Alkoholismiin kyllästynyt.

Viime viikoina ovat poksahdelleet mediassa ja somen palstoilla niin tissit kuin fitness-kuplatkin. Joku löysi peilin kautta omat vatsamakkaransa, joku toinen tykkää isoista tisseistä ja joku toinen kampanjoi pienirintaisten naisten puolesta. Edellä manitut asiat ovat kuitenkin erittäin vähäpätöisiä vailla mitään suurempaa merkitystä, se on minulle tässä viime viikkojen aikana valjennut. Täällä tovin vallinnut hiljaiselo ei ole johtunut siitä, ettei olisi mitään kirjoitettavaa - päinvastoin viime viikkoina on tapahtunut kokonaisen romaanin verran asioita. Minulla on ollut mm. alkoholismikupla puhkaistavana.

Monet ihmiset ihmettelevät (välillisesti jopa paheksuvat) sitä, etten juurikaan viihdy alkoholin ja baarien läheisyydessä. Ehkä eräs syy on se, ettei kotioloissani ole koskaan ollut viinamyönteisyyttä. Pääasiallinen syy on kuitenkin tämä: olen saanut jo toistamiseen seurata sivusta, kun viinalla läträäminen lähipiirissä johtaa suuriin ongelmiin niin terveyden kuin ihmissuhteiden kanssa. En koe mitään kiinnostusta "juhlia" (= ryypätä), kun olen saanut osani toisten iänikuisesta rällästämisestä.

Viimeisin sattumus tapahtui, kun eräs läheiseni N.N. joutui sairaalaan alkoholinhuuruisen viikonlopun aikana. Eräästä terveydentilasta johtuvasta syystä hän vuosi verta niin pahasti, että hemoglobiinit olivat erittäin alhaalla. Tilanne ei olisi ollut läheskään niin vakava, jollei kysymyksessä olisi ollut vuosia alkoholilla itseään turruttanut tai myrkyttänyt henkilö. Sellainen, joka istuu päivät pitkät yksin keittiöpöydän ääressä ja aloittaa aamunsa kädet vapisten oluella tai vedellä jatketulla kossulla. Sellainen, joka alkoholista saamansa energian vuoksi ei jaksa syödä ruokaa. Sellainen, joka ei liiku tai harrasta mitään muuta kuin viinavarastojensa täyttämistä. Aliravittu, lihaskadosta kärsivä, huonokuntoinen ihminen.

Tiistai-iltana tuli puhelu - kaikista kauhein puhelu, minkä ihminen voi saada: N.N. siirrettiin tehotarkkailuun jatkuvan verenvuodon ja laskevan verenpaineen vuoksi. Tilanne oli erittäin vakava ja N.N:lle oltiin siirretty useampi pussi verta. Uutisen jälkeen minulle puhkesi järkyttävä migreeni, jonka jälkeen kyyneleet simissä jouduin ahdistuneena mennä peittojen alle makaamaan. Yöllä kahdentoista aikoihin sain tiedon, että N.N:n tila on mennyt huonompaan, verenvuoto ei ole tyrehtynyt ja hemoglobiinit olivat jo 60:n luokkaa. Sairaalasta todettiin suoraan, että keskellä yötä voi tulla sairaalasta puhelu, joten meidän pitää olla valmiita lähtemään sairaalaan välittömästi, mikäli N.N:n viimeiset hetket ovat lähellä. Tämän jälkeen kävin oksentamassa. Sinä yönä ei nukuttu, vaan tuijotin puhelinta herkeämättä: pelkäsin, että se soi. Puhelin ei ikinä aiemmin ole tuntunut niin pelottavalta ja ahdistavalta.

