikana olen tenhyt juuri niitä asioita, joista pidän ja jotka ovat minulle tärkeitä, kuten ketun lelliminen, ystävien kanssa puuhasteleminen, herkuttelu, rannalla löhöäminen, piknikillä hengaileminen ja vain oleminen.

Mieli on levännyt ja virkeä, mutta salitreenien ja liikuntarutiinien käynnistäminen on ollut vaikeaa. Ensinnäkin on järkyttävää huomata, kuinka nopeasti kunto rapistuu reilun 3 viikon aikana. Meinasin kuolla 20 minuutin hitaan juoksulenkin jälkeen ja treenipainot ovat pienentyneet 20%:lla. Ei lähtenyt enää prässistä 150 kiloa, vaan jäin kelkan alle häntä koipien välissä jumiin. Olen ollut ihan yksi urpo salilla: kaikki ovat hukassa, laitteiden säädöt menevät miten sattuvat, sekoitan treeniliikkeet ja painot, tekniikat ovat ihan hakusessa ja kaikki vain ärsyttää. Paljon. Jotenkin tuntuu siltä, että mieli jäi lomalle. On todella turhauttava tunne, kun kaikki tuntuu siltä, että olisi ensimmäistä kertaa salilla ja totally lost.

Kerrotaanpa esimerkiksi hauiskääntö-episodi. Teen yleensä hauiskääntöjä mutkatangolla ja lukitsen levypainot pihdeillä (?) kiinni. Ensimmäinen sarja oli menossa ja pari hassua levypainonpoikasta tangossa. Voimien loppumetreillä riuhtasin tangon vauhdilla ylös hampaat irvessä. Tästä johtuen tangon toisessa päässä olleet levypainot lensivät tangosta kaaressa, ja kun jäin ihmettelemään tätä, tippuivat myös toisen pään painot lattialle ja sen jälkeen koko tanko tipahti käsistäni. Joo - unhodin laittaa ne klipsit. Peilin kautta oli huomaavani pari huvittunutta ilmettä. Epäusko, epätoivo ja epärakkaus (=viha) salitreenaamista kohtaan alkoi olla päällimmäinen tunne. Kasasin itseni ja painot tankoon ja jatkoin treeniä, vaikka mieli teki heittää painot mäkeen ja lähteä kotiin.

Mun meno oli vähän tämänlaista ja löydynpä (melkein) minäkin videolta 4 minuutin kohdasta :D

Perjantaina olkäpää-, rinta- ja ojentajatreeneissä riitti myös häiriötekijöitä. Ojentajat ovat aina olleet minulle hankalat treenattavat, joten asettelin tangon tarkasti kätösiini, keskityin hengitykseen ja valmistauduin tekemään treenien pask.. haastavinta osuutta. Keskittyminen oli huipussaan, pyöräytin hartiat taakse ja olin valmis aloittamaan ojentajaosion.  Suunnitelmani oli idoottivarma, lähes täydellinen, ajatuksena OLI, että tästä tulee tällä kertaa HYVÄ ojentajatreeni. Olin tekemässä maailman raskainta ja ärsyttvintä liikettä ikinä eli ranskiksia (=ranskalaisia punnerruksia), niin eiköhän joku hemmetin crossfittaaja tulee siihen minun ympärilleni hääräämään. Yritä siinä sitten keskittyä oikean liikeradan tekemisen ja tuntuman saamiseen, kun toinen pomppii ja paiskoo painoja vieressä. Tanko nousi kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin, kaikki mahdolliset liikeradat tehtiin yhden toiston aikana ja toistojen välissä ne painot / tanko pitää viskata lattiaan. Miekkonen oli kuin maantiekiitäjä konsanaan, kun hän vipelsi riehumispisteestä a paikkaan b. Hieno laji tuo crossfit, varsinkin kun sitä tehdään minusta katsottuna 1,5 metrin päässä. Ihme crossfittaajat..

