Ei niin överi joulu. Mutta possu olen kuitenkin.

Joulu tuli ja meni, enkä todellakaan aikonut viettää joulua fitnesselämäntapaan kuuluvalla kaavalla. Tarkoituksena oli syödä ja mässyttää joulupöydän antimia ja suklaisia herkkuja mahan täydeltä. Söin jouluruokaa, mutta se ei nyt loppujen lopuksi mennytkään niin överiksi kuin olin suunnitellut. Jouluruoka sisälsi yllätten aika paljon terveellisiä lisukkeita, enkä jaksanut syödä yhtään niin paljon suklaata tai muita herkkuja kuin aikaisempina vuosina minulla on ollut tapana. Meillä on perinteisesti ollut hirmuiset kulhot täynnä joulukarkkeja, joita me sitten ollaan mussuteltu pitkin pyhiä. Kun kulhojen pohjat ovat uhkaavasti alkaneet näkyä, on joku kaatanut kulhoihin Fazerin bokseista lisää täytettä. Ihmetyksekseni tänä vuonna ei kulhoja liioimmin tarvinut täyttää.  Myöskään juustoja, kakkuja taikka keksejä ei mennyt tuttuun tahtiin. Päinvastoin mieleni teki syödä rahkaa ja salaattia - ei siksi, että olisin kokenut morkkiksia tms. negatiivisia tunteita ruoasta, vaan varmaankin sen vuoksi, että jouluruoka oli todella tuhtia verrattuna siihen, mitä olen viimeisen puolen vuoden aikana syönyt.

Vain hullut menevät salille jouluna. Ja minä olin yksi heistä. Aikomukseni ei ollut treenata joulupäivinä, mutta ensimmäisenä joulupäivänä heräsin aamukahdeksalta pystyyn, eikä minua väsyttänyt laisinkaan. Kaikki muut nukkuivat sikeästi - jopa koiramme, jota ei tuon vertaa kiinnostanut lähteä kanssani aamulenkille (meni sängyn alle piiloon ja nukahti sinne). Koska minulla oli niin järkyttävän energinen olo, ei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin tarpoa aamulla salille. Ja en muuten ollut ainut salihullu :D Siellä kävi melkeinpä kunnon kuhina. Kävin vaihtamassa radiosta NRJ:n päälle, laitoin nupit kaakkoon ja olihan se melkoisen nautinnollista tehdä treeniä musaa kuunnellen. Salille meneminen tuntui kaivatulta ja toivotulta yksinolemiselta, omalta ajalta. Omaa hengähdystaukoa olenkin kaivannut jo jonkin aikaa, sillä gradukiireiden jälkeen alkoivat joulukiireet, enkä ole ehtinyt pyhittämään aikaa itselleni. Varsinkin jouluisin teemme perheen kanssa kaikenlaista yhdessä ja joulupäivät menevät yhdessä hujauksessa (kuten tänäkin vuonna). Tämän vuoksi salitreenit olivat myös kaivattu hetki itselleni.

Olkapäätreeneissä ei ollut mitään asiaa yli 2 kilon käsipainoille :D 

Joulu ei näin ollen mennyt pelkästään makoillessa ja syöpötellessä, joten perinteisiä jouluövereitä en vetänyt. Mutta kuitenkin minusta on tullut kuulemma joulukinkku :D Isäni kauhisteli, että olen lihonnut ja vatsaani on kertynyt järkyttävästi rasvaa. Hän oli aivan varma, ettei nykyinen ruokavalio ole minulle terveellinen ja en saisi syödä niin paljon (let me tell a secret: olen syönyt aivan liian vähän). Minua on sitten nimitetty punkeroksi pitkin joulua :D Yritin epätoivoisesti selittää, että lihominen nyt kuuluu sivutuotteena tähän massavaiheeseen, sillä lihas kasvaa plussakaloreilla. Sitä paitsi rankat treenit verottavat niin paljon, että rittävä ravinnonsaanti on tärkeää. Ruokaa syön siis kuulemma liikaa, mutta kuitenkin hän tuputtaa karkkeja tms. herkkuja koko ajan. Vanhemmat <3 Selitys ei saanut hyväksyntää, mutta täytyy muistaa, että isäni kauhisteli samalla lailla silloin laihdutusprojektiani. Ymmärtänette varmaan, miksi tarvitsin omaa aikaa yksikseni. Isälleni tulee varmaan järkytyksenä, että ruokamääräni tulevat vain lisääntymään seuraavien viikkojen aikana, mutta en sitä hänelle vielä kerro ;)

Sairasteluiden ja muiden kiireiden takia olen vasta kuudennella advanced-viikolla. Tahtia hidasti myös eilinen mahatautiepisodi: en tiedä johtuiko jouluruoasta, mutta viime yö meni mahataudissa ja nytkin maha on vielä kipeänä. Muut advancedilaiset aloittavat viikkoa 9, mutta perästä tullaan! Kuulin heiltä myös iloisia uutisia treenien suhteen: sarjojen toistomäärät lyhenevät puolella! Jeee! Bailabaila! Se tietää myös sitä, että kuormien määrät kasvavat ja treenien luonne muttuu jälleen kerran. Ajattelin ottaa kuudennen viikon päätteeksi väliaikakuvia, mutta en tiedä erottuuko fläsän seasta mikään kehitys. Itsestäni tuntuu, ettei mitään kehitystä ole tullut: farkut vaan paukkuu ja vyön reikien lukumäärä kasvaa :D Muutoinkin tuntuu, ettei tavallinen arki ota käynnistyäkseen, vaan koko ajan sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Uuden vuoden jälkeen on siis aika laittaa rattaat kunnolla pyörimään.

Jouluni siis tiivistettynä: ruokaa, suklaata, pikkuisen treeniä, löhöilyä, yhdessäoloa, Rappakaljaa, Afrikan tähteä ja mantelikisan voitto! :D Lahjaksi joulupukki toi mm. pilatesrullan, vaatteita ja Sony Xperian! Nyt siis viimenkin siirryn älypuhelin- ja sovellusaikaan. :D

Ja nyt minut löytää myös instagramista nimellä gymbreezejennada. 

Käykääpä kurkkaamassa. Seuraavassa blogipostauksessa luvassa välikatsausta ja ensi vuoden suunnitelmia. Siihen asti touhujani voi käydä seurailemassa Instan puolelta. Uuden puhelimen ansiosta kuvia tulee Instagramiin varmaankin enemmäin kuin blogiin ;) 

Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni

Hyvää Uutta Vuotta ja Onnea Vuodelle 2015!

// Jenna

Kuvassa malliesimerkki siitä, kuinka lettikään ei tässä päässä pysy kuosissa!