Aamu valkeni ja puhelua ei onneksi tullut, tilanne oli saatu haltuun ja verenvuoto loppumaan. Kun menimme sairaalaan, N.N. oli yllättävän hyvässä kunnossa ja hyvävointinen - krapulasta ja vapinasta huolimatta. Tunsin niin suurta helpotusta ja iloa, kunnes sain kuulla, että N.N. oli suunnitellut jo kotiinlähtöä mitä ilmeisimmin viinapullon pariin: N.N. oli tiedustellut, että vieläkö pääsiäisenä kesken jäänyt kossupullo oli keittiönpöydällä. Ihminen, joka oli ollut lähellä kuolla edellisyönä, ajatteli vain viinantuskissaan seuravaa hörppyä! Olen niin kyllästynyt, niin pettynyt. Minun teki mieli heittää tuo puolikas kossupullo seinään! Näin itsekeskeisesti ja itsekkäästi alkoholisti ajattelee ja toimii - muiden tunteista ja kärsmiyksistä piittaamatta. Tämänkö takia minulla on mennyt suremiseen ja valmiustilassa olemiseen viikko elämästäni? Puhumattakaan vuosien surusta ja stressistä, joita toisen juominen on aiheuttanut niin minulle kuin muillekin. Kaikki tämä vain viinan takia?

Päätin, että nyt saa riittää. Nyt puhakaisen tämän alkoholistin kuplan. Enää en suostu seuraamaan vain sivusta ja hiljaisena nielemään kiukkuni. Enää en vaikene hänen alkoholismistaan, enkä suostu millään tavalla peittelemään sairautta. Teen hänelle selväksi, että hän on apua tarvitseva sairas ihminen. Nostan kissan pöydälle myös muiden läheisten ja ystävien kanssa ja pyydän, ettei kukaan enää omilla toimillaan edistä tai mahdollista N.N:n alkoholinkäyttöä. Hän saa tehdä sen ihan yksin. Tiedän, että N.N. tulee vastustamaan hoitoonohjausta, mutta sitten minä ehdollistan oman osallistumiseni hänen elämäänsä. Tiedän myös, että hänestä tulee hankala kaikille läheisilleen ja hän tuntee itsensä uhriksi. Mutta uskon, että pitkäjänteinen työ palkitaan. Kova ihminen vaatii kovat otteet. Mutta jos N.N:n meno ei muutu, hän ei näe enää seuraavaa syksyä. Toista mahdollisuutta ei hänelle välttämättä anneta.

Alkoholismi on todellakin sairaus. Alkoholisti ei kykene normaaliin, rationaaliseen ajatteluun, vaan hänen tahdonmuodostuksensa tapahtuu hänen riippuvuutensa ehdoilla. Seurauksista välittämättä. Alkoholisti ei tuhoa vain omaa elämäänsä, vaan kuormittaa myös läheisten arkea. Alkoholistin takia myös muut perheenjäsenet ja läheiset joutuvat muuttamaan käyttäytymistään ja sopeutumaan tämän maailmankatsomukseen, jossa hän on maailmankaikkeuden napa ja lähtökohta. Tässä oli jo monta syytä, miksi alkoholismiin pitää puuttua: uskon, että vain harva alkoholisti kykenee itse oma-aloitteisesti tekemään päätöksen hoidosta - siihen tarvitaan läheisten apua.

Epäröin tämän julkaisemisessa, koska aihe on hyvin henkilökohtainen, vaiettu ja arka. Tämän kirjoittaminenkin oli henkisesti hyvin rankkaa enkä kyennyt tekemään sitä ilman kyyneileitä silmissäni. Koska alkoholismi on erittäin yleistä ja siitä kärsivät monet, on tärkeää, ettei aiheesta vaieta, vaan siitä keskustellaan avoimesti perheessä ja läheisten keskuudessa. Kirjoitin tämän, jos edes yksikin alkoholistin juomisesta kärsivä saisi tekstistä voimia ja rohkeutta puuttua tilanteeseen. On hyvä, että alkoholisti tietää, että muut tietävät, sillä näin alkoholisti ei pysty pitämään pystyssä kulisseja ja hän joutuu kohtamaan ongelmansa. Älkää vaietko tai hävetkö alkoholistiläheistänne, vaan välittäkää ja uskaltakaa hakea apua.

Rajojen asettaminen on välittämistä, myös aikuistenkin kohdalla.

Pitäkää huolta toisistanne!

// Jenna