Noh, kaikki ei aina mene niinkuin suunnitellaan. Minun kohdallani voitaisiin jopa sanoa, että mikään ei 75 %:sesti koskaan mene niin kuin suunniteltu. Ja kun mikään ei mene kuin itsensä kanssa on ennalta ajateltu, tottakai silloin itseä alkaa ketuttamaan ja kaikki ne, jotka epäonnekseen osuvat tiellesi saavat kärsiä - ainakin ajatuksen tasolla. Ratkaisuna odottamattomiin tilanteisiin voi tietenkin toimia itsensä yllyttäminen ääriraivoon ja antaa muiden kärsiä myös samalla mitalla. Se, mikä voi kuitenkin pelastaa niin muiden kuin oman päivän, on suhtautuminen ja asennoituminen odottamattomiin asioihin. On todellakin itsestäänsä kiinni, antaako yhden crossfittaajan pilata treenisi, vai ei. Joten kopautin itseäni (kirjailmellisesti, kun tanko kopsahti otsaan), otin itseäni niskasta kiinni ja päätin suhtautua hyperaktiiviseen mieheen toisella tavalla: aika siistiä, että jollakin riittää voimaa ja energiaa tehdä miljoona eri asiaa ja millä intensiteetillä. Seurasin mielenkiinnolla miehen treeniä, ja kun mies siirtyi muualle, jatkoin omaa treeniäni.

Kun jotain odottamatonta tapahtuu tai omat suunnitelmat menevät mönkään, asia pitää vain hyväksyä ja kehitellä jotain muuta tilalle. Turhaa kiukkua ja stressiä ei siten kannalta ottaa, varsinkaan salitreeneistä. Eli annataan kaikkien crossfittaajien riehua rauhassa (nyt, kun olen julkisesti haukkunut crossfitin, saattepa nähdä, että innostun lajista varmaan itsekin puolen vuoden päästä).

Ehkäpä yllä mainittu pätee myös salikankeuteeni. Varmaan juuri siksi olen myllyn käynnistymisen hitauteen niin turhautunut, koska olen luonteeltani hyvin kärsimätön: kaikki pitäisi onnistua heti kerralla - ja kun ei onnistu, se ärsyttää erittäin paljon. Joten täytynee antaa itselleni nyt vain aikaa tottua rutiiniin ja odottaa treenifiiliksen palaamista.

Ja se treenifiilis palasi tänään! :D Tein eilen sunnuntaina mahtavan löydön: FAST Muscle Challengen! Kysymys on kuuden viikon lihastenhankintaohjelmasta, joka sisältää treeniohjelman ja ruokavalion. Ja kaikki tämä ILMAISEKSI! Osittain treenifiilis oli kadonnut sen vuoksi, että olen hinkannut samaa saliohjelmaa jo toukokuun alusta alkaen, mutta budjetti ei ole mahdollistanut väliohjelmaa ennen uuden Liten alkua. Mutta tuolta löytyi oikein mainio nelijakoinen ohjelma, jota teen nyt nelisen viikkoa. Kävin tekemään tänään selkätreenin, johon lukeutui 7 eri liikettä selälle. En ole ikinä pyhittänyt salipäivää vain selälle. Ja mä rakastuin selkätreeniin! <3 (ei yhtään sovi tuo sydän tänne mun blogiin :D). Hiki virtasi, rautaa tuli kiskottua hampaat irvessä ja pyörtyminen oli lähellä oksennuksen kolkuttaessa kurkussa, mutta yhtä hymyä olin silti. Sain niin hyvin tuntumaan jokaisen liikkeen lihaksessa ja pumpin päälle. Tämän tyytyväisempi ei treenin jälkeen voi olla.

Käykääpä kirjautumassa ja tsekkaamassa challenge: http://www.musclechallenge.fi/
Jos jotain muuta kiinnostaa osallistua projektiin, olisi mukava kuulla kokemuksia ja seurata tuloksia.

Ja mikä tässä löydössä uudessa ohjelmassa on parasta: läskiolo tipahti salin lattialle. Tällä hetkellä koko selässä tuntuu kiva jomotus. Lihaksia särkee = ne ovat siis olemassa! :D

Eli treenikankeus ja hidas paluu arkeen olikin varsin nopea ja ohi menevä ilmiö. Joten asenteesta tämä kaikki siis johtui, minkä vuoksi täytyy (varsinkin minun) muistaa, ettei kannata masentua, vaikka asiat eivät heti sujuisi. Koskaan ei voi tietää, mistä päivän piristys tulee: tällä kertaa se tuli tunnin koneella surffailun seurauksena :D

Aurinkoista ja iloista viikkoa kaikille,

// J

Piristystä päivään toivat värikkäät treenivaatteet. Mun piti posettaa kuulemma "dramaattisesti" ja tässä tulos. :D