Aamuaerobinen - turha aamun ruuhkauttaja?

Liekö olemassakaan sellaista fitness-harrastajaa, joka ei samalla harrastaisi aamuaerobisia? Täältä löytyy kanssa yksi suoraan sängystä lenkkipolulle aamuisin menevä - tai siis ainakin teoriassa. Myös minun treeni- ja kiinteytymisohjelmaan kuuluuvat olennaisena osana tyhjällä vatsalla tehtävät aamuaerobiset. 

Tieteellisesti ei ole kyetty osoittamaan, että tyhjällä vatsalla tehtävä aamuaerobinen olisi sen tehokkaampaa rasvanpolton kannalta kuin aterian jälkeinen aerobinen. Päinvastoin tyhjällä vatsalla tehtävä aerobinen voi jopa aiheuttaa lihasmassan vähenemistä. Toiset vannovat ennen aamupalaa tehäviin lenkkeihin, mutta on myös niitä, jotka kyseenalaistavat aamulenkkien merkityksen ja tehokkuuden kokonaan, pääasia on, että kuntoilua tapahtuu edes johonkin kellonaikaan.

Minusta tuntuu, että koko minun elämä on yhtä kuin  making other plans :D

Niin tai näin, täällä ohjelmaan kuuluu tyhjällä vatsalla tehtävät aamulenkit, joiden on tarkoitus tehostaa rasvanpolttoa ja herätellä aineenvaihdunta heti aamusta pörräämään. En ole koskaan kokenut ongelmalliseksi pompata suoraan peittojen alta lenkkareihin. Siis viikonloppuisin. Itse asiassa vapaapäivä on ihana aloittaa vetämällä treenivaatteet päälle miehen jäädessä vielä kuorsaamaan. Se on ollut minulle jonkinlaista omaa aikaa, keino nauttia siitä, ettei mihinkään ole kiire, vaan voi rauhassa reippailla raikkaassa ilmassa.

Aamulenkillä pölläälemässä.

Mutta auta armias, kun koittaa maanantai ja työviikko alkaa. Huuli pyöreänä ihmettelen niitä henkilöitä, jotka kykenevät heräämään ennen kello kuutta, heittävät reilun puolen tunnin lenkin ja ehtivät vielä duunipaikallekin. Minä puolestani säpsähdän yleensä aamuisin siihen, että olen piru vie mennyt painamaan torkutus-näppäintä jo kolmatta kertaa ja kello on jo vartin yli seitsemän. Siinä kun vauhdilla vetää sotamaalit naamariin ja keittää puurot, voin tuurilla ehtiä töihin kahdeksan pintaan. Jos lähtisin vielä aamulenkille, menisin lenkin jälkeen suihkuun, pukisin päälle, laittaisin huikset, meikkaisin, söisin aamupalaa niin silloin päivä olisi jo puolessa välissä ennen kuin ehtisin työpisteelle. Tässä yhtälössä on otettava huomioon myös muut yllättävät aamutoimet ja niiden vaikutus aikatauluun. Hammastahna tippuu rinnuksille varmasti silloin, kun yrittää vaudilla päästä töihin. Ripsiväriharja osuu hiuksiin ja työavaimet voivat olla siellä missä niiden ei pitäisi olla - kuten kengässä. Ja kun lopulta pääset paniikkiaamun jälkeen työpaikalle, huomaat paitasi olevan nurinpäin ja toisen silmän jääneen meikkaamatta..

.. näinkin on käynyt.

Työaamu ja hiukset eivät tottele.

Miksi en herää aikaisemmin, jotta ehtisin rauhassa aamuaerobiselle ja ajoissa työpaikalle? Minä en vain herää. Yksinkertaisesti. Kun yhtenä kertana minun piti työmatkan vuoksi matkustaa 06.40 lähteävällä junalla, olo oli aivan kuin olisin ollut krapulassa. Junan kattolamput ottivat silmiin, aamupala ei maistunut, nukutti ja oli kylmä. En ole koskaan ollut aamuvirkku, vaan pikemminkin tällainen late-night-puuhastelija. Koska työpäivät venyvät yleensä iltakuuteen asti ja kun treenit vedetään vielä tähän päälle, ei kauhean aikaisemminkaan voi mennä nukkumaan.

Tästä johtuen olen ajoittanut aamuaerobiset viikonlopuille. Pari kappaletta pitäisi osata vielä sijoittaa työaamuille. Tällä viikolla onnistuin vahingossa tekemään niistä toisen, kun kävin koiruuden kanssa ulkona. En tiedä, kuinka pahaa noottia tulee valmentajalta, mutta olen pyrkinyt korvaamaan laiminlyömäni aerobiset olemalla liikunnallisesti aktiivinen pitkin päivää. Olen mm. kävellyt printterille töissä sen sijaan, että tulostaisin omaan työhuoneeseeni.

Heinäkuu on pian lopputekijöissään ja voin sanoa, että eipä niitä aamulenkkejä ole juurikaan työpäivisin tehty. Kerran tai kahdesti olen muutoin kuin viikonloppuisin niitä ehtinyt vetämään. Kuitenkin olen mielestäni saanut nähtäviäkin tuloksia aikaan. Valmentajalta tuli toissaviikolla palautetta, että käsivarsista ovat hötöt lähteneet liikkeelle ja itse olen huomannut, että jalat ovat alkaneet muotoutumaan. Kummankin reiden ympärysmitta on kaventunut 1,5 sentillä. Ja se surullisen kuuluisa pehmokin on pikkuhiljaa taipumassa: minulla erottuu jo kaks-päkki :D Mutta se mikä on hankittu vuosien kuluessa mässyttämällä herkkuja, ei niin vain hetkessä lähekkään treenaamalla.

Hymy oli aamulenkin jälkeen herkässä, kun monen vuoden yrttämisen jälkeen vatsasta erottuu jotakin muuta kuin makkarat.

Aamuaerobisten laiminlyömisestä huolimatta kroppa on siis tiivistynyt ja reagoi treeneihin. Toki voisin olla kireämmässäkin kunnossa. En missään nimessä uskalla uhmata valmentajaani (joka voi sitten jälkeenpäin kurittaa minua kuntosalin puolella), mutta minusta on alkanut tuntua, että aamuaerobisilla on turhan hyvä maine rasvanpoltton kiihdyttäjänä. Onko muilla kokemuksia aamulenkkien vaikutuksista vai onko kysymyksessä vain turha aamun ruuhkauttaja?

Tämä uraohjus (lue: työholisti) on työkiireistään huolimatta saanut vedettyä kaikki treenit tunteella ja taidolla. Aikamoinen tasapainoilu ja aikataulutus siihen hommaan on vaadittu. Mutta onneksi työrupiama helpottaa ensi viikon jälkeen, jospa saisin sitten hieman lisää aikaa myös täällä blogimaailmassa oleskeluun, nimittäin bloggaamista on ollut taas ikävä.

Nyt lähden tuonne kesäiseen ja aurinkoiseen säähän - siis kylmään vesisateeseen - koiraa ulkoiluttamaan. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

// Jenna